Viikon parhaimmat


Olen yleensä peruspessimisti, mutta saa sitä välillä nähdä elämässä jotain positiivistakin.

-  aurinkoinen ja helteinen kesäsää
-  ystäväni leipoma myslileipä
-  lounas samaisen ystäväni kanssa
-  iltakävely Meilahden kallioilla ja puuhuviloiden keskellä
-  juhlaballerinat arkikäytössä
-  iltapala aurinkoisella takapihalla
-  tv-nauhoitukset syksyllä nähtävään ohjelmaan
-  halpiskynsilakka, joka on kestänyt menossa mukana jo kolmatta viikkoa, kulumatta
-  uudet, mielenkiintoiset yhteistyökuviot työelämässä
-  aurinkoinen terde, kylmä skumppa ja loistavat jutut
-  tulossa oleva mökkiviikonloppu

Ei kesällä oikein jaksa olla kyyninen. Varsinkin, kun aurinkokin tuli mainittua jo kolmesti.

Kesän pikajuoksu

Koska Suomen kesä on tolkuttoman lyhyt, tulee väistämättä kiire lukita kaikki mahdolliset viikonloput suven tärkeisiin hetkiin: ystävien ja sukulaisten treffaamiseen sekä maailman (ja ylipäätään elämän) näkemiseen niin läheltä kuin karttapallon toiseltakin laidalta. Tulee kiire olla vain. Grillata kasviksiin mustanpuhuvat karstat ja pulahtaa auringon lämmittämään järveen tai mereen. Syöttää itsensä hyttysille ja paarmoille sekä lukea koukuttavaa dekkaria aamuyön valoisiin tunteihin. Jutella niitä näitä tai olla ihan vain hiljaa.




Onneksi ovat myös kesän rauhalliset arki-illat ennen lomia. Joskus jopa ilman kalenterimerkintöjä.

Mukavasti pillit

Se osaa olla aika tuskallista. Täydellisen värin ja mallin, mutta ennen kaikkea koon etsiminen. Ahtaudut minisovituskoppiin muutaman eri kokovaihtoehdon kanssa, taistelet tiukkaakin tiukemmat pillihousut jalkaan ja hikipisara ohimolta valuen toteat, että nappiperhana ei muuten löydä napinläveä etsimälläkään. Myyjä vakuuttaa vierestä, että juujuu, ostat vain niin tiukat farkut kuin päälle menee, kyllä ne kuule käytössä löystyvät. Kangas on kireänä kuin viulunkieli, odotat koko ajan milloin saumat alkavat laulaa hoosiannaa. Peilistä tuijottaa kaikkea muuta kuin hehkeä ja autuas shoppailija, joka tuntuu pursuavan suunnasta jos toisesta yli äyräidensä.



Fuck it. Kolmekymppisenä on jo sen verran vanha, ettei elämästään halua käyttää enää päivääkään uusien farkkujensa venyttämiseen, vaan niissä haluaa elää tässä ja nyt. Kuskasin kassalle myyjän vastaväitteistä huolimatta tarjottua kokoa suuremmat, mutta edelleenkin varsin tiukat versiot Dieselin Skinzee-mallista. Jos löystyvät muodottomiksi, omapahan on häpeäni ja rahankulutukseni.

Ja halleluja! Vielä tiheän käytön jälkeenkin housut ovat yhtä tiukat kuin ostettaessa. Eivät kiristä, purista, valu tai ole muutenkaan menettäneet muotoaan.

Olisin varmaan kuollut jo veritukkeumaan-tai-mihin-tahansa-verenkiertohäiriöön niissä kokoa pienemmissä. Jos olisin saanut ne joskus edes kiinni.

Kummiuden ytimessä

Kysyin tänään 8-vuotiaalta kummitytöltäni hänen kotiinlähtönsä kynnyksellä, mikä oli ollut koko viikonlopussa parasta: lauantain menopäivä Linnanmäellä ja KIDSingin finaalissa vai leppoisa sunnuntai leffateatterissa ja meillä kotisohvalla karkkien syöden.


"Aika sinun kanssasi. Joko minun pitää lähteä?"

En ole koskaan


Blogeissa tuntuu kiertävän tiuhaan varmasti kaikille tuttu En ole koskaan -peli. Tarkoituksena on keksiä siis jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt mutta mitä luultavimmin muut ovat. Tai edes suurin osa. Liitytään jonon jatkoksi ja kerrotaan, että minä en ole koskaan

...sairastanut korvatulehdusta, angiinaa tai rokkoja
...kokeillut zumbaa, pilatesta tai kahvakuulaa
...omistanut älypuhelinta.

Tuliko edes yksi piste?? Haastan sinut!

Kaukokaipuun viimeiset mutkat

Ulkona tuoksuu tuore ruoho ja joka paikka näyttää puhjenneen sateenkaaren väriseen kukkaan. Tuntuu lähes epätodelliselta pitkältä tuntuneen talven jälkeen, hengitys tasaantuu ja olo piristyy. Mikä parasta, kauan kaivattu kesälomakin lähenee. Vietämme puolet ajasta mökkielämää, loppuosa pyhitetään pienimuotoiselle (ja lähes hatusta vedetylle) Thaimaan valloitukselle akselilla Bangkok - Koh Samui - Koh Tao - Bangkok.

Enää puuttuisi kahden yön majoitus Koh Taolta sekä parin yön hengailumesta Bangkokista, muuten kaikki alkaisi olla paketissaan. Puhti kuitenkin loppui eikä enää jaksaisi tai ennättäisi kaivaa Trip Advisoria sekuntiakaan, niin hyvä opas kuin se kaiken kansan mielipiteillään onkin. Joten jos takataskustasi löytyy must visit -yöpymispaikka joko Taolle tai Bangkokiin (miksei molempiin), anna palaa!



Ne suuren suuret kriteerit: katto pään päällä ja seinät katon kavereina, länsimainen vessa ja hyvä sijainti. Ehkä torakat eivät ole ne mieluisimmat vieraat, mutta on tässä tullut asuttua luonnottoman suuren rotankin seuralaisena. Näillä pärjää pitkälle.

Ihan vähän jo hymyilyttää, mutta sallittakoon! On se loma sen verran kiva asia.

Jos mieleesi tulee mitä tahansa muutakin vinkkiä Bangkokin, Koh Taon tai Koh Samuin suhteen, kaikki otetaan ilolla vastaan.

Kuvat edelliseltä Aasian reissultamme.

Kesän kynnyksellä


1) Orastavan kesän varmat merkit: jääkiekon MM-kisat ja Euroviisut. Tänä vuonna Ranska olisi saanut meikän pisteet, jos olisin voinut kailottaa douze points. Tai ehkä sittenkin Norja... Bonuspisteet olisivat lähteneet Unkarin lähes eleettömälle hipsterisymppistriolle. Suomen perinteisestä häntäpään sijoituksesta en sano mitään. Tai siitä jääkiekosta. Paitsi että Sveitsin poijjaat, napatkaa se voitto!

2) Ystävät 

3) Raakabrunssi Johan & Nyströmillä oli yllättäen pettymys. Kaunis miljöö, mutta 30 euron hintaan (!!) ei kuulunut kahvia, teetä tai edes mehua (!!!). Lisäksi tämä pari ei elä pelkillä hampuilla ja iduilla, vaikka se olisi kuinka terveellistä ja trendikästä. Varmasti hyvä brunssi oikealle kohderyhmälleen.

4) Fashion-kirppis Korkeavuorenkadulla, josta ostosaalis nolla. Tulipahan jonotettua.

5) Kotikulmilla ajelee näköjään turistibussit. Kesä tuli! Vielä kun taloyhtiö muistaisi nostaa grillin takapihalle eikä piilotella sitä jossain mustassa aukossa.

Silmäniloa

Pikatreffit Korjaamolla venyivät eilen iltapalaksi ja valokuvanäyttelyksi.




Hienoa settiä. Sekä ruoka että näyttely.

Juhlaa arjen keskellä

Tuli kutsu. Vaikka "kuninkaalliset"-etuliite luulisi määrittelevän tapahtumaa aika pitkällekin, varsin tavallista settiähän siinä vedetään. Morsiuspari on yhtä hengästyttävän jännittynyt ja iloinen kuin missä tahansa häissä ja ulkona jäätyy pystyyn, vaikka kuinka olisi alkukesä ja sinistä verta suonissa.

Lisänä ovat vain kamerat ja hattupäiset vanhat rouvat, käytävät tulvivat kukkia ja parvella veisaa enkeliääninen kuoro.

Vihreää mustan ja valkoisen rinnalla

Avasin kirppiskauteni viime viikonloppuna. Vierailen kirppareilla laiskuuden vuoksi harvoin, mutta nykyään en voi enää jättää väliin vanhempieni naapurissa sijaitsevaa (paikalliseen väkilukuun suhteutettuna) kohtuullisen suurta kirpparia. Sieltä tuli kotiutettua aikoinaan häihimmekin muutama varsin kelpo tavara.

Vihreä, yhden kukan maljakko kustansi euron. Piristää kummasti sateistakin päivää.

Ulkona kylmä, sydämessä lämmin

Sillä välin, kun Etelä-Suomi ilmeisesti paistatteli kesäisen auringon loisteessa, ei itärajalla tarvinnut miettiä Gore-Texia ja kumisaappaita kevyempää vaatetusta. Odotin optimistisesti ulkoiluviikonloppua, mutta välillä lähes vaakatasossa piiskannut sade oli varsin hyvä motivaattori viettää aikaa pääosin neljän seinän sisällä.

Mökillä lepakot olivat vielä hiljaa ja maasto armottoman ankean värinen. Mennessä jouduin väistämään hirvi-herraa, joka loikkasi eteeni kovin lupia kyselemättä. Hämmentävän hetken jälkeen tajusin iskeä jarrun pohjaan ja seurasin, kuinka eläin jolkotteli määrätietoisesti kohti rauhallisempia maisemia. Sydämeni taisi tosin kiihdyttää hetkeksi maksimivauhtiinsa.

Yritin kovasti bongailla korvasieniäkin. Ei onnistunut, vaikka kävelimme yhden jos toisenkin hakkuualueen ja metsätien ristiin rastiin. Tällä kertaa palkaksi tuli vain luihin ja ytimiin tunkeutunut Siperian tuuli. Huppu silmillä ja sormet punaisina tuli hieman vain ikävä niitä etelän lämpölukemia.

Lähtöpäivänä kuulin, että sienitaivas olisi löytynyt toisesta suunnasta. Lämmittävä aurinkokin jaksoi tulla esiin tietysti silloin, kun vatsa oli täynnä äitienpäiväherkkuja ja jalka tukevasti jo kaasupolkimella.

Valon väreissä

Vaikka puissa ei vielä kovin viherräkään, on se varma kesän merkki, kun verkkokalvoille siivilöityy sisustuskuvia pelkkien värien kautta. Keltaista, punaista, vihreää, ei värillä väliä.



Saman voisi sanoa pukeutumisestanikin. Mustasta goottinaisesta kuoriutuu kesän kynnyksellä aina värikkäämpi valoon astunut hippiäinen. Antaa värien vain valloittaa, syksyllä jaksaa taas mököttää tummien vaatteiden suojassa.

Kuvat Pinterest (1 / 2 / 3 / 4)

Rajaseutu kutsuu

Viikon sisään on mahtunut töitä niin toimistolla kuin kotona, seminaareja, palavereita, ystävien näkemistä ja juhlimista pienemmällä ja vähän suuremmalla porukalla, Thaimaan lentojen ja majoitusten varaamista muutaman puuduttavan intensiivi-illan jälkeen, autorallia Helsingin eri kaupunginosissa uuden, mahdollisen asuinalueen etsimistä varten, hyvää mieltä, pahaa mieltä, juoksulenkkiä ja lihasten surkastumisten kiroilua, treffien sopimisia ja MM-jääkiekkoa.

Nyt sitten vielä istutaan reippaat viisi tuntia autossa ja odotetaan, että päästään perillä rantasaunan lempeisiin löylyihin. Mies taitaa silti odottaa kuumeisimmin loppuviikon kalastusreissuja, kun jäät ovat vihdoin suvainneet väistyä järven laineilta.

