Isä on kingi

Olin kuulemma lapsena aikamoinen isän tyttö. Tai poikamainen isän tyttö. Isä laski kanssani stigalla hurjistakin pulkkamäistä, opetti kalastamaan, ajamaan moottorikelkalla ja rakentamaan nuotion. Teki minulle oman puupyssyn, kun oikeaa ei tietenkään voinut lapsena käsiini antaa – pitihän metsästäjällä nyt kuitenkin ase olla. Viimeisimmästä yhteisestä metsästysreissusta ei olekaan aikaa kuin vuosi, mutta ensimmäinen tuli kaiketi tehtyä jo vuoden tai kahden kypsässä iässä, minun keikkuessa kantorepussa isäni selässä.

Hän kannusti myös aina juoksuratojen varsilla ja kilpaladuilla kello kädessä väliaikoja huudellen. Ainakin kerran hiihdimme kilpaa myös samassa sekaviestijoukkueessa. Voitto tuli kotiin, vaikka olinkin joukkueen ainoa alaikäinen (ala-asteikäinen!) ja naispuolinen. Taisin mennä armeijaankin sen takia, koska isäni oli valtion palveluksessa. Isi oli (ja on tietysti edelleenkin) aika kingi tämän tytön elämässä. Kiltti ja rakas mies, jonka sydän on täynnä kultaa.

Mieheni viettää tänään ensimmäistä isänpäiväänsä. Tästä se pikkuhiljaa alkaa, hänen ja tyttäremme yhteisten muistojen kerääminen.

Ihanaa isänpäivää!

5 kommenttia: