Ne kuuluisat viimeiset sanat, ennen kuin blogi sulkeutuu: aika aikaansa kutakin. Pitkään aikaan ei ole ollut enää fiilistä tahkota sanoja teksteiksi asti, sen on huomannut jo sokeakin. En ole jaksanut lukea enää muidenkaan blogeja, informaatioähkyä tulvii nykyään jo joka paikasta. Somekulttuuriksi riittää tällä hetkellä lähinnä vain FB ja Instagram, sekä satunnaiset googlailut.
Joten kiitos! Kiitos kun jaksoitte seurata, tätä blogia oli kiva kirjoittaa. Ehkä joskus vielä naputtelen uudestaan uudella innolla jossain muualla, ehkä en.
Nauttikaa kesästä ja elämästä! Pus.
Seitsemän kukkulan kaupunki
(Kuvapostaus on odottanut luonnoksissa kohta vuoden. Sama kai se on julkaista, vaikken enää muistakaan reissun yksityiskohtia tai kaikkia vinkkejä. Mutta eipä välitetä siitä.)
Lissabon. Jos haluaa lomaltaan ennemmin rentoa hengailua kuin päätöntä juoksemista nähtävyydestä toiseen, Portugalin pienisuuri ja punakattoinen pääkaupunki on varsin oikea paikka. Leppoisa, kompakti ja lämmin vaihtoehto. Ja mäkinen! Pohkeet saavat kunnon treeniä, jos käyttää jalkojaan julkisten kulkuvälineiden sijaan.
Tuli koluttua kaupunkia ristiin rastiin. Lempipaikoiksi muodostuivat muidenkin turistien suosimat vanhankaupungin Alfama ja iltaelämän keskus Bairro Alto. Myös Baixan, Graçan ja Belémin alueilla tuli käveltyä enemmän ja vähemmän, mutta palasimme silti aina mieluummin Alfaman sympaattisen mäkisille kujille tai Bairro Alton "vihreän kukan" tuoksuisille kaduille, jossa nuorempi väestö viihtyi aamuyöhön asti.
Lähdimme matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla, eikä tuolla isolla vaatemäärällä olisi mitään tehnytkään. Päivät olivat maaliskuun auringossa lämpimät mutta illat viileät, joten neule tai kevyt takki oli t-paitojen lisäksi päivittäisessä käytössä. Osa paikallisista tarpoi kadulla vielä untuvatakeissaan, turistit pääosin hellevarustuksessa. Meille sää oli kuin Suomen kesä, tosin taivas ei vilauttanut kertaakaan minkäänlaista pilvimassaa.
Varasimme sekä lennot että hotellin pikapakettina Ebookers.comin kautta. Majapaikkamme oli pieni leffateemainen lifestylehotelli Hotel Florida, joka oli kaikin puolin ihan sopiva neljän päivän lomallemme. Tosin kävelymatkaa tuli aika paljon ns. mukavimmille alueille, mutta mikäs siinä oli tarpoessa Lissabonin kivoja katuja.
Aamupala ei kuulunut huoneen hintaan, mutta emme sitä kovin kaivanneetkaan. Kävimme mieluummin brunssilla kaupungin eri kahviloissa kuin istuimme hotellin ennakkoon arvattavalla munakokkeli-makkara-hedelmä-aamiaisella.
Lissabon on super, suosittelen.
Tosin seuraavana listallamme on Italia. Tällä hetkellä on menossa buukkaukset Toscanan ja Firenzen suuntaan touko-kesäkuun vaihteessa, joten jos teiltä löytyy vinkkejä jommasta kummasta tai molemmista paikoista, antaa palaa! Tällä hetkellä ostettuina on vasta lennot.
Lissabon. Jos haluaa lomaltaan ennemmin rentoa hengailua kuin päätöntä juoksemista nähtävyydestä toiseen, Portugalin pienisuuri ja punakattoinen pääkaupunki on varsin oikea paikka. Leppoisa, kompakti ja lämmin vaihtoehto. Ja mäkinen! Pohkeet saavat kunnon treeniä, jos käyttää jalkojaan julkisten kulkuvälineiden sijaan.
Tuli koluttua kaupunkia ristiin rastiin. Lempipaikoiksi muodostuivat muidenkin turistien suosimat vanhankaupungin Alfama ja iltaelämän keskus Bairro Alto. Myös Baixan, Graçan ja Belémin alueilla tuli käveltyä enemmän ja vähemmän, mutta palasimme silti aina mieluummin Alfaman sympaattisen mäkisille kujille tai Bairro Alton "vihreän kukan" tuoksuisille kaduille, jossa nuorempi väestö viihtyi aamuyöhön asti.
Lähdimme matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla, eikä tuolla isolla vaatemäärällä olisi mitään tehnytkään. Päivät olivat maaliskuun auringossa lämpimät mutta illat viileät, joten neule tai kevyt takki oli t-paitojen lisäksi päivittäisessä käytössä. Osa paikallisista tarpoi kadulla vielä untuvatakeissaan, turistit pääosin hellevarustuksessa. Meille sää oli kuin Suomen kesä, tosin taivas ei vilauttanut kertaakaan minkäänlaista pilvimassaa.
Aamupala ei kuulunut huoneen hintaan, mutta emme sitä kovin kaivanneetkaan. Kävimme mieluummin brunssilla kaupungin eri kahviloissa kuin istuimme hotellin ennakkoon arvattavalla munakokkeli-makkara-hedelmä-aamiaisella.
Kaikkien hehkuttama Alfaman vanha kaupunginosa oli Lissabonia aidoimmillaan. Punaisia tiilikattoja, jyrkkiä mäkiä, kapeita kujia ja erilaisia näköalapaikkoja. Kiersimme paikallisen linnoituksen, Castelo de São Jorgen, istuimme aamupalalla, lounaalla tai muuten vain auringosta nauttien kujien pikkukahviloissa, hyppäsimme pieneen mutta symbaattiseen paikalliseen, keltaiseen ratikkaan ja kävelimme pohkeet tainnuksiin.
Alfaman suosituin (tai ainakin kehutuin) kahvila Pois Cafe löytyi Sé-katedraalin nurkilta, jossa kävimme syömässä yhtenä aamuna pienen brunssin. Paikkaa oli hehkutettu niin Mondon Lissabonin matkaoppaassa kuin myös muualla netissä, ja olihan se ihana, sekä miljööltään että ruoka-annoksiltaan. Voisin hyvin kuvitella hengaavani siellä useamminkin, jos asuisin Lissabonissa.
Pienen kävelymatkan päässä kahvilasta tuli vastaan valtava ulkoilmakirppari, joka ilmeisesti kuuluu alueen viikottaiseen vakio-ohjelmistoon. Valitettavasti en muista enää kyseisen paikan nimeä, mutta löytynee melko lailla kaikista turistioppaista. Mitään löytöjä emme sieltä tehneet, mutta lähinnä kävimmekin vain kurkistelemassa lissabonilaista kirpparifiilistä.
Yksi maininnan arvoisista kahviloista on Pois Cafen lisäksi Baixa/Chiado-alueella sijaitseva (ja Lonely Planetin kautta löytämämme) Vertigo Cafe, joka oli boheemin rento paikka. Mies viihtyi siellä lounaamme jälkeen vielä hyvän tovin samalla kun itse kiertelin lähettyvillä olevia liikkeitä.
Hieman kauempana keskustasta sijaitseva Belém on todennäköisesti kaikkien Lissabonissa kävijöiden pakollinen "syrjähyppy". Pastéis de Belém myy ainoat ja oikeat pastel de Belém -leivonnaiset eli herkulliset vaniljaleivokset kanelilla ja tomusokerilla höystettynä, joita on pakko tilata kerralla ainakin kaksi. Siis vähintään. Katoavat meinaan hetkessä parempiin suihin... Leivoksia saa onneksi ostaa myös mukaan, jolloin paluumatkallakin voi vielä herkutella.
Pelkkien leivosten takia Belémiin ei tarvitse lähteä (vaikka sekin toki kannattaa), perillä nimittäin on kaikenlaista historiallista nähtävää: useita museoita, suuri Hieronymuksen luostari sekä 1500-luvulla rakennettu Belémin torni, joka on pystytetty mm. Vasco de Gaman löytöretken muistoksi.
Vaikka reissustamme on jo vuosi aikaa, voisin koluta kaupungin uudestaan läpi vaikka heti. Paljon jäi näkemättä, neljässä päivässä ei ehdi kuitenkaan aivan joka paikkaan. Olin matkamme aikaan jo viimeisellä kolmanneksella raskaana, joten esimerkiksi ilta/yömyöhällä avautuvat fadoravintolat jäivät meiltä kokonaan kokematta.
Jos kaupungista haluaa jotain negatiivista sanoa, vahvin vaihtoehto voisi olla huumeet. Meille (tai miehelle) tarjottiin erilaisia huumeita yhdeksän kertaa, keskellä kirkasta päivää suurten aukioiden laidalla, lähinnä Rossiolla. Huumeiden käyttö onkin Portugalissa paha ongelma, mutta onneksi huumekauppiaat antoivat kulkea rauhassa heti kieltävän vastauksen saatuaan.
Tosin seuraavana listallamme on Italia. Tällä hetkellä on menossa buukkaukset Toscanan ja Firenzen suuntaan touko-kesäkuun vaihteessa, joten jos teiltä löytyy vinkkejä jommasta kummasta tai molemmista paikoista, antaa palaa! Tällä hetkellä ostettuina on vasta lennot.
Elämää ja sellaista
Moi tyypit, miten menee? On ollut langoilla vähän hiljaista. Olen miettinyt jaksanko enää kirjoittaa ja jos kirjoitan, niin mitä ja minkä verran. En halua kertoa tyttärestämme kovinkaan yksityiskohtaisesti, mutta toisaalta samalla tuntuu taas hassulta tarinoida mistään muustakaan. Tuo reipas 65-senttinen rakkauspakkaus vie kuitenkin arkeamme eteenpäin niin voimakkaasti, eikä viime aikoina kameraakaan ole tullut enää kaivettua esiin. (Kännykän kuvamuisti sen sijaan on jo aivan täynnä pikkulikan kasvuhistoriaa. Yllätys.)
Toisaalta en ole jaksanut lukea enää juuri muidenkaan blogeja, ilmeisesti eteen on tullut jonkinasteinen overload somekulttuuriin. Yritänkin elvyttää uinumaan karannutta lukuinnostusta kirja- ja lehtipuolelle. Painomustetta puskevat sivut jaksavat onneksi odottaa pitkäänkin, vaikka lukija karkaisikin välillä vaipanvaihtoon tai syöttöpuuhiin.
Meille kuuluu hyvää. Ihan perusarkea, reissuja kotiseudulle Pohjois-Karjalaan ja kaikenlaista pientä. Pikkuneiti täytti viime viikolla jo viisi kuukautta, kasvaa ja kehittyy koko ajan. Uutta asuntoa emme ole vieläkään kovista etsinnöistä huolimatta löytäneet, onneksi emme ole ehtineet laittaa myyntiin vielä nykyistä kotiamme. 53 neliötä ovat varsin tehokäytössä, mutta vielä ei ole tullut ahdasta.
Ehkä tämä blogielämä tästä vielä elpyy, on kuitenkin aina hauskaa selailla päivityksiä taaksepäin ja katsoa menneisyyteen. Sitä odotellessa Instagram päivittyy lähes päivittäin, joskus montakin kertaa.
Mitä teille kuuluu?
Toisaalta en ole jaksanut lukea enää juuri muidenkaan blogeja, ilmeisesti eteen on tullut jonkinasteinen overload somekulttuuriin. Yritänkin elvyttää uinumaan karannutta lukuinnostusta kirja- ja lehtipuolelle. Painomustetta puskevat sivut jaksavat onneksi odottaa pitkäänkin, vaikka lukija karkaisikin välillä vaipanvaihtoon tai syöttöpuuhiin.
Meille kuuluu hyvää. Ihan perusarkea, reissuja kotiseudulle Pohjois-Karjalaan ja kaikenlaista pientä. Pikkuneiti täytti viime viikolla jo viisi kuukautta, kasvaa ja kehittyy koko ajan. Uutta asuntoa emme ole vieläkään kovista etsinnöistä huolimatta löytäneet, onneksi emme ole ehtineet laittaa myyntiin vielä nykyistä kotiamme. 53 neliötä ovat varsin tehokäytössä, mutta vielä ei ole tullut ahdasta.
Ehkä tämä blogielämä tästä vielä elpyy, on kuitenkin aina hauskaa selailla päivityksiä taaksepäin ja katsoa menneisyyteen. Sitä odotellessa Instagram päivittyy lähes päivittäin, joskus montakin kertaa.
Mitä teille kuuluu?
Väriä ja kuoseja pikkuneidille
Vaatekaapistani löytyy vain muutama värillinen yksilö. Tunnen omakseni enemmän mustan, harmaan ja valkoisen eri sävyt, joiden kanssa ei tarvitse aina erikseen miettiä sopivatko vaatteet koskaan yhteen. Joskus saatan räväyttää ja pukea päälleni sähkönsinisen tai metsänvihreän paidan, mutta siinäkin tapauksessa muu vaatetus on yleensä pääosin mustaa. Tylsää ehkä, mielestäni kuitenkin toimivaa.
Tuntui hieman hassulta, että tyttäremme synnyttyä jotkut olettivat minun haluavan pukevan hänetkin samalla tavalla värittömästi. Päinvastoin, lapset olkoot lapsia niin pitkään kuin haluavat. Tosin ihan vielä en halua kaappeihimme Hello Kitty ja Barbie-kuosisia vaatteita (sekin aika ihan varmasti tulee, ettei äidin tyylisilmällä ole enää mitään painoarvoa), mutta löytyy sitä väriä muistakin sävyistä kuin kirkkaasta fuksiasta ja hempeästä pinkistä.
En ostanut raskausaikana juurikaan vauvanvaatteita, sillä saimme monen monta kassillista käytettyjä ja muutamia uusiakin vaatteita ystäviltämme ja sukulaisiltamme. Tein muutamat täsmäbongaukset lähinnä kirppareilta, sillä en nähnyt oikein järkeä maksaa aivan pienistä vaatteista täysiä summia. Eiväthän ne ehtisi olla pienen vauvan päällä kovinkaan pitkään. Nyt, kun tyttäremme on siirtynyt pikkuhiljaa käyttämään jo pidempiaikaisia eli koon 68 vaatteita, olen päässyt naureskelemaan jo omalle ostokäyttäytymiselleni: bongailen tarjouksia ja muita alennuksia lastenvaatteista sitä tahtia, että kukkaroa jo hirvittää. En edelleenkään suostu kovin mielelläni maksamaan vaatteista täyttä hintaa, mutta muutaman "pakko saada" -yksilön kohdalla olen tehnyt poikkeuksen.
Vajaan viiden kuukauden aikana on tullut huomattua, että kierrätän tyttärelläni pesukoneen kautta uudestaan päälle vain muutamia bodeja ja housuja, jotka olen kokenut lemppareiksi. Jossain vaiheessa karsin vaatekaappia siihen malliin, että jäljelle jäivät esimerkiksi 62 koon vaatteissa vain viisi bodya, kolmet housut, kaksi yöpukua, yksi neuletakki, yksi huppari ja yksi fleecepuku. Ne ovat riittäneet vallan mainiosti (tyttäremme kun ei onneksi kuulu vielä siihen joukkoon, joka puklaisi/tahraisi/niskapaskoisi vaatteitaan joka päivä).
