Takkivinkki

Terveisiä sairastuvalta. Vajaan viikon kestänyt raju flunssa paljastui tänään poskiontelotulehdukseksi, jota yritän nyt parannella melkoisen univajeen kera. Samaan saumaan kun sattui meidän pikkuneidin (jo parisen viikkoa kestänyt) tiheän imun kausi, jolloin imetyskertoja saattaa olla kymmenenkin per yö. Haukotus.

Oli tarkoitus käydä pienellä kierroksella keltaisten haamujen ryysiksessä eli Stockmannin Hulluilla päivillä, mutta tässä olotilassa ei tee mieli tehdä mitään muuta kuin käpertyä neidin kanssa sohvalle ja torkuttaa yhä vain korkeammaksi käyvien nenäliinapinojen keskellä. 

Vinkkaan kuitenkin, että jos hakusessasi on kiva ja laadukas trenssimäinen takki (olematta kuitenkaan trenssi), huomenna eli torstaina näyttäisi tulevan myyntiin sama Tiger of Swedenin takki, jonka ostin itse viime syksynä ihan normaalihintaisena. Takki on ollut aivan loistava: olonsa tuntee heti skarpimmaksi, kun sen vetää niskaansa lököfarkkujen ja tennareiden kera. Toki se menee myös fiinimpienkin vaatteiden ja korkkareiden kanssa, mutta eipä ole ainakaan meikäläisen tarvinnut viime aikoina kiskoa päälleen muita kuin mahdollisimman rentoja versioita.

Ei ole maksettu mainos. Ilmainen vinkki vain.

Kenkää helteelle

Tuli uudet Birkenstockin popot edellisten tilalle. Vaihdoin sitten samalla mallia ja väriäkin, nainen saa olla onneksi tuuliviiri. Erittäin mukavat ovat, näillä kelpaa talssia (ja vaikka tanssiakin) pitkin pientareita ja asfaltteja, erityisesti kuumia kesäkatuja.

Mitä kuuluu? On hellettä pitänyt. Lakanat ovat aamuisin hikimytyssä ja auki olevista ikkunoista ei tunnu tuulen henkäystäkään.

Perjantaina suuntaamme auton nokan kohti Itä-Suomea, taas vaihteeksi. Mies kävi harjoittelemassa pari viikkoa normaalia työelämää ja jää nyt vielä kahden viikon kesälomalle. Kieltämättä tätä erityispitkää helleaaltoa ottaa vastaan paljon mieluummin mökkimaisemissa kuin kuumuutta hohkavassa kivikaupungissa. Pienen vauvan kanssa elo +30 asteen tropiikkia muistuttavassa ilmastossa ei ole kovinkaan nautinnollista, vaikka itse normaalisti pidänkin kuumista lämpötiloista. Puhumattakaan siitä, ettei kroppani ole edelleenkään toipunut täysin synnytyksestä, joten uimaan en ole päässyt vieläkään erinäisten tulehdusten takia. Saati urheilemaan.

Heinäkuu osaa olla varsinainen mätäkuu.

Birkenstockit myynnissä!

Joskus voisi miettiä hetken, ennen kuin tekee kenkätilauksen. Kuten että jos jalat ovat todistetusti levinneet raskausaikana eivätkä vanhat kengät oikein mahdu jalkoihin turvotuksen laskemisen jälkeenkään, voisi olla jopa mahdollista, että kengän koko olisi muuttunut. Pysyvästi suuremmaksi.

Jos siis olet haikaillut itsellesi tämän hetken kuuminta trendiä eli oikeasti mukavia terveyskenkiä, myynnissä olisi nyt vain kerran käytetyt (ja äärimmäisen mukavaksi todetut, vaikka kantapääni eivät kunnolla mahtuneetkaan kyytiin) mustat, kapealestiset Birkenstock Arizona -kengät koossa 38. Olen tilannut kengät Footshoppingista, siellä hinta oli 49,95 euroa. Kyseessä on Arizonan Birko-Flor -malli, pehmeällä tukipohjalla varustetut tekonahkaiset versiot. Kenkien leveyttä voi helposti säätää solkien avulla.

Tee tarjous (bellesebastian81(a)gmail.com)! Kengät ovat noudettavissa vielä tämän ja ensi viikon ajan Joensuun lähettyviltä (ilman kenkälaatikkoa), sen jälkeen Helsingistä (kenkälaatikon kanssa). Mahdolliset postituskulut ovat ostajan vastuulla. EDIT // Kengät on myyty.

