Viikonlopun valitut palat

Pitkään ja työntäyteiseen viikkoon saa onneksi mahtumaan myös setin ystäviä, ruokaa ja juomaa. Maha täyteen lauantaina Shanghai Cowboyissa, suurempi hymy suupieliin Liberty or Deathissä.


Sunnuntain agendaan kuului heräämisen lisäksi rentoilua. En valita.


Kappas, se olisi maanantai taas.

Lähikahvilassa

Ei kannattaisi mennä aina merta edemmäs kalaan. Tai keskustaan asti kahviteekaakaotauolle, kun lähempääkin löytyy.









Eilen tuli vietettyä tovi Etu-Töölössä sijaitsevassa The Exhibitionistsissa. Pieni, rento ja sympaattinen kahvila, jonka omistajat päättivät jokin aika sitten luopua mainosalan töistään ja perustaa kokonaan oman juttunsa, kirjakahvilan. Arvostan. Erityisesti taustalla soinutta ranskankielistä radiokanavaa.

Kahvin sijaan vedin avokadosmoothieta ja brie-omenaleipää oikein tyytyväisenä. Miehelle maistui se kahvikin kurkkuleivällä.

Tosifanitusta

llmeisesti teiniajoistani on jo sen verran aikaa, että sitä seuraa varsin hämmentyneenä nykyteinien fanitusta ja antaumusta idolilleen. Auton perässä juoksemista, kirkumista, pomppimista, yhteislaulua, varjon lailla mukana hengittämistä, jotta näkisi elämänsä suuresta tähdestä edes vilauksen, tallennuksen ikuisiksi ajoiksi sydämensä perimmäiseen nurkkaan.




Justin Bieber se siellä Louis Vuittonilla oli. Samaan aikaan keskustassa pyöri harhautuksena pari muutakin sysimustaa autoa, jotka vetivät letkana mukanaan nuoria faneja.

(Myönnän. Jouduin googlailemaan nuoren herran tuotokset. Tämä käpy kun on välillä ihan pihalla.)

Musta on kingi

Jos joskus omistamme niin suuren ja valoisan asunnon, että valo tuntuisi melkein sokaisevan seinistä kimpoavilla säteillään, voisin varsin hyvin maalata yhden seinän mustaksi. Tai hankkia kokonaisuudessaan mustan keittiön. Tai edes mustan kirjahyllyn mustalla taustallaan. Tai jotain. Musta on aika kuningas väri.


Kuvakollaasi Pinterest (1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6)

Hääpuku myynnissä!

Jos häistä on kulunut yli kahdeksan kuukautta, olisi kai aika saada hääpuvulleen jo uusi, parempi elämä eikä jumittaa sitä turhan suurena makuuhuoneen seinäruusuna. Varsinkin, kun valkoinen unelma on ollut piilossa pukupussinsa sisällä eikä niinkään silmänilona.

Kuin tilauksesta Helsinkiin perustettiin juuri tällä viikolla käytettyjen hää- ja juhlapukujen osto- ja myyntiliike Lovebirds. Sinne vein omankin, valkoisen kaunottareni nopeasti täyttyville vaaterekeille, toivottavasti joku nappaisi sen omiin juhliinsa. Mitäpä sitä turhaan kaapeissa säilömään. Ehkä jostain vielä löytyy samanhenkinen, espanjalaistyyliä haluava morsmaikku?


Pronovias Pandora (2012-mallisto) / koko 36 / väri Ivory / takana napitus + vetoketju / puvun sisällä pieni korsetti. Erinomaisessa kunnossa. Sovitukset Lovebirds-liikkeessä (Runeberginkatu 35), tarkemmat kyselyt sieltä tai minulta bellesebastian81(a)gmail.com.

Kuvat Sakari Röyskö

Hyvän asian kengät

Tulisivatkohan kesän lempeät tuulet nopeammin, jos kaapissa odottelisivat valmiina jo uudet, lämmintä asfalttia kaipaavat kengät?



Rakastan lempikenkiäni yleensä niiden hautaan saakka. Sen tähden loppuunkuluneiden, lähes puhkikulutettujen Repettojeni rinnalle oli tarve saada uudet popot. Repettoista en vielä luovu, mutta joskus voi kokeilla jotain uuttakin.

Törmäsin viime viikolla itselleni entuudestaan tuntemattomaan Tomsiin. Luvattoman pehmeät kangaskengät ovat hassun ulkonäkönsä lisäksi myös eettisen asian perässä, nimittäin jokaista myytyä kenkäparia kohtaan Toms lahjoittaa yhdet kengät hädässä oleville lapsille. Huikeaa. Kengät saivat samantein itseltäni lisäpisteitä - ja minä ostoskuitin käteeni.

Likat laineilla

Jos haaveilee matkoista lähes ympärivuorokautisesti, saattavat haaveet joskus konkretisoituakin. Kaukolomia odotellessa Ruotsi on aina hyvä välietappi.

Torstaista lauantaihin tuli keinuttua Silja Linen sinivalkoisella paatilla kauniin matkaseuralaiseni kanssa, perjantai kului Tukholman sateisia katuja kävellen ja ostoslöytöjä tehden. Bongaus naisten nykymuodista: Niken juoksutrikoot ja neonväriset juoksulenkkarit (tai valkoiset Converset), yleensä lyhyen nahkatakin tai bleiserin yhteydessä. Taitaa jäädä meikäläiseltä tämä trikootyylisuuntaus käyttämättä muualla kuin juoksulenkeillä.


Suuntasimme satamasta suoraan Café Sirapiin aamiaiselle, laivan buffet ei oikein etukäteen houkutellut. Jenkkityylinen, vähän ruokalamainen pikkukahvila oli juuri sitä mitä olin etukäteen netistä lukenutkin: kelpo aloitus tukholmalaiselle päivälle jättiannoksillaan. Meidän lautasiltamme löytyi lopulta cheddaromelettia ja pannukakkuja siirapin kera, jätte smaklig! Käyn varmasti toistekin, jos ei muuten niin ainakin tuorepuristetun appelsiinimehun ja Kusmi-teen takia.





Päivä kului lähinnä Östermalmin ympäristössä, Söderille (tai oikein muuallekaan) ei riittänyt tällä kertaa aika. Pakolliset kierrokset Granitissa, Filippa K:ssaUrban Outfittersissa ja lukuisissa muissa putiikeissa, lisäksi pikkupysähdyksiä pariin tavarataloon. Tukholma on mahtikaupunki, aina vaan.





Kannattaa muuten joskus bongailla risteilyjämatkoja lyhyellä aikavälillä. Meidän piti alunperin käydä vain Tallinnassa päiväseltään, mutta kun Silja Line ilmoitti nettisivuillaan tarjoavansa Tukholman päiväristeilyt 36 euron sopuhintaan (per hytti!), ei päätöstä tarvinnut kauaa miettiä. Rahoilleen sai hyvin vastinetta, A-luokan hytissä sai nauttia vielä maisemistakin. Otin luksusreissusta kaiken irti ja kävin vielä kasvohoidossakin. Nyt on heleä hipiä.





Lauantaihin kuului hengailua Helsingin puolella, leffailtaa ja Rentoa meininkiä. Sunnuntaiaamulle riitti aamiaisbrunssi oman pöydän ääressä. Huippuviikonloppu, ystävät ovat kullan arvoisia. Kiitos T!

Mikä sinusta tulee isona?

Vastasin kysymykseen vielä kymmenisen vuotta sitten vakuuttavasti poliisi. Ei kuitenkaan tullut meikätytöstä sinitakkia, vaikka kovasti niin kuvittelin ja punttisalilla lukioaikaan bodailin. En koskaan edes hakeutunut poliisikouluun, vaikka armeijassakin tuli sodittua sotilaspoliisilinjan puolella. Tuli koulutuksen myötä parempia suunnitelmia tilalle.

Päädyin aivan eri alalle. Sinisen haalarin ulkoiluttamisen sijaan jumitan nykyään päivät pitkät ankeiden väristen seinien sisällä ja kasvatan hauisten sijaan pakaralihaksiani istumalla tuntikausia tietokoneen edessä. Kohta joutunee jo rillitkin ostamaan, se on tämän mediaseksikkään työn antama väistämätön kohtalo.

Työnimikkeeni ovat vuosien saatossa vaihtuneet työpaikkojen myötä lähes huomaamatta eteenpäin. Viime viikolla sain tietää, että työsaappaani olisivat kasvaneet halutessani monta numeroa suuremmiksi, omalla mittapuullani lähes jättikalosseiksi. Mietin yllättävää tarjousta pari päivää, pää savuten ja vaihtoehtoja miettien. Vastasin kuitenkin kiitos, mutta ei kiitos. Niin paljon kuin haasteet ja vastuu olisivatkin kiinnostaneet, arvostan kultaakin kalliimpaa vapaa-aikaani ja nykyisen työni mielekkyyttä enemmän kuin aavistuksen paksumpaa tilipussia, hienoa titteliä ja huomattavampaa vastuu- ja työmäärää. Paikka ei ollut sellainen, mitä olisin itse kuvitellut hakevani. Ei ainakaan lähivuosina.

Sain pyynnön miettiä vielä uudestaan. Tuumaustauko ei päätäni kääntänyt. En nähnyt syytä (jo monen työpaikan ja kokemuksen jälkeen) palata entuudestaan tuttuun, lähes ympärivuorokautiseen stressitilaan, vaikka uusi työnimike olisikin näyttänyt CV:ssäni aivan törkeän hyvältä. Stressi ei ole koskaan hyvä pitkäaikainen kumppani, vaikka joskus kaikki muu tuntuisikin sokaisevan sen hetkeksi näköpiiristä pois. Toisinaan pitää ajatella järjellä eikä kunnianhimolla.

Jos nykyään pitäisi vastata alkuperäiseen kysymykseeni uudelleen, vastaisin poliisin sijaan onnellinen. Onnellinen työpaikkaansa, viihtyvyyteensä, motivaatioonsa, työkavereihin ja erityisesti ilmapiiriin. Ihan vielä ei kuitenkaan olla siinä pisteessä, joten sitä unelmaa kohti.

Mikä sinusta piti tulla isona? Tuliko?

(PS. En silti malta olla aina salaa hymyilemättä, kun työpaikkani lähikaupan myyjät kysyvät joskus lounasostosta tehdessäni, tuleeko minulle se poliisien alennus...)

Sulkasamikset

Yksi keksii ja muut kopioivat. Kuka lienee ollutkaan joskus sulkajonossa ensimmäisenä. Joudun kohta mainonnan uhrina kokeilemaan itsekin, olisiko uni höyhenlakanoissa ja -tyynyissä aavistuksen pehmeämpää. Tai sitten odottelen kaikessa rauhassa sulkasatoa ja mielen muuttumista.

Kuvat By Nord, Kodin Ykkönen ja H&M

Suuri matka

Kun yhteen isketään pilkuntarkka viilaaja ja mistään mitään päättämätön perhe, voi tuloksena olla kaikkea muuta kuin nopeaa toimintaa. Saimme kuitenkin joitakin viikkoja sitten vihdoin varattua viikon matkan äitini marraskuisen 60-vuotis syntymäpäivän kunniaksi.

Mainitsinko jo, että Kanarialle me ei sitten ainakaan lähdetä? Syön sanani ja samalla hattuni. Sinnehän me nimenomaan lennämme, Teneriffan eteläpuolelle. Valmispaketilla keskelle muita auringonjanoisia ja "muuten-vain-janoisia" turisteja.


