Takkivinkki

Terveisiä sairastuvalta. Vajaan viikon kestänyt raju flunssa paljastui tänään poskiontelotulehdukseksi, jota yritän nyt parannella melkoisen univajeen kera. Samaan saumaan kun sattui meidän pikkuneidin (jo parisen viikkoa kestänyt) tiheän imun kausi, jolloin imetyskertoja saattaa olla kymmenenkin per yö. Haukotus.

Oli tarkoitus käydä pienellä kierroksella keltaisten haamujen ryysiksessä eli Stockmannin Hulluilla päivillä, mutta tässä olotilassa ei tee mieli tehdä mitään muuta kuin käpertyä neidin kanssa sohvalle ja torkuttaa yhä vain korkeammaksi käyvien nenäliinapinojen keskellä. 

Vinkkaan kuitenkin, että jos hakusessasi on kiva ja laadukas trenssimäinen takki (olematta kuitenkaan trenssi), huomenna eli torstaina näyttäisi tulevan myyntiin sama Tiger of Swedenin takki, jonka ostin itse viime syksynä ihan normaalihintaisena. Takki on ollut aivan loistava: olonsa tuntee heti skarpimmaksi, kun sen vetää niskaansa lököfarkkujen ja tennareiden kera. Toki se menee myös fiinimpienkin vaatteiden ja korkkareiden kanssa, mutta eipä ole ainakaan meikäläisen tarvinnut viime aikoina kiskoa päälleen muita kuin mahdollisimman rentoja versioita.

Ei ole maksettu mainos. Ilmainen vinkki vain.

Modernisti myöhässä

Kas, äitiyslomalla saa jotain aikaankin. Kuten liittää puhelimeensa vihdoin ja viimein FB-applikaatio sekä klikata itsensä kaikkien muiden jälkijunassa Instagramiin. Sinne on tullut tallennettua hetkiä normiarjesta, tilanteita joita ei välttämättä normaalilla kameralla tulisi koskaan otettua. (Tosin tällä hetkellä elämä on pelkkää mökkeilyä. Paluu perinteiseen arkeen häämöttää jo loppuviikosta.)

Päätin laittaa tilini yksityiseksi, mutta jos kuvavirta kiinnostaa, hyväksyn kyllä seuraamispyynnöt. Tähän mennessä Instan puolella onkin tullut oltua jo aktiivisempi kuin viime aikoina Bloggerissa. Iisimpää.

Birkenstockit myynnissä!

Joskus voisi miettiä hetken, ennen kuin tekee kenkätilauksen. Kuten että jos jalat ovat todistetusti levinneet raskausaikana eivätkä vanhat kengät oikein mahdu jalkoihin turvotuksen laskemisen jälkeenkään, voisi olla jopa mahdollista, että kengän koko olisi muuttunut. Pysyvästi suuremmaksi.

Jos siis olet haikaillut itsellesi tämän hetken kuuminta trendiä eli oikeasti mukavia terveyskenkiä, myynnissä olisi nyt vain kerran käytetyt (ja äärimmäisen mukavaksi todetut, vaikka kantapääni eivät kunnolla mahtuneetkaan kyytiin) mustat, kapealestiset Birkenstock Arizona -kengät koossa 38. Olen tilannut kengät Footshoppingista, siellä hinta oli 49,95 euroa. Kyseessä on Arizonan Birko-Flor -malli, pehmeällä tukipohjalla varustetut tekonahkaiset versiot. Kenkien leveyttä voi helposti säätää solkien avulla.

Tee tarjous (bellesebastian81(a)gmail.com)! Kengät ovat noudettavissa vielä tämän ja ensi viikon ajan Joensuun lähettyviltä (ilman kenkälaatikkoa), sen jälkeen Helsingistä (kenkälaatikon kanssa). Mahdolliset postituskulut ovat ostajan vastuulla. EDIT // Kengät on myyty.

Pitänee tilata samat kengät uudestaan suuremmassa koossa, sen verran harmittaa näiden muuten täydellisten kenkien kohtalo.

