Mikä sinusta tulee isona?

Vastasin kysymykseen vielä kymmenisen vuotta sitten vakuuttavasti poliisi. Ei kuitenkaan tullut meikätytöstä sinitakkia, vaikka kovasti niin kuvittelin ja punttisalilla lukioaikaan bodailin. En koskaan edes hakeutunut poliisikouluun, vaikka armeijassakin tuli sodittua sotilaspoliisilinjan puolella. Tuli koulutuksen myötä parempia suunnitelmia tilalle.

Päädyin aivan eri alalle. Sinisen haalarin ulkoiluttamisen sijaan jumitan nykyään päivät pitkät ankeiden väristen seinien sisällä ja kasvatan hauisten sijaan pakaralihaksiani istumalla tuntikausia tietokoneen edessä. Kohta joutunee jo rillitkin ostamaan, se on tämän mediaseksikkään työn antama väistämätön kohtalo.

Työnimikkeeni ovat vuosien saatossa vaihtuneet työpaikkojen myötä lähes huomaamatta eteenpäin. Viime viikolla sain tietää, että työsaappaani olisivat kasvaneet halutessani monta numeroa suuremmiksi, omalla mittapuullani lähes jättikalosseiksi. Mietin yllättävää tarjousta pari päivää, pää savuten ja vaihtoehtoja miettien. Vastasin kuitenkin kiitos, mutta ei kiitos. Niin paljon kuin haasteet ja vastuu olisivatkin kiinnostaneet, arvostan kultaakin kalliimpaa vapaa-aikaani ja nykyisen työni mielekkyyttä enemmän kuin aavistuksen paksumpaa tilipussia, hienoa titteliä ja huomattavampaa vastuu- ja työmäärää. Paikka ei ollut sellainen, mitä olisin itse kuvitellut hakevani. Ei ainakaan lähivuosina.

Sain pyynnön miettiä vielä uudestaan. Tuumaustauko ei päätäni kääntänyt. En nähnyt syytä (jo monen työpaikan ja kokemuksen jälkeen) palata entuudestaan tuttuun, lähes ympärivuorokautiseen stressitilaan, vaikka uusi työnimike olisikin näyttänyt CV:ssäni aivan törkeän hyvältä. Stressi ei ole koskaan hyvä pitkäaikainen kumppani, vaikka joskus kaikki muu tuntuisikin sokaisevan sen hetkeksi näköpiiristä pois. Toisinaan pitää ajatella järjellä eikä kunnianhimolla.

Jos nykyään pitäisi vastata alkuperäiseen kysymykseeni uudelleen, vastaisin poliisin sijaan onnellinen. Onnellinen työpaikkaansa, viihtyvyyteensä, motivaatioonsa, työkavereihin ja erityisesti ilmapiiriin. Ihan vielä ei kuitenkaan olla siinä pisteessä, joten sitä unelmaa kohti.

Mikä sinusta piti tulla isona? Tuliko?

(PS. En silti malta olla aina salaa hymyilemättä, kun työpaikkani lähikaupan myyjät kysyvät joskus lounasostosta tehdessäni, tuleeko minulle se poliisien alennus...)