Konsultoin Finnmatkojen palvelunumeron asiakaspalvelijoita kolmeen eri otteeseen, kerran soitin Tjäreborgillekin. Jokaisella kerralla kyselin, kyseenalaistin ja vaadin tarkennuksia. Propsit asiakaspalvelijoille, eräs heistä antoi minulle jopa henkilökohtaisen palvelunumeronsakin, jos haluaisin kysellä seuraavalla kerralla vielä jotain lisää. Tuli tutustuttua varsin perinpohjin Kap Verden ja Kanarian eri tarjontoihin (siinä sivussa tuli tyrmättyä Marokot, Egyptit ja muut vaihtoehdot), niin turistirysissä kuin hiljaisemmissakin kylissä. Olisi ollut mäkistä, kallioista maastoa ja pelkkää tasaista, näkymättömiin asti jatkuvaa hiekka-aavikkoa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tutkin Trip Advisoria hartaasti ja selailin välillä hotellien omiakin nettisivuja. Jos useampi valitti alueen melutasosta, siirryin seuraavaan. Karsin ja vertailin. Olisihan kyseessä kuitenkin Suuri Matka äitini kunniaksi, vaikkei se suomalaisen silmin kovin erikoiseen tai eksoottiseen paikkaan suuntautuisikaan.

Mutta tällaista tämä on, kun minut laittaa tekemään matkasuunnitelmaa. Suunnittelu on jo osa matkantekoa, aktiivista fiilistelyä, oli kyseessä millainen loma, paikka tai matkaseurue hyvänsä.

Seuraavana urakkana olisi kesäisen Thaimaan sukellusreissumme lentojen ja majoituspaikkojen etsiminen ja vertailu. Siinäpä sitä sitten taas ollaan, Suuren Matkan äärellä.

Äkkilähtö voisi tehdä meikäläiselle joskus ihan hyvää.

Kuvat hotellistamme, Cleopatra Palace Hotel Tenerife

Sunnuntaiaamu

Aamulenkki juostu, puuro tulilla ja meno varsin rauhallista.

Mies on ollut koko viikonlopun poikien "pilkkireissulla" ja olen saanut vallata nurkat aivan yksinäni. Outoa, miten toisen poissaolo saa sekä ajatukset että toiminnat heti yhdeksi tylsäksi kuplaksi. Kuin joku kääntäisi virrat puoliteholle.



Tai sitten syytän kaikesta antibiootteja ja suuta, joka ei pysty vieläkään hymyilemään ilman kiristävää, lievää kipua. Jatkan täällä kuplassani asumista, lokoisaa sunnuntaita!

Naapurissa


Asumme Korjaamon kulmilla, mutta ilmeisesti vanhuus on tullut ja kotikolo kiinnostaa enemmän, kun edes niinkin lähellä tapahtuvat keikat ja teatterit eivät jaksa enää kovin usein innostaa, vaikkei paikassa itsessään mitään vikaa olekaan. Päinvastoin.

Luulin alkuviikosta jättäneeni avaimet kotiin töihin lähtiessäni (löytyivät tietysti jälkikäteen laukun ylläritaskusta) ja menin Korjaamolle hengailemaan teehetken verran, kunnes mieheni palasi kotiin omien avaimiensa kera. Oli rauhallista. Ei ollut kiirettä pois, vaikka lehdet tuli luettua ja tee juotua.

Voisi käydä useamminkin. Ylipäätään ulkona.

Sairaslomalainen

Toisille hammaslääkärissä käynti on pelokas visiitti parin vuoden välein (jos silloinkaan), toisille se on lähes turhankin arkipäiväistä lukuisine, suurine operaatioineen. En jaksa edes laskea, montako vuotta suukirurgit ovat hymyilleet ja vakuuttaneet, ettei tämä sitten satu yhtään. Ei se satukaan, operaation aikana. Mutta joka kerta toivoisin saavani myös kuulosuojaimet. Tai musiikkikuulokkeet. Tai edes jonkinlaiset tiedot siitä, kuinka saisin kropan rentoutumaan reilun tunnin mittaisesta kokovartalojännityksestä.

Tänään vuorossa oli tulehtuneen hammasimplantin aiheuttama ienleikkaus. Puoli päätä puuduksissa, ikenet täynnä tikkejä ja kourassa hoito-ohjeet lääkkeineen. Tuskin haluatte tietää enempää. Suurempi operaatio on vielä luvassa.

Mutta kerrankin vastaanotto oli Helsingin kattojen yllä. Harmi etten ehtinyt nauttia maisemista.

Kertakäyttöä laadun hinnalla?

Olen viime kuukausina vähentänyt lähes huomaamatta vaateostoksilla käyntiä. Ilmeisesti määrää pitäisi taas lisätä, sillä vaatteeni alkavat hajota käsiin. Ymmärtäisin, jos käytössäni olisi lähinnä edullisia massatuotteita, joiden lyhyt elinkaari olisi tiedossa jo ennakkoon. Vaatekaapissani on kuitenkin myös vähän hinnakkaampia merkkejä, joiden laadun ja kestävyyden luulisi kävelevän käsikkäin niistä maksamani hinnan takia.


Omistan kolme Acnen teepparia, joihin kaikkiin tuli reiät samalle kohtaa niskaan lyhyen käytön jälkeen. Paidat on ostettu eri liikkeistä, mutta kylläkin samana vuonna.

Dieselin välikausitakistani hajosi vetoketju kuukauden käytön jälkeen. Vähän myöhemmin takin hihat alkoivat rispaantumaan ja reikiintymään, lisäksi kainaloiden alle tuli paksua nukkaa. Tällä hetkellä takki näyttää siltä, kuin nukkuisin yöni siltojen alla ja viettäisin päivät ulkona riehuen. Takki on kahden vuoden ikäinen.

Peak Performancen hupparistani katosi väri lähes puoleen ja pinta tuli täyteen pientä nukkaa jo reilun puolen vuoden käytön jälkeen, vaikka käytin hupparia vain kotona ja pesin sen suositellussa lämpötilassa.

Filippa K:n merinovillatunikaan tuli lähes heti kainaloon reikä. Yksi saman merkin topeistani riutui myös melkein puhki. Saumat ovat täynnä pieniä reikiä ja selästä paistaa jo päivä oikein komeasti läpi. Ikää topilla on kuitenkin jo lähes kolme vuotta, joten tokihan sitä on käytettykin.

Sandin untuvatakki on tuorein takkihankintani, vuoden vanha. Vetoketjussa on jo pari repeämää, eikä vetoketju mene kiinni ylös asti kuin maanittelemalla ja kovalla uskolla. Yleensä kuitenkin usko loppuu ennen aikojaan.

Pelkkää huonoa tuuria?

Olevinaan osaan pukea vaatteeni päälle normaalisti, en riuhdo, venytä tai vanuta niitä puolelta toiselle. Asunnossamme ei myöskään ole hyönteisiä, jotka söisivät kaikessa ahneudessaan reiät vaatteisiini. Tai jos onkin, eivät miehen vaatteet ole ilmeisesti syömisen arvoisia. Osasta vaatteista olen tehnyt reklamaation, osasta (pienemmistä "tuhoista") en. Yleensä reklamaatio ei ole tilannetta muuttanut juuri suuntaan tai toiseen. Peakilta sentään sain hyvityslahjakortin, Diesel antoi vain limpparin ja uusimman Trendin pahoittelujen lisäksi. Ei paljon mieltä lämmittänyt.

Eräs vaatemyyjä totesikin avautumiseni jälkeen, ettei nykymuotia ole tarkoitus pitääkään vuosikausia, siksi vaatteet eivät kestäkään. Siltä näyttää. Sitä kuvittelee ostavansa laadukkaan vaatteen, jonka käyttöikä normaalissa kulutuksessa olisi edes pari vuotta, vaikka totuus on kaukana harhaluulosta.