Pitänee tilata samat kengät uudestaan suuremmassa koossa, sen verran harmittaa näiden muuten täydellisten kenkien kohtalo.

Ei haittaa, vaikka tulisikin takatalvi

Kas, viikko meni siinä. Sinä aikana kaivoin Converset talviteloilta, vedin jalkaani löysemmät boyfriend-farkut ja luukutin kävellessäni iPodilta reggaeta ja kesäfiilistä aina kotiovelta toimistolle asti. Kuivista asfalteista ei voi olla pitämättä.

Eilinen auringon loiste sai myös pölyttyneeseen ostoslistaan vauhtia. Kaupunkikierrokselta jäi näppeihin oranssinpunaisena hehkuva kynsilakka ja pehmeät, mustavalkoiset tennarit. Hypistelin myös sotilaallisen ryhdin omaavaa kevättakkia, jonka laitoinkin lopulta yön yli mietittyäni tilaukseen. Olen päättänyt, että kaikki mitkä vaan näyttävät juuri minulta ja tulevat varmasti käyttöön, ovat aina hyviä ostoksia. Erityisesti silloin, jos ne sattuvat olemaan myös suunnitellulla ostoslistalla.

Joulukuun ensimmäinen

1) Aamupalan jälkiruoka.
2) Munapussikalsarit. Rumat, isot ja lämpimät. Ja paljon pidetyt villasukat, joku pari aina jalassa.
3) TOKYOn ruuhkaiset joulumyyjäiset.
4) Ensi vuoden seinäkalenteri, 12 printtiä 11 eri suunnittelijalta.
5) I can see the light.
6) Kellarista esiinkaivetut jouluvalot.

Pikkumustissa

Pikkujoulukausi on alkanut, enkä aio tänäkään vuonna pukeutua muuhun kuin mustaan. Jalkojani myöten.

Terveiset fysioterapiasta nro 4.

Uudesta entiseksi

Tosimartta pesisi pyykin aina pesuohjeiden mukaan. Käsin.

Tämä martta päätti heittää puoliunessa rennon ja löysän L-kokoisen villaviskoosipaitansa muiden 30-kerholaisten joukkoon. Kutistunut ja huopunut lopputulos mahtuisi ehkä 2-vuotiaalle Marjolle. Jos sillekään.

Vielä naurattaa, ehkä kohta jo oikeasti harmittaa. Ehdin käyttää paitaa vain kahdesti.

Päiväni tyyliblogistina

Seuraan monen muun tavoin paljon erilaisia blogeja, joten joukkoon mahtuu luonnollisesti niitäkin, joissa esitellään silloin tällöin päivän asuja. Peilin kautta otettuja tai ystävän/puolison kuvaamia otoksia, jotka on sommiteltu usein taidokkaasti ja aikakauslehtimäisesti. Toisinaan kuvaan on vangittu vain hetki elämästä, jossa saattaa hyvällä tuurilla vilahtaa bloggarin uudet vaatteet.

Saan tuntemattomien tyyppien asukokonaisuuksista yllättävän paljon irti, lähestulkoon enemmän kuin muotilehtien kaupallisista sivuista. Katson mielenkiinnolla itselleni epätavallisia asuyhdistelmiä ja nappaan joitakin ideoita omaankin käyttööni, mutta yleensä vain ihastelen (tai ihmettelen) blogistien luontevaa tyyliä saada vaatteet toimimaan kuin sormia napsauttamalla. Jostain syystä seison aika monena aamuna oman vaaterekkini edessä kummastellen, että mitäs sitä tänään oikein laitettaisiin päälle. Harmaata vai mustaa... vai mustaa ja mustaa.

Tovi sitten Lilyssä vietettiin päivän asu -viikkoa, tänään Maj puolestaan kyseli lukijoiltaan heidän päivän asujaan. Heitetään lusikka siis samaan soppaan ja menetetään samalla päivän asu -neitsyys bittiavaruudessa. Kerran se vain kirpaisee, vaikka suoraan sanottuna koko ajatus tuntuu vähän nololta. Ehkä siihen on syynsä, miksi en todellakaan kirjoittele muodista – tai tyylistä ylipäätään. Arvostan kaikkia asialleen omistautuneita, minä en vain kuulu luontevasti tähän joukkoon.