Kaupungin nälkään

Lomamme noudattavat usein samaa kaavaa. On pakko päästä pois Helsingistä ja arkiympyröistä, paahtaa satoja kilometrejä kauas itään mökkimaisemiin ja lähisukulaisten luo, tai vaihtoehtoisesti ottaa suunta kokonaan toiselle puolen maailmaa, toiseen kulttuuriin ja elämänrytmiin. Rinkka selässä keskelle kiireettömyyttä ja lämpimän meren äärelle.

Äitiyslomalla asiaa on pakko ajatella toisin, erityisesti näin lähellä h-hetkeä. Lomaa vietetään kerrankin omassa kaupungissa, kotona ja lähikulmilla, ystävien seurassa mutta pääosin (vielä tällä hetkellä) ihan kaksin. Mies aloitti kesälomansa myös maanantaina, joten kuluneet päivät ovat tuntuneet todellakin yhteiseltä lomalta. Lomaan toki kuuluu fanaattinen MM-jalkapallon seuraaminen (miehen osalta, itsehän torkun samaan aikaan sujuvasti sohvalla), mutta onneksi päiviin on mahtunut muutakin tekemistä.

Päätimmekin ottaa kaupungilla hengailemisesta ilon irti vielä nyt, kun ei tarvitse etukäteen miettiä mahtuvatko vaunut nyt varmasti joka paikkaan sisälle ja löytyykö jostain kenties kelpo paikka vaipanvaihdolle. Kaiken lisäksi keskikesään tulee mahtumaan melko suurella varmuudella todella paljon pelkkiä kotipäiviä, kun opettelemme elämään toisenlaista rytmiä uuden perheenjäsenenemme kanssa. Kokonaan toisenlaista arkea.

Yhdenkin päivän aikana ehtii tutustumaan aika moneen uuteen tuttavuuteen. Tähän mennessä on tullut testattua enimmäkseen lounasmestoja ja kahviloita, joissa ei ole ennen syystä tai toisesta tullut vielä vierailtua, kuten Kellohalli, Ravintola Pompier, Fleuriste, Kahvila Suvanto, Kahvila Sävy ja Ravintola Rulla. Ja miehen eilisellä synttäri-illallisella Ravintola Bronda.

Mahtavia ja suositeltavia paikkoja jokainen! Mutta vinkkinä: jos haluaa kaupungin parasta kaakaota, kannattaa suunnata Aleksis Kiven kadulla sijaitsevaan ja jo aiemmin mainittuun Kahvila Sävyyn. Kaakao nimittäin sulatetaan itse 70% tummasta suklaasta eikä kyseessä ole todellakaan mikään pussijauhekaakao. Olisin voinut juoda sitä sammiollisen. Saatan ehkä itsekin kopioida vastaavan kaakaon valmistustavan... Joskus.

Kuva Kahvila Suvannosta

Viime hetken puunaukset

Jos äitiyslomallaan on tehnyt melko paljon töitä, heilunut kuin heinämies paikasta toiseen ja muistanut levätä vasta, kun sekä lääkäri että mies ovat lähes uhkailemalla saaneet meikäläisen sohvalle (tai hellepäivinä ulos) vaaka-asentoon, voisin kai yhtä hyvin yrittää nauttiakin tästä äitiyslomasta. Tai ainakin näistä viimeisistä hetkistä, kun huomio saa olla vain omassa navassa. Onhan tämä ainutlaatuista aikaa.

Päätinkin, että kävisin hemmottelemassa itseäni jonkinlaisen hoidon muodossa. Jos ei muuten, niin saadakseni edes lakkaa varpaankynsiini – en ole jaksanut enää itse lakkailla kovinkaan montaa kertaa tällä mahalla, eikä mies tunnu olevan suostuvainen tekemään kyseistä operaatiota. Kumma juttu.

Vertailin eri hoitoloiden hintoja kunnes päädyin Suomen Kosmetologikoulun nettisivuille. Kappas, hoitojahan voisi tosiaan saada myös opiskelijoilta huomattavasti edullisempaan hintaan kuin perinteisissä kauneushoitoloissa. Koulussa suoritetaan samassa tilassa useita eri hoitoja, joten jos se ei häiritse, saa lakat kynsiin, hipiän heleäksi ja jalat hierotuiksi huomattavasti kukkaroystävällisemmin.

Ostin pakettikokonaisuuden, johon kuului kasvohoito, jalkohoito, pikamanikyyri sekä kulmien ja ripsien kestovärjäys. Paketti kustansi vain satasen. Kimpussani oli yhtäaikaa kaksi opiskelijaa: toisen tehdessä kasvohoitoa toinen kävi käsiksi jalkoihini. Jossain siellä välissä hoidettiin kyntenikin kuntoon, sain dekoltee- ja hartiahieronnan ja kosteuttavat seerumit lähes joka paikkaan. Kokonaisuudessaan setti kesti puolitoista tuntia, joista viimeiset puoli tuntia oli itselleni jo aika tukalaa: kohtu painoi selkää sen verran paljon, että hoidosta alkoi olla nautinto kaukana. Onneksi hoitotuolin selkänojaa sai nostettua pystympään, ettei laatta lentänyt kesken session.

Mutta sain kuin sainkin atooppista ihoani elävämmän näköiseksi, lakkaa joka kynteen ja väriä kulmiin ja ripsiin. Turvotusta hieronta ei vähentänyt, mutta enpä ihmeitä odottanutkaan. Menen ehdottomasti toistekin, äitiyslomalaisen kukkaro ainakin kiittää edullisempia hintoja! Olettaen, että kävisin hoidoissa edes joskus useammin kuin kerran vuodessa...

.........

Loppuun pieni huumoriannos: mihin luulette, että suurin osa turvotuksestani ja noin 10 litraa nestettä on kerääntynyt?

Jep. Tukisukatkin jo ratkesivat.

Glitterillä valoa kohti

Päivän huomio (jonka muut ovat tietysti hoksanneet jo valovuosia sitten): jos ei halua verhoutua turhan kirkkaisiin väreihin, elämään saa hohtoa aina hennolla glitterlakkauksella. Parin euron heräteostos kiinnittää katseen väistämättä kimallehippuja välkkyviin kynsiin. Ainakin tämän harakan silmät.

Vakkaripunaiselle kynsilakalle taisi juuri tulla kesäksi kova kilpailija. Tai edes vapuksi. Tai tämän viikonlopun häihin!

Kattilahallista uusi Valtteri

Kulunut viikko on mennyt sen verran kelloa vastaan taistellen ja univelasta kärsien, että sunnuntain olisi melkein voinut pyhittää jo ansaitusti lepopäiväksi. Sen sijaan suuntasin aamupäivästä ensimmäistä kertaa järjestetylle, Helsingin Suvilahdessa sijaitsevalle Kattilahallin kirpputorille, jonne olin ilmoittautunut myyjäksi vasta viikkoa aiemmin. Onneksi mahduin mukaan, sillä tavaraa ja vaatetta löytyi yllättävän paljon myyntiin asti, vaikka mitään ylimääräistä ei pitänyt kaapeissamme enää olla. Jostain kumman syystä sitä vain silti aina riittää. (Tosin veikkaan, että tätä tyhjentymistahtia asumme kohta varsin väljässä ja minimalistisessa asunnossa.)

Koska Helsingin (ja kaiketi koko Suomen) suurinta ja perinteistä kirpputoria eli Valtteria ei enää ole, on vastaavanlaiselle kirpputoritapahtumalle ollut aika paljonkin kysyntää. Siitä kertoi jo massiivisen pitkä jono, joka kuulemma kiemurteli jopa Kattilahallin taakse vielä pari tuntia avaamisen jälkeen. Sisään ei päästetty kuin tietty määrä asiakkaita kerrallaan, ehkä ihan fiksuakin. Tilat eivät ole kuitenkaan turhan suuret.

Pääsin kamoineni aika lailla paraatipaikalle, joten meininki oli varsin loistava. Menen aivan taatusti joskus uudestaankin, jos komerot uhkaavat ennen pitkää täyttyä taas käyttämättömistä tavaroista.

Jos asut pääkaupunkiseudulla etkä ehtinyt mukaan vielä tälle kerralle, seuraava kirppistapahtuma järjestetään sunnuntaina 30. maaliskuuta klo 12–17 (myyntipaikan hinta on 30 euroa). Vielä ehtii mukaan myyjäksi, ilmeisesti pari paikkaa on ainakin vapaana. Mukaan kannattaa roudata oma rekki, pöytä tai mikä tahansa tavarat esille tuova laitos, sillä kirppiksellä ei ole tarjottavanaan mitään muuta kuin lattiapaikka. Meikä luotti pyykinkuivaustelineeseen, joka ei vakaudessaan ollut se paras vaihtoehto, mutta parempi silti kuin paljas lattia pelkkä viltti peitteenään.

Nyt ruokaa naamariin ja töiden kimppuun – ehkä sitä vapaata sunnuntaita ehtii viettää ensi viikollakin.

Printtisuunnittelua häihin + vapaalippu!

Tämä on täysin puhdas ja ilmainen oma mainos: Oletko menossa naimisiin? Kaipaatko apua häiden printtisuunnittelussa? Teen sivutoiminimeni kautta graafista suunnittelua myös yksityisasiakkaille, joille hääprintit ovat olleet suosituimmat. Hääparin näköinen ja persoonallinen kutsu, info, kartta, menu, ohjelma tai vaikka häälehti antavat juhlille heti yksilöllisemmän ja viimeistellymmän ilmeen. Oli toiveissa sitten vintagea, rockia, tyylikästä yksinkertaisuutta, kaikkea on saatavilla!

Ohessa vain muutama esimerkki tehdyistä töistä, lisää on nähtävillä ensi viikonlopun Love Me Do -häätapahtumassa, joka järjestetään lauantaina 15.2. Suvilahden Kattilahallissa. Olen yhteisständillä yhteistyökumppanini, koho- ja digipainatukseen erikoistuneen Studio Uniccon kanssa, joka painaa suurimman osan töistäni.

Jaettavanani on enää yksi ainoa vapaalippu kyseiseen häätapahtumaan, joten jos olet halukas tulemaan paikan päälle, hihkaise kommenttiboksiin ja lippu on sinun! Nopeat syövät hitaat, joten ensimmäinen lipun haluava saa sen omakseen. Lipun arvo taitaa olla 17,50 euroa. Ja vaikkeivat häät ehkä olisikaan suunnitelmissa, saa sinne tulla moikkaamaan joka tapauksessa!

Pitäisi varmaan joskus saada aikaan omat nettisivutkin, mutta suutarin lapsella ei ole ainakaan vielä näkynyt olevan kenkiä...

Kuvat Minna Rossi

Naisten hetki

Kun saman pöydän äärelle isketään kolme pohjoiskarjalaista naista, ruokaa notkuvat brunssilautaset ja omasta mielestämme mahdottoman hyvät jutut, ei liene kai ihmekään, että syöminen, juominen ja maailman parantaminen kestää kokonaisuudessaan lähes neljä tuntia. Terkut vain tarjoilijalle, viihdyimme kyllä!

Vinkkivitonen: Taka-Töölössä sijaitsevasta Ravintola Mercur Töölöstä löytyy karun ulkomuotonsa sisältä varsin kattava ja laadukas sunnuntain brunssisetti. Suosittelemme! Ja menemme toistekin.

Kotiteatterissa

Viikonlopuksi oli suuria suunnitelmia. Perjantai-illaksi Lahteen, lauantaiksi Tampereelle rakkaan ystävän kolmekymppisiä juhlistamaan ja siskon luo yösijaa pitämään.

Suurten suunnitelmien tilalle tuli bakteerinen ja yskäkohtauksinen plan Ö, joka ei salli poistumista neljän seinän sisältä juuri lähikauppaa pidemmälle. Jos tilanteesta jotain positiivista haluaa etsiä, olkoon siinä se, että kaksin on aina mukavampaa sairastaa ja kasata yhdessä korkeaa, käytettyä nenäliinakekoa. Kerrankin saa aivan ajan kanssa tuijotella myös leffoja, jotka on halunnut nähdä jo pidemmän aikaa mutta aika ei ole koskaan niihin riittänyt. Lähivideovuokraamomme saa meistä tänä viikonloppuna melko lailla vakioasiakkaat. Tai sitten olisi aika koukuttua Netflixiin.

Leffavinkki teille terveemmille yksilöille: Finnkinossa pyörii vihdoin se vuoden hienoin leffa. Menkää ja katsokaa!

(Mikä Bloggeriin on tullut? Jpg-kuvista tulee enää pelkkää pikselimössöä.)

Sininen on lämpimin väri

Voisi luulla, että loppuvuoden leffakiintiömme olisi jo täynnä melko runsaan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalivyöryn myötä. Sen sijaan tahti taitaa vaan kiihtyä, mitä tummemmiksi illat muuttuvat.

On kuitenkin eräs elokuva, jonka haluaisi vasta päättyneestä R&A-putkesta nähdä uudelleen. Jos siis aiotte katsoa tänä syksynä vain yhden elokuvan, suosittelen vahvasti siirtymään leffasalin punaisille penkeille joulukuussa, kun lesborakkaudesta kertova La vie d'Adèle (Adèlen elämä – osat 1&2) ilmestyy laajemmin Suomen valkokankaille. Cannesissa keväällä pääpalkinnon eli Kultaisen palmun voittanut, iholle asti tuleva ranskalainen elokuva on kaikessa avoimuudessaan, rajuudessaan ja herkkyydessään tolkuttoman hyvä elokuva. Enkä taida olla mielipiteideni kanssa yksin, ylistäviä kommentteja on tullut vähän joka suunnasta.

Abdellatif Kechichen peräti kolmetuntinen raina on kertomus kasvutarinasta, seksuaalisesta heräämisestä ja kahden naisen rakkaudesta. 15-vuotias, kirjallisuutta opiskeleva Adèle (Adèle Exarchopoulos) hengailee ystäviensä kanssa ja hapuilee kohti aikuisuutta muiden nuorten tavoin. Käänteentekeväksi muodostuu kuitenkin suhde hieman vanhempaan naiseen, boheemiin Emmaan (Léa Seydoux).

Elokuvan suorasukaisten ja pitkien seksikohtausten sekä kaiken paljastavan, intensiivisen lähikuvauksen myötä elokuva tulee kokonaisvaltaisesti niin iholle, niin järjettömän lähelle, että olonsa tuntee lähes tirkistelijäksi intiimien kohtausten ja päähenkilöiden tunteikkaiden katseiden edessä. Se jos mikä on koukuttavaa.

Leffan englanninkielinen nimi on muuten Blue Is the Warmest Colour. Sininen onkin elokuvan kantava teemaväri. Katsokaa, niin ymmärrätte.

Uusi lempisarja

Seuraan nykyään tv-ohjelmia harvakseltaan. Aika menee lähinnä läppärin edessä istuessa ja musiikkia kuunnellen, telkkari pysyy kiinni yhä useammin. Ehkä siksi havahduin vasta tovi sitten niinkin mahtavaan sarjaan kuin Solsidan (suomeksi Onnea onkimassa), jota kaikki tuntuivat hehkuttaneen jo pitkään. Katsoin lopulta uteliaana tätä ruotsalaisten ykköskomediaa parin jakson verran ja koukutuin, aivan totaalisesti! Nyt hehkutan sitten itsekin. Niin mahtavaa arkikomiikkaa, niin ruotsalaista, niin paljon myötähäpeää, niin Ovea, että todellakin kymmenen pistettä lahden toiselle puolelle! Päivän naurut tulevat yleensä viimeistään tämän sarjan seurassa.

Suomessa alkanevat kohta jo neljännen kauden jaksot, joten jostain piti kaivaa ihan ensimmäisetkin kaudet katsottavaksi. Ystävä pelasti tilanteen, Filmnetistähän ne kaikki lopulta löytyivät. Vinkkinä teillekin, että siellä saa muuten juuri nyt kuukauden kokeilujakson 10 sentillä. Ihan sama mitä sarjoja tai elokuvia aikoo tuijottaa, Filmnetissä taitaa olla aikamoinen liuta valinnanvaraa.

R&A-festivaalimaratonin jälkeen (eilenkin tuli istuttua kolmessa eri leffassa) tapitetaan seuraavaksi siis Solsidania illat putkeen. Kuulostaa ihan syksyltä. Ja vatsanpohjasta ottavalta naurulta.

Kuva

Töölön uudet tähdet

Ensin oli Korjaamo, jossa oli mukava tunnelma, kiva baari, suuri terassi, bändiviikonloppuja, teatteriesityksiä, kirjakauppa ja näyttelytila. Sitten vaunusaliin tuli lisänä Sushibar + Wine, ja naapurin hohdokkuus kasvoi taas pykälän ylöspäin.

Eilen Töölössä vietettiin tapaspäivää, jolloin kymmenkunta ravintolaa tarjosi pientä makumatkaa omiin keittiöihinsä kohtuuhinnoin. Kävimme vetämässä Korjaamolla kolmen sushin setit, kauemmaksi ei migreenin jälkiaalloilla jaksanut syksyisessä kesäkuun säässä kävellä. Hyvää oli, mutta sen tiesi jo entuudestaan.

Ja oi sitä onnea, kun mies bongasi eräänä päivänä, että vanhan ja kuluneen lähipizzerian tilalle olisi vihdoin tulossa uusi, ehompi baariruokapaikka. Aiempi mesta oli kuulemma kaupungin huonoin, joten odotukset olivat kovat uuden omistajan remonttia seuratessa.

Perjantai-illan avajaisvierailu täpötäynnä olleeseen paikkaan veti suupielet hymyyn: Linko on juuri sitä, mitä kulmille oli kaivattukin. Hispterimäinen pizzabaari, jossa tämä pari tulee vierailemaan kerran jos toisenkin, sekä nahkaisessa nojatuolissa hengaillen että kulmapöydissä pizzaa vetäen. Pitäähän se menu testata läpikotaisin.

Omat kotikulmat vain paranevat. Eihän tästä raaski kohta muuttaa enää minnekään.

Hääpuku myynnissä!

Jos häistä on kulunut yli kahdeksan kuukautta, olisi kai aika saada hääpuvulleen jo uusi, parempi elämä eikä jumittaa sitä turhan suurena makuuhuoneen seinäruusuna. Varsinkin, kun valkoinen unelma on ollut piilossa pukupussinsa sisällä eikä niinkään silmänilona.

Kuin tilauksesta Helsinkiin perustettiin juuri tällä viikolla käytettyjen hää- ja juhlapukujen osto- ja myyntiliike Lovebirds. Sinne vein omankin, valkoisen kaunottareni nopeasti täyttyville vaaterekeille, toivottavasti joku nappaisi sen omiin juhliinsa. Mitäpä sitä turhaan kaapeissa säilömään. Ehkä jostain vielä löytyy samanhenkinen, espanjalaistyyliä haluava morsmaikku?

Pronovias Pandora (2012-mallisto) / koko 36 / väri Ivory / takana napitus + vetoketju / puvun sisällä pieni korsetti. Erinomaisessa kunnossa. Sovitukset Lovebirds-liikkeessä (Runeberginkatu 35), tarkemmat kyselyt sieltä tai minulta bellesebastian81(a)gmail.com.

Kuvat Sakari Röyskö

Oma kalenteri

Ostin tälle vuodelle samanlaisen seinäkalenterin kuin viime vuodellekin, ihanan yksinkertaisen version RK Designin verkkoputiikista. Tajusinpa sitten nämä kuvat nähdessäni, että miksi ihmeessä en tekisi kalenteria aina itse? Tulostaisin sen vain A4- tai A3-kokoiselle paperille ja ripustaisin seinälle teräshengarilla, tarvitsematta miettiä kiinnitysmetodia sen enempää. Nerokasta.

Kuvat: LOVE AESTHETICS