Suuri matka

Kun yhteen isketään pilkuntarkka viilaaja ja mistään mitään päättämätön perhe, voi tuloksena olla kaikkea muuta kuin nopeaa toimintaa. Saimme kuitenkin joitakin viikkoja sitten vihdoin varattua viikon matkan äitini marraskuisen 60-vuotis syntymäpäivän kunniaksi.

Mainitsinko jo, että Kanarialle me ei sitten ainakaan lähdetä? Syön sanani ja samalla hattuni. Sinnehän me nimenomaan lennämme, Teneriffan eteläpuolelle. Valmispaketilla keskelle muita auringonjanoisia ja "muuten-vain-janoisia" turisteja.


Konsultoin Finnmatkojen palvelunumeron asiakaspalvelijoita kolmeen eri otteeseen, kerran soitin Tjäreborgillekin. Jokaisella kerralla kyselin, kyseenalaistin ja vaadin tarkennuksia. Propsit asiakaspalvelijoille, eräs heistä antoi minulle jopa henkilökohtaisen palvelunumeronsakin, jos haluaisin kysellä seuraavalla kerralla vielä jotain lisää. Tuli tutustuttua varsin perinpohjin Kap Verden ja Kanarian eri tarjontoihin (siinä sivussa tuli tyrmättyä Marokot, Egyptit ja muut vaihtoehdot), niin turistirysissä kuin hiljaisemmissakin kylissä. Olisi ollut mäkistä, kallioista maastoa ja pelkkää tasaista, näkymättömiin asti jatkuvaa hiekka-aavikkoa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tutkin Trip Advisoria hartaasti ja selailin välillä hotellien omiakin nettisivuja. Jos useampi valitti alueen melutasosta, siirryin seuraavaan. Karsin ja vertailin. Olisihan kyseessä kuitenkin Suuri Matka äitini kunniaksi, vaikkei se suomalaisen silmin kovin erikoiseen tai eksoottiseen paikkaan suuntautuisikaan.

Mutta tällaista tämä on, kun minut laittaa tekemään matkasuunnitelmaa. Suunnittelu on jo osa matkantekoa, aktiivista fiilistelyä, oli kyseessä millainen loma, paikka tai matkaseurue hyvänsä.

Seuraavana urakkana olisi kesäisen Thaimaan sukellusreissumme lentojen ja majoituspaikkojen etsiminen ja vertailu. Siinäpä sitä sitten taas ollaan, Suuren Matkan äärellä.

Äkkilähtö voisi tehdä meikäläiselle joskus ihan hyvää.

Kuvat hotellistamme, Cleopatra Palace Hotel Tenerife

Sunnuntaiaamu

Aamulenkki juostu, puuro tulilla ja meno varsin rauhallista.

Mies on ollut koko viikonlopun poikien "pilkkireissulla" ja olen saanut vallata nurkat aivan yksinäni. Outoa, miten toisen poissaolo saa sekä ajatukset että toiminnat heti yhdeksi tylsäksi kuplaksi. Kuin joku kääntäisi virrat puoliteholle.



Tai sitten syytän kaikesta antibiootteja ja suuta, joka ei pysty vieläkään hymyilemään ilman kiristävää, lievää kipua. Jatkan täällä kuplassani asumista, lokoisaa sunnuntaita!

Naapurissa


Asumme Korjaamon kulmilla, mutta ilmeisesti vanhuus on tullut ja kotikolo kiinnostaa enemmän, kun edes niinkin lähellä tapahtuvat keikat ja teatterit eivät jaksa enää kovin usein innostaa, vaikkei paikassa itsessään mitään vikaa olekaan. Päinvastoin.

Luulin alkuviikosta jättäneeni avaimet kotiin töihin lähtiessäni (löytyivät tietysti jälkikäteen laukun ylläritaskusta) ja menin Korjaamolle hengailemaan teehetken verran, kunnes mieheni palasi kotiin omien avaimiensa kera. Oli rauhallista. Ei ollut kiirettä pois, vaikka lehdet tuli luettua ja tee juotua.

Voisi käydä useamminkin. Ylipäätään ulkona.

Sairaslomalainen

Toisille hammaslääkärissä käynti on pelokas visiitti parin vuoden välein (jos silloinkaan), toisille se on lähes turhankin arkipäiväistä lukuisine, suurine operaatioineen. En jaksa edes laskea, montako vuotta suukirurgit ovat hymyilleet ja vakuuttaneet, ettei tämä sitten satu yhtään. Ei se satukaan, operaation aikana. Mutta joka kerta toivoisin saavani myös kuulosuojaimet. Tai musiikkikuulokkeet. Tai edes jonkinlaiset tiedot siitä, kuinka saisin kropan rentoutumaan reilun tunnin mittaisesta kokovartalojännityksestä.

Tänään vuorossa oli tulehtuneen hammasimplantin aiheuttama ienleikkaus. Puoli päätä puuduksissa, ikenet täynnä tikkejä ja kourassa hoito-ohjeet lääkkeineen. Tuskin haluatte tietää enempää. Suurempi operaatio on vielä luvassa.

Mutta kerrankin vastaanotto oli Helsingin kattojen yllä. Harmi etten ehtinyt nauttia maisemista.

Kertakäyttöä laadun hinnalla?

Olen viime kuukausina vähentänyt lähes huomaamatta vaateostoksilla käyntiä. Ilmeisesti määrää pitäisi taas lisätä, sillä vaatteeni alkavat hajota käsiin. Ymmärtäisin, jos käytössäni olisi lähinnä edullisia massatuotteita, joiden lyhyt elinkaari olisi tiedossa jo ennakkoon. Vaatekaapissani on kuitenkin myös vähän hinnakkaampia merkkejä, joiden laadun ja kestävyyden luulisi kävelevän käsikkäin niistä maksamani hinnan takia.


Omistan kolme Acnen teepparia, joihin kaikkiin tuli reiät samalle kohtaa niskaan lyhyen käytön jälkeen. Paidat on ostettu eri liikkeistä, mutta kylläkin samana vuonna.

Dieselin välikausitakistani hajosi vetoketju kuukauden käytön jälkeen. Vähän myöhemmin takin hihat alkoivat rispaantumaan ja reikiintymään, lisäksi kainaloiden alle tuli paksua nukkaa. Tällä hetkellä takki näyttää siltä, kuin nukkuisin yöni siltojen alla ja viettäisin päivät ulkona riehuen. Takki on kahden vuoden ikäinen.

Peak Performancen hupparistani katosi väri lähes puoleen ja pinta tuli täyteen pientä nukkaa jo reilun puolen vuoden käytön jälkeen, vaikka käytin hupparia vain kotona ja pesin sen suositellussa lämpötilassa.

Filippa K:n merinovillatunikaan tuli lähes heti kainaloon reikä. Yksi saman merkin topeistani riutui myös melkein puhki. Saumat ovat täynnä pieniä reikiä ja selästä paistaa jo päivä oikein komeasti läpi. Ikää topilla on kuitenkin jo lähes kolme vuotta, joten tokihan sitä on käytettykin.

Sandin untuvatakki on tuorein takkihankintani, vuoden vanha. Vetoketjussa on jo pari repeämää, eikä vetoketju mene kiinni ylös asti kuin maanittelemalla ja kovalla uskolla. Yleensä kuitenkin usko loppuu ennen aikojaan.

Pelkkää huonoa tuuria?

Olevinaan osaan pukea vaatteeni päälle normaalisti, en riuhdo, venytä tai vanuta niitä puolelta toiselle. Asunnossamme ei myöskään ole hyönteisiä, jotka söisivät kaikessa ahneudessaan reiät vaatteisiini. Tai jos onkin, eivät miehen vaatteet ole ilmeisesti syömisen arvoisia. Osasta vaatteista olen tehnyt reklamaation, osasta (pienemmistä "tuhoista") en. Yleensä reklamaatio ei ole tilannetta muuttanut juuri suuntaan tai toiseen. Peakilta sentään sain hyvityslahjakortin, Diesel antoi vain limpparin ja uusimman Trendin pahoittelujen lisäksi. Ei paljon mieltä lämmittänyt.

Eräs vaatemyyjä totesikin avautumiseni jälkeen, ettei nykymuotia ole tarkoitus pitääkään vuosikausia, siksi vaatteet eivät kestäkään. Siltä näyttää. Sitä kuvittelee ostavansa laadukkaan vaatteen, jonka käyttöikä normaalissa kulutuksessa olisi edes pari vuotta, vaikka totuus on kaukana harhaluulosta.

Olenko ainoa, jonka vaatekappi täyttyy pikkuhiljaa rikkinäisistä asuista?

Ruokailta

Meille on muodostunut kahden ystäväpariskuntamme kanssa pienimuotoinen perinne, jolloin toistemme näkemisen lisäksi kokkaamme yhtenäisen kolmen ruokalajin illallisen. Jokainen pariskunta vastaa yhdestä ruokalajista (alku-, pää- tai jälkiruoka), seuraavalla kerralla ruokalaji luonnollisesti vaihtuu. Yleensä illalliseen liittyy myös jonkinlainen teema, tällä kertaa lautasilla tosin oli vähän löyhempi teemoitus. Pääosin sitruunaa, limeä, karamellisoituja makupaloja, "etelän hetelmiä" ja muitakin suussa sulavia herkkuja. Oli niin hyvää, että hymyilytti vain.



Meidän alkuruokamme oli sitruunarisotto. Ohje on alunperin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä, mutta bongasin sen itse aikoinaan 2h+k-blogista. Risotto on niin törkeän hyvää, että suosittelen testaamaan! Jos siitä haluaa täyttävämmän, voi sekaan heittää vaikka katkarapuja tai kampasimpukoita. Olemme kokeilleet molempia, mutta ehkä itse kallistuisin simpukoiden puoleen, jos pelkkä sitruunainen maku ei tunnu olevan tarpeeksi.

Sitruunarisotto 
(ohje 2-3 hlölle)

2,5 dl risottoriisiä
1 sitruunan raastettu kuori (tai vain limeä)
1 limetin raastettu kuori
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
8 dl kanalientä (tai 1 dl valkoviiniä tilalle)
1 dl vaahdotettua kuohukermaa
1 rkl limoncello-likööriä tai lemon curd -tahnaa
1,5 dl parmesaaniraastetta
lisäksi silputtua basilikaa (paljon!) sekä suolaa ja mustapippuria


Pese sitruuna ja lime. Kuivaa ja raasta kuoret. Varo valkoista, kitkerää osaa. Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi. Kuullota sitrus- ja sipulisilput voissa, lisää riisi ja jatka hetki kuullottamista. Lisää kanalientä kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon. Anna imeytyä ennen seuraavan nestemäärän lisäämistä. Muista sekoittaa säännöllisesti. Kun risotto on al dente, viimeistele mausteilla, limoncellolla tai sitruunatahnalla ja parmesaanilla. Sekoita aivan viimeiseksi kermavaahto ja basilikasilppu kuuman risoton joukkoon.

Theresen kotona

Olen ihastellut jo pitkään Therese Sennerholtin tyyliä hänen omissa grafiikoissaan, eikä naisen uusi kotikaan kyllä kovin pahalta näytä. Mustavalkoisuuden keskelle ei joskus tosiaan tarvitse edes värejäkään.

Nyt tarvitaan enää vain se asunto, joka huutaa pelkkää valkoisuutta ja valoa. Laitetaanpas toivelistalle.


Kuvat Kristofer Johnsson

Kevään ensijuoksu


Kaivoin juoksulenkkarit pitkästä aikaa naftaliinista. Viimeksi liukastelin tammikuun jäätiköillä, katse intensiivisesti jalkoihin iskeytyneenä. Eilen aurinko hymyili vielä pitkälle iltaan, katseeni sai harhailla maisemissa ja polveni vanha vaiva se siellä ilmoitteli myös tuskaisesti itsestään. Ei minusta taida tulla enää maratoonaria. Siitä huolimatta ulkona oli helpompi hengittää. Uuuudestaan!

Värisokeus

Se sitten osti itselleen kaikki neonvärit samassa paketissa, kun ei osannut valita vain yhtä. Ihme tyyppi.


Seuraavaksi se varmaan ottaa tehostevärit käyttöön laajoina väripintoina jo kotonakin. Juu ei. Ehkä.


Kuvakollaasi Pinterest (1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8 / 9)

Sinisen taivaan alla

Arska kuumotti pipon pois päästä, suupielet pyrkivät pysyvästi ylöspäin ja ympärillä oli joukko rakkaita läheisiä.



Pääsiäinen oli aika kiva miniloma, toivottavasti teilläkin.