Treffit Nukkumatin kanssa

Uni, miten ihana asia – ja useamman lapsiperheen unelma numero yksi, veikkaisin. Tyttäremme alkuviikkojen noin kahden tunnin vuorokausiunista on onneksi päästy jo pidemmälle, mutta haaveilen silti edelleen katkeamattomista, vähintään viiden tunnin yhtäjaksoisista unista. Ja kun viime aikoina ilmestyneeseen tiheän imun kauteen lisätään meikäläisen jo lähes vitsiltä vaikuttava, kolmatta viikkoa jatkunut flunssa poskiontelotulehduksineen, alkaa väsymyksen taso olla aika megalomaaninen. (Kuka muuten sanoo, että tiheän imun kausi kestää vain päivän tai pari? Ei muuten kestä.)

Onneksi vauvalla on olemassa isovanhemmat, jotka ajavat pyydettäessä sen 500 kilometriä suuntaansa vain siksi, että vanhemmat pääsevät yhdeksi yöksi hotellin valkoisiin lakanoihin. Nukkumaan. Ostin korvatulpat, tein oloni mahdollisimman mukavaksi muhkeiden hotellihuoneen tyynyjen ja peittojen keskellä ja nukuin. Lähes yhdeksän tuntia! Se on saavutus se. Toki heräsin yön aikana tottumuksesta sen kymmenkunta kertaa, mutta onneksi nukahdin aina välittömästi uudelleen.

Eihän yksi nukuttu yö vielä ihmeitä tee, viikko voisi olla jo eri asia. Äitiyshormoneilla jaksaa kuitenkin yllättävän pitkälle, normioloissa univaje voisi olla varmasti raskaampaa kestää. En tosiaan kadehdi uniongelmaisia, jotka eivät saa nukuttua syystä tai toisesta oikein koskaan. Suuret sympatiat heille.