Kevät on aika ihanaa aikaa, minilomia toisensa perään. Sunnuntaina vielä juhlitaan äitejäkin, halit heille kaikille! Omaani halaan tiukasti paikan päällä.



Biisi ei liity tähän päivään mitenkään, onpahan vain kaunis sävellys. Rentouttavaa helatorstaita!

11 + 11 sitä sun tätä

Syytän lahoa muistiani, joka ei aina elä ajantasalla. Tämä haaste taisi tulla jo jokunen kuukausi sitten, ups. Kyseessä on siis 11 random-faktaa ja 11 vastausta annettuihin kysymyksiin. Kiitos Miss J!

1) Olen opiskellut kiinaa. Ni Hao Ma?
2) En osaa tehdä kärrynpyörää.
3) Syön harvoin karkkia ja valikoin niistäkin vain kirpeimmät vaihtoehdot.
4) Äitini on tehnyt ruokaa ammatikseen, mutta allekirjoittanut osasi ensimmäiseen omaan asuntoonsa muuttaessaan keittää hädin tuskin perunoita. Sittemmin olen parantanut tapani.
5) Haluaisin päästä kisaamaan Selviytyjissä tai vastaavissa seikkailuturnajaisissa, vaikkakin ilman julkisuusaspektia. Samantyylisissä pikkukisoissa tuli oltua aikoinaan opiskeluaikaisessa työpaikassani, joka järjesti seikkailupäivän aina kerran syksyssä Kolin rinteillä. Mielettömän hauskaa, ainakin tälle voitontahtoiselle höyrypäälle!
6) Olen ollut kantamassa äitini äidin arkkua.
7) Olen kotoisin niin pieneltä paikkakunnalta, että ala-asteellamme oli oppilaita (minun kouluaikanani) enimmillään vain 13 ja yksi opettaja. Koko koulussa. Nostimme koulun omat lounasperunat ja jäädytimme luisteluradan vuorotellen. Ja juoksimme ja hiihdimme, paljon. Opin pelaamaan joukkuepelejä (edes vähän sinne päin) vasta yläasteella, koska ihmisiä ei ollut ala-asteellamme tarpeeksi joukkueiden muodostamiseen. Tulenkin olemaan ikuisesti yksilöurheilija.
8) Olen nähnyt lapsena kaikki mahdolliset metsäneläimet aina susista ja karhuista lähtien. Elävänä ja kuolleena. Koirat oli pakko pitää korkeiden häkkien sisällä. Juu, maalla oli mukavaa.
9) Työskentelin lukio- ja korkeakouluopiskelujeni ohella seitsemän vuotta kaupan kassalla, enkä nostanut koskaan opintolainaa.
10) Mitä tulisempi ruoka, sitä parempi. Mies itkee joskus chilikyyneleitä siinä vaiheessa, kun minä lisään mausteita. Serkkuparkani taisi kerran tyhjentää koko asuinalueemme kaivon poltteen tuskassaan...
11) Olen asunut pari vuotta Tampereella.

1) Mikä on mottosi?
Kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran.

2) Mistä unelmoit?
Kesälomaan on enää pari hassua kuukautta!

3) Jos saisit viettää päivän näkymättömänä, mitä tekisit?
Apua...

4) Lempiruokasi?
Kaikki karjalaiset, perinteiset herkut juuri uunista tulleina ja mahdollisimman rasvaisina. Karjalanpiirakat, kukkoset, kukot, sultsinat, vatruskat, tsupukatkin ovat hyviä. (Uutta sanastoa muille kuin karjalaisille? :D) Ja pastat, salaatit, itämaiset ruoat ja muutkin herkut. Hyvin tehty ruoka on aina lempiruokaa.

5) Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Päiväkirjaa ei ole tullut kirjoitettua teini-iän jälkeen, kamerakin sai levätä aiemmin lähes käyttämättömänä.

6) Jos elämässäsi ei olisi yhden päivän ajan sääntöjä, mitä tekisit?
Rikkoisin varmaan niitä kaikkia.

7) Miten rentoudut?
Miehen kainalossa ja läppäri sylissä tai hyvä kirja kädessä.

8) Lempielokuvasi?
Ne löytyvät täältä.

9) Mitä tavaraa sinulla tulisi eniten ikävä, jos koko materiaalinen omaisuutesi katoaisi?
Tietokone, joka sisältää uskomattoman määrän valokuvia ja muistoja.Tai pikemminkin ulkoinen kovalevy...

10) Suosikkimatkakohteesi?
Aasia, maalla ei väliä. Pääasia että aurinko paistaa, paikassa on sukelluskeskus ja mahan saa täyteen hyvää ja mausteista ruokaa.

11) Jos voittaisit lotossa päävoiton, mitä tekisit?
Pakkaisin rinkan täyteen kirjoja ja painuisimme miehen kanssa maailmalle. Mukaan saisi tulla tietysti myös sisarukset ja vanhemmat.

Haaste lentää eteenpäin seuraaville:

IMAGE black and white
Ihana elämäni - Rouva Koo
OmaDeco by J
By Domi

1. Miten menee?
2. Musta vai valkoinen?
3. Kumman kaa: Niko Kapanen vai Jarkko Ruutu?
4. Paras ruokaohjeesi?
5. Korkkarit vai tennarit?
6. Extremein tekosi?
7. Löytyykö tatuointeja nyt, joskus vai ei koskaan?
8. Maalla vai kaupungissa?
9. Mieleenjäävin lomapaikka?
10. Urheilu vai musiikki?
11. Elämäsi haasteellisin hetki?

Suuret kiitokset myös LittleB:lle ja Kittylle blogitunnustuksista! Ovat tainneet kiertää jo aika lailla, mutta annanpa siitä huolimatta ne molemmat eteenpäin yllämainituille neljälle blogistille.

Keväinen ruokailta

Niin pitkään kuin henki pihisee, ystävät kuuluvat elämään yhtä takuuvarmasti kuin ruokakin. Onneksi molemmista voi nauttia usein yhtäaikaa.


Joku ehti syödä jälkkäristään jo puolet, ennen kuin muisti ikuistaa tämän(kin) makean hetken. Ei kai sen niin väliä.

Treenimusiikki kadoksissa

Olen yleensä treenannut milloin minkäkin hevijytkeen tai pillipiiparimaisen musiikin tahtiin thainyrkkeilysalillamme. Musiikkiin kun ei siellä oikein voi itse vaikuttaa. Toisaalta, metallimiesten ärjynnät käyvät varsin hyvin kamppailulajin taustaralliksi. Ärjyyhän siinä samalla aina itsekin, hiki silmissä kirvellen ja naama osumista punoittaen.

Juostessa tahdin ja sävelen saa valita itse, mutta olen luottanut aina tylsästi iPodini rauta-ajoilta asti olleeseen musakirjastoon, joka ei ole tainnut vaihtua saati lisääntyä juurikaan vuosien saatossa. Yleensä soittimeni huudattaa juoksun kannalta turhan hitaita ralleja Kentiltä, Tehosekoittimelta, Apulannalta ja muilta perinteisimmiltä artisteilta. Ei oikein askel osu samaan tahtiin, vaikka miten venyttäisi. Rytmin pitäisi olla nopeaa ja iskevää, jotta sitä edes luulisi kulkevansa lennokkaasti.

Mitä musiikkia sinä kuuntelet treenatessasi? Vai kuunteletko ollenkaan? Tällä hetkellä ainoa kunnon tempoa ylläpitävä ralli mikä itselleni mieleen tulee, on David Guetta feat. Kid Cudin Memories. Tai Röyksopin The Girl And The Robot. Ja Stepan Lastenlaulu! Ei viitsisi kuitenkaan vain niitä huudattaa tuntia tai puoltatoista putkeen. Been there, done that.





Kesän aloitus

Se on kuulkaas kesä kohta, kun ulkona tarkenee (auringon salliessa) ilman takkia, ympärillä on liuta ystäviä ja grilli hehkuu ensimmäistä kertaa kuumuutta talven jäljiltä. Eihän tästä vuodenajasta nyt voi olla pitämättä.


Vappu oli rennon mukava, nyt taas jaksaa.