Viime aikoina Neiti E:n vaatekaappi on saanut kivoja lisäyksiä muun muassa Nextiltä, Mini Rodinilta, Tiger Nook Designilta, Mini Mocksilta ja Reimalta. Kierrän edelleen kirppareita (bongailen vaatteita myös FB-kirppiksiltä) ja teen täsmäiskuja Lindexiin ja KappAhliin, joista saa kivoja perusvaatteita suht edullisesti. Myös Name itin vaatteet ovat kaikessa kapeudessaan sopivat meidän laiheliinillemme. Kuvan vaatteet olen lähes kaikki kotiuttanut erilaisten alennusten turvin, rusettibody on (kerran käytettyä) kirppiskamaa.
Veikkaan, että minin vaatekaappi tulee vielä ennen pitkää paisumaan ihan omiin sfääreihinsä. Mutta tällä hetkellä vähemmälläkin pärjää. Niillä lemppareilla.
Tuntui hieman hassulta, että tyttäremme synnyttyä jotkut olettivat minun haluavan pukevan hänetkin samalla tavalla värittömästi. Päinvastoin, lapset olkoot lapsia niin pitkään kuin haluavat. Tosin ihan vielä en halua kaappeihimme Hello Kitty ja Barbie-kuosisia vaatteita (sekin aika ihan varmasti tulee, ettei äidin tyylisilmällä ole enää mitään painoarvoa), mutta löytyy sitä väriä muistakin sävyistä kuin kirkkaasta fuksiasta ja hempeästä pinkistä.
En ostanut raskausaikana juurikaan vauvanvaatteita, sillä saimme monen monta kassillista käytettyjä ja muutamia uusiakin vaatteita ystäviltämme ja sukulaisiltamme. Tein muutamat täsmäbongaukset lähinnä kirppareilta, sillä en nähnyt oikein järkeä maksaa aivan pienistä vaatteista täysiä summia. Eiväthän ne ehtisi olla pienen vauvan päällä kovinkaan pitkään. Nyt, kun tyttäremme on siirtynyt pikkuhiljaa käyttämään jo pidempiaikaisia eli koon 68 vaatteita, olen päässyt naureskelemaan jo omalle ostokäyttäytymiselleni: bongailen tarjouksia ja muita alennuksia lastenvaatteista sitä tahtia, että kukkaroa jo hirvittää. En edelleenkään suostu kovin mielelläni maksamaan vaatteista täyttä hintaa, mutta muutaman "pakko saada" -yksilön kohdalla olen tehnyt poikkeuksen.
Vajaan viiden kuukauden aikana on tullut huomattua, että kierrätän tyttärelläni pesukoneen kautta uudestaan päälle vain muutamia bodeja ja housuja, jotka olen kokenut lemppareiksi. Jossain vaiheessa karsin vaatekaappia siihen malliin, että jäljelle jäivät esimerkiksi 62 koon vaatteissa vain viisi bodya, kolmet housut, kaksi yöpukua, yksi neuletakki, yksi huppari ja yksi fleecepuku. Ne ovat riittäneet vallan mainiosti (tyttäremme kun ei onneksi kuulu vielä siihen joukkoon, joka puklaisi/tahraisi/niskapaskoisi vaatteitaan joka päivä).
Viime aikoina Neiti E:n vaatekaappi on saanut kivoja lisäyksiä muun muassa Nextiltä, Mini Rodinilta, Tiger Nook Designilta, Mini Mocksilta ja Reimalta. Kierrän edelleen kirppareita (bongailen vaatteita myös FB-kirppiksiltä) ja teen täsmäiskuja Lindexiin ja KappAhliin, joista saa kivoja perusvaatteita suht edullisesti. Myös Name itin vaatteet ovat kaikessa kapeudessaan sopivat meidän laiheliinillemme. Kuvan vaatteet olen lähes kaikki kotiuttanut erilaisten alennusten turvin, rusettibody on (kerran käytettyä) kirppiskamaa.
Veikkaan, että minin vaatekaappi tulee vielä ennen pitkää paisumaan ihan omiin sfääreihinsä. Mutta tällä hetkellä vähemmälläkin pärjää. Niillä lemppareilla.
Isä on kingi
Hän kannusti myös aina juoksuratojen varsilla ja kilpaladuilla kello kädessä väliaikoja huudellen. Ainakin kerran hiihdimme kilpaa myös samassa sekaviestijoukkueessa. Voitto tuli kotiin, vaikka olinkin joukkueen ainoa alaikäinen (ala-asteikäinen!) ja naispuolinen. Taisin mennä armeijaankin sen takia, koska isäni oli valtion palveluksessa. Isi oli (ja on tietysti edelleenkin) aika kingi tämän tytön elämässä. Kiltti ja rakas mies, jonka sydän on täynnä kultaa.
Mieheni viettää tänään ensimmäistä isänpäiväänsä. Tästä se pikkuhiljaa alkaa, hänen ja tyttäremme yhteisten muistojen kerääminen.
Ihanaa isänpäivää!
Kun Neiti E sai nimen
Tyttäremme ristiäisiä vietettiin jo melkein kaksi kuukautta sitten (kas, niin se aika menee). Pidimme kastetilaisuuden Temppeliaukion kirkossa ja kahvitukset kotonamme pienellä ydinporukalla. Päivä oli kaunis, mukava ja rento, ei muuta olisi voinut toivoakaan.
Neiti osasi olla hiljaa ja rauhallinen kastamisen ajan, mutta sen jälkeen ääntä lähtikin. Kovaa ja korkealta, normaaliin tapaansa.
Etsin muuten koko ristiäisviikon itselleni juhla-asua, mutta lopulta päädyin vuosia vanhaan mekkooni ja kirkkaansinisiin kenkiini. Mekko kiristi etumuksesta ja varpaat olivat puuduksissa vielä pari päivää kemujen jälkeenkin, mutta samapa tuo. Tulipahan uusiokäytettyä tehokkaasti omaa vaatekaappiaan. Tyttäremme kastemekkokin oli varsin vanhaa ikäluokkaa. Vuosia sillä taitaa olla takanaan jo yli neljäkymmentä, ja kyseisessä suvun perinnemekossa on aikoinaan kastettu minutkin.
Päätimme pitää kahvitilaisuuden kotonamme, vaikka neliöitä onkin meillä varsin vähän. Hyvin silti mahduimme, jokainen vieras taisi päästä istumaankin edes jossain vaiheessa.
Halusin säästää hermojani ja tilasin lähes kaikki tarjottavat kaveriltani Outilta, joka hääräilee Kreemitär-yrityksensä takana. Ihania luomuksia! Itse tein pelkästään salaatin ja äitini toi mukanaan perinteisiä karjalaisia herkkuja, vatruskoita.
Taitavat kaikki juhlat olla samanlaisia: päivä hujahtaa ohi niin kovalla vauhdilla, ettei ehdi edes kissaa sanoa.
Kuvat Sakari Röyskö
Neiti osasi olla hiljaa ja rauhallinen kastamisen ajan, mutta sen jälkeen ääntä lähtikin. Kovaa ja korkealta, normaaliin tapaansa.
Etsin muuten koko ristiäisviikon itselleni juhla-asua, mutta lopulta päädyin vuosia vanhaan mekkooni ja kirkkaansinisiin kenkiini. Mekko kiristi etumuksesta ja varpaat olivat puuduksissa vielä pari päivää kemujen jälkeenkin, mutta samapa tuo. Tulipahan uusiokäytettyä tehokkaasti omaa vaatekaappiaan. Tyttäremme kastemekkokin oli varsin vanhaa ikäluokkaa. Vuosia sillä taitaa olla takanaan jo yli neljäkymmentä, ja kyseisessä suvun perinnemekossa on aikoinaan kastettu minutkin.
Päätimme pitää kahvitilaisuuden kotonamme, vaikka neliöitä onkin meillä varsin vähän. Hyvin silti mahduimme, jokainen vieras taisi päästä istumaankin edes jossain vaiheessa.
Halusin säästää hermojani ja tilasin lähes kaikki tarjottavat kaveriltani Outilta, joka hääräilee Kreemitär-yrityksensä takana. Ihania luomuksia! Itse tein pelkästään salaatin ja äitini toi mukanaan perinteisiä karjalaisia herkkuja, vatruskoita.
Kuvat Sakari Röyskö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)