Nahkatakki Vila / Printtipaita Zoe Karssen / Toppi Filippa K / Huivi Stylesnob / Hame Diane von Furstenberg

Kengät Otre / Kello Suunto / Rannerengas second hand / Laukku 2OR+BYYAT

Mies kieltäytyi kuvaamasta, joten pölyinen sovituskoppi isoine peileineen ajoi varsin hyvin asiansa. Päällä oli housujen sijaan poikkeuksellisesti hame, paidassa oli sievästi tämänpäiväisen työpisteen ääressä vedetyn lounaan jäljitä lasagnetahra, kengissä viime talven pölyt ja loskat sekä kaulahuivissa pari rotan kokoista reikää. Jäänyt joskus jumiin takin vetoketjun hampaisiin eikä kumpikaan halunnut antaa ilman väkivaltaa periksi. (Minä voitin, saksien suosiollisella avustuksella.) Mutta mitä pienistä.

Kun nolouskynnys on tämän kerran rimaa hipoen ylitetty, olisi mahtavaa nähdä tai kuulla millaisissa vermeissä siellä ruudun takana saapastellaan? Haaste teille!

Kesän jälkeen

Kumisaappaat, nahkatakki ja sateenvarjo. Rusketus rapisee paperinkuivalta iholta pois tomusokerin lailla, hei hei vaan sillekin. Kiva kun kävit.

Kotona untuvapeitot sujahtivat takaisin pussilakanoiden sisään, enää ei tarkene olla ilman. Teetä kuluu taas sammioittain, uusi kynttiläkin löysi pöydältä jo väliaikaisen paikkansa. Ja se flunssa! Vieläkin yrittää mokoma pitää tiukasti otteessaan, meitä molempia.

Syksy on täynnä musiikkia, mutta ennen kaikkea Williamia. Kuunnelkaa vaikka.

Tekstiilikaksoset

Ostin oman mustan jakkuni H&M:n rekeiltä reipas vuosi sitten.

Ystäväni löysi täsmälleen samanlaisen jakun viime viikkoiselta ulkomaan lomareissultaan. Sama malli, samat rypytetyt hihat, samat taskut, sama väri. Vain sisävuori ja tuotemerkki erosivat kaksosestaan.

Meneehän se muodin kierrättäminen tehtailta näinkin.

Mukavasti pillit

Se osaa olla aika tuskallista. Täydellisen värin ja mallin, mutta ennen kaikkea koon etsiminen. Ahtaudut minisovituskoppiin muutaman eri kokovaihtoehdon kanssa, taistelet tiukkaakin tiukemmat pillihousut jalkaan ja hikipisara ohimolta valuen toteat, että nappiperhana ei muuten löydä napinläveä etsimälläkään. Myyjä vakuuttaa vierestä, että juujuu, ostat vain niin tiukat farkut kuin päälle menee, kyllä ne kuule käytössä löystyvät. Kangas on kireänä kuin viulunkieli, odotat koko ajan milloin saumat alkavat laulaa hoosiannaa. Peilistä tuijottaa kaikkea muuta kuin hehkeä ja autuas shoppailija, joka tuntuu pursuavan suunnasta jos toisesta yli äyräidensä.

Fuck it. Kolmekymppisenä on jo sen verran vanha, ettei elämästään halua käyttää enää päivääkään uusien farkkujensa venyttämiseen, vaan niissä haluaa elää tässä ja nyt. Kuskasin kassalle myyjän vastaväitteistä huolimatta tarjottua kokoa suuremmat, mutta edelleenkin varsin tiukat versiot Dieselin Skinzee-mallista. Jos löystyvät muodottomiksi, omapahan on häpeäni ja rahankulutukseni.

Ja halleluja! Vielä tiheän käytön jälkeenkin housut ovat yhtä tiukat kuin ostettaessa. Eivät kiristä, purista, valu tai ole muutenkaan menettäneet muotoaan.

Olisin varmaan kuollut jo veritukkeumaan-tai-mihin-tahansa-verenkiertohäiriöön niissä kokoa pienemmissä. Jos olisin saanut ne joskus edes kiinni.

Hääpuku myynnissä!

Jos häistä on kulunut yli kahdeksan kuukautta, olisi kai aika saada hääpuvulleen jo uusi, parempi elämä eikä jumittaa sitä turhan suurena makuuhuoneen seinäruusuna. Varsinkin, kun valkoinen unelma on ollut piilossa pukupussinsa sisällä eikä niinkään silmänilona.

Kuin tilauksesta Helsinkiin perustettiin juuri tällä viikolla käytettyjen hää- ja juhlapukujen osto- ja myyntiliike Lovebirds. Sinne vein omankin, valkoisen kaunottareni nopeasti täyttyville vaaterekeille, toivottavasti joku nappaisi sen omiin juhliinsa. Mitäpä sitä turhaan kaapeissa säilömään. Ehkä jostain vielä löytyy samanhenkinen, espanjalaistyyliä haluava morsmaikku?

Pronovias Pandora (2012-mallisto) / koko 36 / väri Ivory / takana napitus + vetoketju / puvun sisällä pieni korsetti. Erinomaisessa kunnossa. Sovitukset Lovebirds-liikkeessä (Runeberginkatu 35), tarkemmat kyselyt sieltä tai minulta bellesebastian81(a)gmail.com.

Kuvat Sakari Röyskö

Hyvän asian kengät

Tulisivatkohan kesän lempeät tuulet nopeammin, jos kaapissa odottelisivat valmiina jo uudet, lämmintä asfalttia kaipaavat kengät?

Rakastan lempikenkiäni yleensä niiden hautaan saakka. Sen tähden loppuunkuluneiden, lähes puhkikulutettujen Repettojeni rinnalle oli tarve saada uudet popot. Repettoista en vielä luovu, mutta joskus voi kokeilla jotain uuttakin.

Törmäsin viime viikolla itselleni entuudestaan tuntemattomaan Tomsiin. Luvattoman pehmeät kangaskengät ovat hassun ulkonäkönsä lisäksi myös eettisen asian perässä, nimittäin jokaista myytyä kenkäparia kohtaan Toms lahjoittaa yhdet kengät hädässä oleville lapsille. Huikeaa. Kengät saivat samantein itseltäni lisäpisteitä - ja minä ostoskuitin käteeni.

Kertakäyttöä laadun hinnalla?

Olen viime kuukausina vähentänyt lähes huomaamatta vaateostoksilla käyntiä. Ilmeisesti määrää pitäisi taas lisätä, sillä vaatteeni alkavat hajota käsiin. Ymmärtäisin, jos käytössäni olisi lähinnä edullisia massatuotteita, joiden lyhyt elinkaari olisi tiedossa jo ennakkoon. Vaatekaapissani on kuitenkin myös vähän hinnakkaampia merkkejä, joiden laadun ja kestävyyden luulisi kävelevän käsikkäin niistä maksamani hinnan takia.

Omistan kolme Acnen teepparia, joihin kaikkiin tuli reiät samalle kohtaa niskaan lyhyen käytön jälkeen. Paidat on ostettu eri liikkeistä, mutta kylläkin samana vuonna.

Dieselin välikausitakistani hajosi vetoketju kuukauden käytön jälkeen. Vähän myöhemmin takin hihat alkoivat rispaantumaan ja reikiintymään, lisäksi kainaloiden alle tuli paksua nukkaa. Tällä hetkellä takki näyttää siltä, kuin nukkuisin yöni siltojen alla ja viettäisin päivät ulkona riehuen. Takki on kahden vuoden ikäinen.

Peak Performancen hupparistani katosi väri lähes puoleen ja pinta tuli täyteen pientä nukkaa jo reilun puolen vuoden käytön jälkeen, vaikka käytin hupparia vain kotona ja pesin sen suositellussa lämpötilassa.

Filippa K:n merinovillatunikaan tuli lähes heti kainaloon reikä. Yksi saman merkin topeistani riutui myös melkein puhki. Saumat ovat täynnä pieniä reikiä ja selästä paistaa jo päivä oikein komeasti läpi. Ikää topilla on kuitenkin jo lähes kolme vuotta, joten tokihan sitä on käytettykin.

Sandin untuvatakki on tuorein takkihankintani, vuoden vanha. Vetoketjussa on jo pari repeämää, eikä vetoketju mene kiinni ylös asti kuin maanittelemalla ja kovalla uskolla. Yleensä kuitenkin usko loppuu ennen aikojaan.

Pelkkää huonoa tuuria?

Olevinaan osaan pukea vaatteeni päälle normaalisti, en riuhdo, venytä tai vanuta niitä puolelta toiselle. Asunnossamme ei myöskään ole hyönteisiä, jotka söisivät kaikessa ahneudessaan reiät vaatteisiini. Tai jos onkin, eivät miehen vaatteet ole ilmeisesti syömisen arvoisia. Osasta vaatteista olen tehnyt reklamaation, osasta (pienemmistä "tuhoista") en. Yleensä reklamaatio ei ole tilannetta muuttanut juuri suuntaan tai toiseen. Peakilta sentään sain hyvityslahjakortin, Diesel antoi vain limpparin ja uusimman Trendin pahoittelujen lisäksi. Ei paljon mieltä lämmittänyt.

Eräs vaatemyyjä totesikin avautumiseni jälkeen, ettei nykymuotia ole tarkoitus pitääkään vuosikausia, siksi vaatteet eivät kestäkään. Siltä näyttää. Sitä kuvittelee ostavansa laadukkaan vaatteen, jonka käyttöikä normaalissa kulutuksessa olisi edes pari vuotta, vaikka totuus on kaukana harhaluulosta.

Olenko ainoa, jonka vaatekappi täyttyy pikkuhiljaa rikkinäisistä asuista?

Värisokeus

Se sitten osti itselleen kaikki neonvärit samassa paketissa, kun ei osannut valita vain yhtä. Ihme tyyppi.

Seuraavaksi se varmaan ottaa tehostevärit käyttöön laajoina väripintoina jo kotonakin. Juu ei. Ehkä.

Kuvakollaasi Pinterest (1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8 / 9)

Aurinkoa mustan keskelle

Olen koukuttunut hitaasti mutta varmasti neonkeltaiseen, joka on hypännyt silmille vähän kaikkialta. En vain tiedä, osaisinko kyseistä väriä kuitenkaan käyttää. Onhan se nyt perhanan näkyvää sorttia.

Kuvat Pinterest (1 & 2)

Sähkönsinistä

Löytyy sieltä vaatekaapista värejäkin, ei kaiken aina tarvitse olla mustaa. Tai valkoista.

Mutta silti huomaa, että kirpparille tulee karsittua aina ensimmäisenä ne värilliset vaatteet, lisäaikaa käytössä saavat useimmiten mustat, harmaat ja valkoiset. Kumma juttu. Taidan kuitenkin pitää tiukasti kiinni jo kolmatta vuotta kaapissani asustaneista punaisista pillifarkuistani. Ne kun käyvät loistavasti kaiken mustan, valkoisen ja harmaan kanssa.

Raidallista

Jos vaaterekissäni ei roikkuisi jo yhtä raidallista puseroa, voisin pelkästään näiden kuvien takia lisätä sellaisen toivelistalleni.

Kuvien asut ovat muutenkin kokonaisuudessaan kivoja. Mustaa ja valkoista, välillä ripaus harmaata ja konjakinruskeaa. Muita värejä ei sitten välttämättä tarvitakaan.

Mahtavaa viikonloppua, aurinkokin taas näyttäytyi!

Kuvat Pinterest (1 / 2 / 3)

Kenkien villi luonto

Oli kova aikomus ostaa valkoiset Converset. Ne perinteiset kangasversiot. Tilasinkin jo yhdet, mutta arka väri (jonka vuoksi olin lykännyt niiden ostamista jo vuosikaudet) oli sittenkin liian suuri epävarmuustekijä. Ainakin vielä. Palautin popot, ja mietin mihin väriin sitten tähtäisin. Mustia on kaapissa jo ihan riittämiin.

Kotiin asti pääsi lopulta leopardikuvioiset versiot. Yllättävä veto, en yleensä ole kovinkaan suuri kyseisen kissakuvion ystävä. Mutta ehkä juuri täksi kevääksi ja kesäksi tarvitaankin villin luonnon räyhäkkyyttä.

Oi kuiva kevät, tule jo!

Mustaharmaata talvea

Perussetti, varsin väriköyhää. Vaatekaapista löytyy kyllä muitakin värejä (tokihan musta ja harmaa ovat värejä), mutta olo on kuin karnevaaliesiintyjällä, jos uskaltaa edes hengittää vaatekaapin värikkäimpiä vaatteita päin vielä tammikuun lopulla helmikuun alkupuolella. Odotellaan siis malttamattomana edelleen sitä kevättä. Ja erityisesti kesää. Pinkit pillifarkut voisivat päästä elinkaarensa kolmannen kerran jopa jalkaankin.

Ehkä lakkaan kuitenkin kynnet vaihteeksi taas kirkkaanpunaisiksi.