Elämää ja sellaista

Moi tyypit, miten menee? On ollut langoilla vähän hiljaista. Olen miettinyt jaksanko enää kirjoittaa ja jos kirjoitan, niin mitä ja minkä verran. En halua kertoa tyttärestämme kovinkaan yksityiskohtaisesti, mutta toisaalta samalla tuntuu taas hassulta tarinoida mistään muustakaan. Tuo reipas 65-senttinen rakkauspakkaus vie kuitenkin arkeamme eteenpäin niin voimakkaasti, eikä viime aikoina kameraakaan ole tullut enää kaivettua esiin. (Kännykän kuvamuisti sen sijaan on jo aivan täynnä pikkulikan kasvuhistoriaa. Yllätys.)

Toisaalta en ole jaksanut lukea enää juuri muidenkaan blogeja, ilmeisesti eteen on tullut jonkinasteinen overload somekulttuuriin. Yritänkin elvyttää uinumaan karannutta lukuinnostusta kirja- ja lehtipuolelle. Painomustetta puskevat sivut jaksavat onneksi odottaa pitkäänkin, vaikka lukija karkaisikin välillä vaipanvaihtoon tai syöttöpuuhiin.



Meille kuuluu hyvää. Ihan perusarkea, reissuja kotiseudulle Pohjois-Karjalaan ja kaikenlaista pientä. Pikkuneiti täytti viime viikolla jo viisi kuukautta, kasvaa ja kehittyy koko ajan. Uutta asuntoa emme ole vieläkään kovista etsinnöistä huolimatta löytäneet, onneksi emme ole ehtineet laittaa myyntiin vielä nykyistä kotiamme. 53 neliötä ovat varsin tehokäytössä, mutta vielä ei ole tullut ahdasta.

Ehkä tämä blogielämä tästä vielä elpyy, on kuitenkin aina hauskaa selailla päivityksiä taaksepäin ja katsoa menneisyyteen. Sitä odotellessa Instagram päivittyy lähes päivittäin, joskus montakin kertaa.

Mitä teille kuuluu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti