Toisille hammaslääkärissä käynti on pelokas visiitti parin vuoden välein (jos silloinkaan), toisille se on lähes turhankin arkipäiväistä lukuisine, suurine operaatioineen. En jaksa edes laskea, montako vuotta suukirurgit ovat hymyilleet ja vakuuttaneet, ettei tämä sitten satu yhtään. Ei se satukaan, operaation aikana. Mutta joka kerta toivoisin saavani myös kuulosuojaimet. Tai musiikkikuulokkeet. Tai edes jonkinlaiset tiedot siitä, kuinka saisin kropan rentoutumaan reilun tunnin mittaisesta kokovartalojännityksestä.
Tänään vuorossa oli tulehtuneen hammasimplantin aiheuttama ienleikkaus. Puoli päätä puuduksissa, ikenet täynnä tikkejä ja kourassa hoito-ohjeet lääkkeineen. Tuskin haluatte tietää enempää. Suurempi operaatio on vielä luvassa.
Mutta kerrankin vastaanotto oli Helsingin kattojen yllä. Harmi etten ehtinyt nauttia maisemista.
Auts! :/ Juoksin nuorena oikomishoidon takia niin paljon hammaslääkärissä, että varsinaista pelkoa sitä kohtaan ei ole, mutta vasta tänä vuonna menin vapaaehtoisesti tarkistuttamaan hampaiden kunnon, poistattamaan hammaskiven ja paikauttamaan pari pientä reikää. Miellyttävää se ei ole kyllä lainkaaan.
VastaaPoistaPikaista paranemista sinne ja tsemppiä tulevaan operaatioon.
Hammaslääkärissä käynti ei tosiaan kuulu elämän tähtihetkiin, oli kyse sitten millaisesta hoidosta tahansa. Vaikka pahimmat kivut on olevinaan jo kärsitty vuosia sitten, ei tulevatkaan operaatiot kovin paljoa houkuta. Terveisiä vain sille lapsuuteni aikaiselle hammaslääkärille, joka päätti vetää ilman syytä pari edessä olevaa, tervettä hammastani pois. Murrrrrrr!
PoistaAu. Pikaista paranemista!
VastaaPoistaKiitti!
PoistaPikaista paranemista toivotan mäkin!
VastaaPoistaMun kokemukset hammaslääkäristä on kaksi kertaa vuodessa tehtävä tarkistus ja hammaskiven poisto. Pakko myöntää, että jännitin viisaudenhampaiden poistoa niin, että siirsin operaatiota 4 vuotta aina eteenpäin!!
Viime vuonna viisurit poistettiin ja sehän olikin ihan siedettävä juttu, vaikka alaleuasta hampaat jouduttiinkin leikkaamaan. Silti kammoan jokaista hammaslääkärireissua, vaikka sun jutun perusteella mulla ei mitään syytä olekaan.
Jokaisella on ihan takuulla ne omat hammaslääkäripeikkonsa :) Mun yläviisurit jouduttiin myös aikoinaan leikkaamaan, kun tarvittiin luumassaa implantteja varten. Samalla käyntikerralla leikattiin siis viisurit ja laitettiin niistä saatu luumassa eteen. Ei ollut peilistä kaunis näky sen operaation jälkeen.
PoistaJoskus pitäisi leikata alaviisuritkin. Mutta toinen on niin pahasti yhteydessä hermoon, että siinä on vaarana menettää tunto kokonaan. Kirurgin sanoin "et tunne sitten enää suutelemista". Niijust, antaa niiden viisureiden vaan jäädä sinne suuhun, minähän pussailen tunteiden kera!
Voi apua, multa lähti jaloista tunto! Oma kammoni johtaa ekalta luokalta, silloin hammaslääkärit yrittivät liikkuvaa maitohammasta suustani siinä onnistumatta. Miellän puudutusneulan ja kaiken muun siitä syystä jättipeikoksi, jota ei vaan pääse pakoon. ONNEKSI hampaani ovat sitä sorttia, ettei tarvitse paikata tms. Oikomisestakaan ei jäänyt kuin kiputraumoja, vaikka yhden vinon hampaan vuoksi sitä piti kestää vuosi. Jos yhtään lohduttaa, niin eräs fiksu hampilääkäri keksi kokovartalorentoutuksen viisureiden poistoon. En suostunut avaamaan suutani parina varattuna aikana ja lekurilla meni kirjaimelliseti hermo. Visurit piti poistaa jatkuvien tulehduksien vuoksi ja tämä näppärä nainen antoi diapamia. Kiltisti avasin suun, kiltisti otin puudutukset ja kiltisti olin vaikka juuri katkesi ja jäi "paikoilleen".. Vähemmän kiltisti olin, kun jälkitautina tuli tulehdus ja .. siitä ei sen enempää. Toisella kertaa kun toisen puolen viisureita lähdin poistattamaan, niin katsoivat minua toisen hammashoitolan tädit vähän, että diapamia toivoa saat ja jotain sentapaista antoivat. Antoivat varmasti panadolia, koska sekavaa vaikutusta ei ollut. Psykosomaattinen kylläkin, eli uskoin saaneeni diapamia. Ja suu aukesi jälleen :)
VastaaPoistaPikaparanemisia!!!
