Kaivoin juoksulenkkarit pitkästä aikaa naftaliinista. Viimeksi liukastelin tammikuun jäätiköillä, katse intensiivisesti jalkoihin iskeytyneenä. Eilen aurinko hymyili vielä pitkälle iltaan, katseeni sai harhailla maisemissa ja polveni vanha vaiva se siellä ilmoitteli myös tuskaisesti itsestään. Ei minusta taida tulla enää maratoonaria. Siitä huolimatta ulkona oli helpompi hengittää. Uuuudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti