Sinisen taivaan alla

Arska kuumotti pipon pois päästä, suupielet pyrkivät pysyvästi ylöspäin ja ympärillä oli joukko rakkaita läheisiä.

Pääsiäinen oli aika kiva miniloma, toivottavasti teilläkin.

Tien päälle

Joka kerta kun tiedossa on reissu kotiseudulle, matkalaukku täyttyy kirjoista, villasukista, verkkarihousuista ja rennosta meiningistä. Mökillä ei nipoteta. Pääasia, että onnistuu syömään mahdollisimman montaa herkkuruokaa useita kertoja päivässä, saamaan kevätjäillä auringon loistoa naamaansa ja anoppi kauhistumaan moottorikelkkakaahailuista(ni).

Sitä ennen laulamme laulan tuhottoman määrän radiohittejä ja kasvatamme kärsivällisyyttämme nälkävuosien pituisessa ruuhkassa. Kauas on pitkä matka, mutta vastassa on aina niin tärkeät ihmiset.

Viettäkäähän mukavaa ja laiskaa pääsiäistä!

Kuva 6,5 ST

Viiden haaste

Parempi (erittäin) myöhässä kuin ei milloinkaan... Kiitos Kaisa!

1) Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2) Kirjaa tähän viisi blogia, jotka haastat:
Hemma i Helsingfors
Hiuksissa hiekkaa
Ideas, items & issues
Joukolatar
Ma Petite Vie

3) Toivo, että ihmiset joille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin. 

Toivossa on hyvä elää.

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin...
...vapaalla: 
Miehen seura, villasukat, lököhousut, huppari ja tietokone.

...työssä:
Tietokone, erilaisia lehtiä, värikarttoja, teekuppi ja työkaverit.

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Unohdan kirjoja sitä mukaa, kun niitä tulee luettua. Voin ainakin sanoa, mitä en suosittele: Fifty Shades of Grey oli yhtä turhauttava ja lapsellinen kuin saattoi arvatakin. Eihän sen lukemiseen mennytkään kuin kolme pitkää kuukautta. Ei varmaan tarvitse arvata, etten tartu sarjan kakkos- tai kolmososaan, vaikka sisäinen jumalattareni kuinka pyörittelisi silmiään.

Viisi materialistista lahjatoivetta:
Lentoliput kaukomaille
Matkalaukku
Bikinit
Aurinkorasvaa
Pokkareita

Viisi paikkaa, jossa haluaisit käydä:
New York, Tokio, Malediivit, Peru, Islanti.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Rauhallinen, yllytyshullu, empaattinen, pikkutarkka, sovittelija.

Viisi lempiruokaasi:
Juuri uunista tulleet karjalanpiirakat, sushi ja erilaiset salaatit hyvällä kastikkeella. Ja kaikki äitini tekemät ruoat.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
Ole onnellinen, sillä pärjää pitkälle.

Aurinkoa mustan keskelle

Olen koukuttunut hitaasti mutta varmasti neonkeltaiseen, joka on hypännyt silmille vähän kaikkialta. En vain tiedä, osaisinko kyseistä väriä kuitenkaan käyttää. Onhan se nyt perhanan näkyvää sorttia.

Kuvat Pinterest (1 & 2)

Reissuromantiikkaa

Kaksi vuotta sitten, Malesian lomamme viimeisenä iltana vastasin jännittyneisyyden virittämään kysymykseen kyllä. Olo oli hämmentynyt, en vääntänyt itkua tai liidellyt loppuelämääni pilvien päällä. Sen sijaan tuli rauhallinen varmuus, että tässä on hyvä olla, nyt ja tulevaisuudessa. Sen jälkeen, kun sydän muisti laukata taas.

Herkän hetken keskelle rysäytti paikallinen nuoriso pikkupaatilla, suoraan mereltä hiekkarannalle jalkojemme juureen. Nauratti koko tilanteen koomisuus. Toiset tässä pussailevat yhteisen sateenvarjon alla, pimeässä ja salamoivan taivaan alla, toiset bilettävät lennättämällä veneen melkein mökin terassille asti.

Sukelluslomastamme tulikin kihlajaismatka, aivan kuten moni oli sitä jo etukäteen aavistellutkin, yli kuuden yhteisen vuoden jälkeen. Hassua se oli silti. Kun eihän meidän pitänyt... Tai ehkä pitikin.

Tänään korkkaamme häälahjaksemme saadun samppanjapullon, yhden niistä. Toivottavasti kihlapäivä ei huku muiden menneiden muistojen joukkoon koskaan, vaikka sitä ei ollutkaan todistamassa hääpäivän tavoin 70 hengen vieraslaumaa. Tietämättään vain se iloisesti kikattava teinikolmikko.

Päivät, jotka vain menevät

Viikkoon on mahtunut jo ylitöitä, muita töitä ja levottomia öitä. Lisätään samaan settiin vielä elo hankalien, aristavien tikkien kanssa, ja toivotetaan viikonloppu enemmän kuin mielellään tervetulleeksi.

Vielä ensi viikon saa hakata näppistä ja liikuttaa hiirtä ihan urakalla, sitten saa hetken hengähtää. Koska olen ajankulusta jo ihan sekaisin, onko tänä sunnuntaina muuten virpomissunnuntai ja kylänraitit täynnä pieniä noitia? Vai menikö se jo? Taidan ostaa suklaamunan minäkin, mutta syön sen ihan itse.

Kuva Weekday Carnival

Unelmien makuuhuoneessa

Kun ikää tulee lisää ja maku kehittyy, alkaa mustavalkoisuudessakin nähdä värejä. Pienet väripilkut ja pehmeät, maanläheiset materiaalit antavat enemmän lämpöä ja elämää ympärille. Varsinkin makuuhuoneessa levollisuus ja rauhallisuus värien suhteen ovat tarpeen, tuskin osaisin kuitenkaan nukkua kirkuvan värisissä petivaatteissa tai punaisten seinien keskellä.

Unelmiemme makuuhuoneessa olisi valkoisten seinien lisäksi yksi tiiliseinä tai huolettomasti maalattu betoniseinä, väljää tilaa harvojen huonekalujen keskellä ja vain tarpeelliset tavarat esillä. Ei pyykinkuivaustelineitä, komeroseinustaa tai kenkäkaappeja.

Aina saa haaveilla. Ylimääräisen tilan puutteessa pyykinkuivausteline on makuuhuoneessamme sääntö eikä poikkeus, nurkat täyttyvät epämääräisistä tavaroista ja siisti yleisvaikutelma syntyy vain siivouspäivinä. Kirottu sininen päätyseinäkin vain pysyy sinisenä. Se oli siinä kun muutimme asuntoon vajaa neljä vuotta sitten, ja piru vie siinä se tönöttää edelleen. Ilmeisesti inho kyseistä väriä kohtaan ei ole kuitenkaan niin syvää, että olisi tullut ostettua vielä maalipurkkia. Uho on kova, teot sen sijaan minimaaliset.

Taidetaan muuttaa pois jo ennen värin vaihdosta.

Päiväpeitto tosin löytyy yhä useammin lattialta kuin sängyn päältä. Olkoon se sitä arkirealismia.

Kuvakollaasi Pinterest (1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6)

Onnen palaset

Välillä tuntuu, että elämää on vain viikonloppuisin. Silloin kameran jaksaa kaivaa esille ja joskus ruuduilta löytyy ystäviä ja ruokaa, ruokaa ja ystäviä (sohvalla hengailu ei tunnu olevan oikein kuvaamisen arvoista). Elämä ei tosin voi olla huonoa, jos parhaat palat koostuvat juuri niistä kahdesta. Naurusta, kuulumisista ja hyvän seuran lisäksi hyvästä keittiöstä.

Perjantai-ilta tuli vietettyä pitkän kaavan mukaan Murussa, lauantaina istuimme tyttöjen kanssa pikalounaalla Don Corleonessa. Sunnuntaina testattiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa Sandron brunssiannos. Mitäs sitten syötäisiin? Vaihteeksi jotain omassa keittiössä?

Ja hei, arska jaksaa paistaa edelleen! Kevät ♥

Sinne missä on lämmin

Ensin oli Dubai. Tai Marokko tai joku muu. Välillä ajatuksiin tuli Kap Verde, Egypti, Thaimaa ja ehkä joku jokerikin. Tällä hetkellä valintamme olisi kenties Kap Verde, mutta kerro kerro kuvastin, onko valintamme järkevin?

Emme ole lähdössä matkalle kahdestaan. Tuskin edes miettisimme Kap Verdeä omalle lomallemme, saarilla tuntuu olevan pienen googlettelun seurauksena lähinnä all inclusive -hotelleja keskellä hiekka-aavikkoa. Äitini täyttää ensi marraskuussa 60 ja tarkoitus olisi lähteä koko perheemme voimin (viisi henkilöä) muille maille tätä juhlaa viettämään. Aikaa on käytettävissä viikko, kenties puolitoista. Thaimaahan asti ei huvittaisi lähteä vain viikoksi, lisäksi loka-marraskuun vaihde on säiden puolesta aina vähän riskialtis. Budjetti on myös suhteellisen pieni, sen tähden Aasia on oikeastaan kokonaan poissuljettu, lennot kun syövät matkakuluista jo leijonan osan. Kap Verdessä samalla hinnalla saa (karkeasti kärjistäen) lähes koko paketin, lentojen lisäksi neljän tähden all inclusive -hotellin. Vietimme myös isäni merkkipäivää joitakin vuosia sitten Thaimaassa, ehkä siksikin nyt haluamme suunnata jonnekin muualle.

Oletko käynyt koskaan Kap Verdessä? Vai olisiko parempi vaihtoehto Marokko/Egypti/Israel/joku muu? Kanarian saaret eivät kiinnosta ja Dubai oikeastaan karsiutui listaltamme jo pois. Pelkästään lennot Arabiemiirikuntiin ovat muihin kohteisiin verrattuna kalliimmat, eikä eläminen paikan päällä taida olla sen edullisempaa. Otamme myös pakettimatkan, sillä viiden hengen lähdöt ovat heti hankalammat kaikkine säätöineen kuin reppureissut kahdestaan. Näillä spekseillä, mahdollisimman helposti jonnekin lämpimään.

Kuvat: Finnmatkat

Lounastreffit

Aamukäynti kampaajalla ja lounastreffit miehen kanssa, harvinaista herkkua.

Työpäivä sujui paljon letkeämmin sushilautasen jälkeen, pää täynnä uutta väriä ja leikkausta. Voisin harkita työviikon keskeytystä vastaavalla tavalla useamminkin. Työpaikan ruokalan lounasbuffet tai omat eineseväät ovat jotenkin jo piristyksen tarpeessa.