Olenko ainoa, jonka vaatekappi täyttyy pikkuhiljaa rikkinäisistä asuista?

Ruokailta

Meille on muodostunut kahden ystäväpariskuntamme kanssa pienimuotoinen perinne, jolloin toistemme näkemisen lisäksi kokkaamme yhtenäisen kolmen ruokalajin illallisen. Jokainen pariskunta vastaa yhdestä ruokalajista (alku-, pää- tai jälkiruoka), seuraavalla kerralla ruokalaji luonnollisesti vaihtuu. Yleensä illalliseen liittyy myös jonkinlainen teema, tällä kertaa lautasilla tosin oli vähän löyhempi teemoitus. Pääosin sitruunaa, limeä, karamellisoituja makupaloja, "etelän hetelmiä" ja muitakin suussa sulavia herkkuja. Oli niin hyvää, että hymyilytti vain.



Meidän alkuruokamme oli sitruunarisotto. Ohje on alunperin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä, mutta bongasin sen itse aikoinaan 2h+k-blogista. Risotto on niin törkeän hyvää, että suosittelen testaamaan! Jos siitä haluaa täyttävämmän, voi sekaan heittää vaikka katkarapuja tai kampasimpukoita. Olemme kokeilleet molempia, mutta ehkä itse kallistuisin simpukoiden puoleen, jos pelkkä sitruunainen maku ei tunnu olevan tarpeeksi.

Sitruunarisotto 
(ohje 2-3 hlölle)

2,5 dl risottoriisiä
1 sitruunan raastettu kuori (tai vain limeä)
1 limetin raastettu kuori
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
8 dl kanalientä (tai 1 dl valkoviiniä tilalle)
1 dl vaahdotettua kuohukermaa
1 rkl limoncello-likööriä tai lemon curd -tahnaa
1,5 dl parmesaaniraastetta
lisäksi silputtua basilikaa (paljon!) sekä suolaa ja mustapippuria


Pese sitruuna ja lime. Kuivaa ja raasta kuoret. Varo valkoista, kitkerää osaa. Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi. Kuullota sitrus- ja sipulisilput voissa, lisää riisi ja jatka hetki kuullottamista. Lisää kanalientä kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon. Anna imeytyä ennen seuraavan nestemäärän lisäämistä. Muista sekoittaa säännöllisesti. Kun risotto on al dente, viimeistele mausteilla, limoncellolla tai sitruunatahnalla ja parmesaanilla. Sekoita aivan viimeiseksi kermavaahto ja basilikasilppu kuuman risoton joukkoon.

Theresen kotona

Olen ihastellut jo pitkään Therese Sennerholtin tyyliä hänen omissa grafiikoissaan, eikä naisen uusi kotikaan kyllä kovin pahalta näytä. Mustavalkoisuuden keskelle ei joskus tosiaan tarvitse edes värejäkään.

Nyt tarvitaan enää vain se asunto, joka huutaa pelkkää valkoisuutta ja valoa. Laitetaanpas toivelistalle.


Kuvat Kristofer Johnsson

Kevään ensijuoksu


Kaivoin juoksulenkkarit pitkästä aikaa naftaliinista. Viimeksi liukastelin tammikuun jäätiköillä, katse intensiivisesti jalkoihin iskeytyneenä. Eilen aurinko hymyili vielä pitkälle iltaan, katseeni sai harhailla maisemissa ja polveni vanha vaiva se siellä ilmoitteli myös tuskaisesti itsestään. Ei minusta taida tulla enää maratoonaria. Siitä huolimatta ulkona oli helpompi hengittää. Uuuudestaan!

Värisokeus

Se sitten osti itselleen kaikki neonvärit samassa paketissa, kun ei osannut valita vain yhtä. Ihme tyyppi.


Seuraavaksi se varmaan ottaa tehostevärit käyttöön laajoina väripintoina jo kotonakin. Juu ei. Ehkä.


Kuvakollaasi Pinterest (1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8 / 9)