Ei vitsi, pitäisköhän munkin joskus kainosti pyytää diapamia... Vaikka kiltisti suuni aina avaankin :) Onneks mullakaan ei ole hampaissa ollut koskaan reikäongelmia, mutta toisaalta, jos on läpikäynyt jo jonkun verran erilaisia leikkauksia (ja niistä johtuvia oikomishoitoja), niin ehkä mieluummin ne reiät olisin silti ottanut.
PoistaEniten kammoksuttaa se ääni. Miten luuta työstetään, puhdistetaan, murskataan, milloin mitäkin. Puistattaa.
Heippa! Tulin vain moikkaamaan kommettiboksiin, että olen ekaa kertaa kylässä ja blogissasi näyttää vallan mainiolta! Hammaslääkärillä on kyllä yleensä enemmän tai vähemmän kurjaa, paranemista sinne!
VastaaPoistaOlipas kiva kun kyläilit ja moikkailit, tervetuloa uudestaan! :)
PoistaEn ole kateellinen, en. Tsemppiä ja paranemisia!
VastaaPoistaTack :)
PoistaAuu... Itse parantelin juuri neljä viikkoa toista puolta suusta viisaudenhammasleikkauksen jäljiltä. Toinen puoli piti operoida heti ensimmäisen perään seuraavalla viikolla, mutta oli pakko siirtää hamaan tulevaisuuteen, kun en olisi voinut syödä kummallakaan puolella suusta. Muutenkin hammaslääkäri on myös tuttu vihollinen täällä, milloin poistetaan, milloin leikataan, milloin operoidaan muuten vain. Toisaalta aina lopulta helpottaa se tieto, että paranemisen jälkeen suun olo on kahta parempi.
VastaaPoistaParanemista!
Näinpä se on, eihän suuta ilman syytä operoida :)
PoistaHuu, ienoperaatiot on kyllä tosi kipeitä jälkeenpäin.. nimimerkki kokemusta on. Mutta oikeasti kannattaa pyytää rauhoittavaa esilääkitystä, niin jää se turha kokvartalopingottaminen pois - eikä pitäisi edes tulla pahoja krapulaoireita ;) Ja puudutusgeeliä ikeneen ennen varsinaisen puudutuspiikin pistämistä, terkuin hammaslääkärin tytär ;)
VastaaPoistaMulla oli myös toisen alaviisurin juuri lähellä hermoa, ja kirurgi varoitti mahdollisesta tunnottomuudesta, mutta tunnon olisi kyllä pitänyt palautua noin puolessa vuodessa, eikö sulle sanottu tästä? Mulla ei sitten loppujen lopuksi osuttu hermoon, joten jäi käytäntö kokematta, mutta siinä käsityksessä kyllä olen että hermo paranisi ajan kanssa.
Tsemppiä joka tapauksessa jatko-operaatioihin ja pikaista olon helpottamista!
No ei todellakaan kertonut tuosta! Hyvä tietää, että hermokin voi parantua. Se leikkaus kun olisi pakko hoitaa lähivuosina... Kiitos siis infosta :)
PoistaHeii! Joko on sinun ala viisureillesi tehty jotain? Kiinnostaisi tietää kokemuksia siitä kun hermo menee lähellä hammasta. Itselläni tilanne kummankin ala viisurin kanssa. Lääkäri totesi ettei ilman painavaa syytä niitä sieltä lähtisi ottamaan pois. Pelottaa aivan kamalasti tunnottomuus operaation jälkeen tai onko mahdollista saada joku halvaus? että silmä luomi lurppaa ja suu pieli roikkuu?
VastaaPoistaJuu, molemmat alaviisurit leikattiin syksyllä, tässä pientä raporttia:
Poistahttp://melkomustavalkoista.blogspot.fi/2013/09/hamsterilta-terkut.html
Leikkaus ei siis mennyt ihan putkeen, mutta hienointa tietysti oli, että hermot pelastuivat eli niille ei käynyt kuinkaan. Ja näin jälkikäteenkään ei ole ollut mitään ongelmia, hyvä siis että mokomat kipuilevat turhakkeet tuli leikattua pois :)