33 on hyvä luku

Joinakin vuosina 9. lokakuuta on ollut jo lunta maassa ja tieltään on saanut potkia höttöisiä lumikasoja, joskus taas aurinko on puskenut kirkkaita säteitään ruskan läpi. Yleensä, kuten tänä vuonna, sää on vain tylsän harmaa. Ei juurikaan mitään muistiinpantavaa tai kehuttavaa ulkoilman suhteen.

Mutta ei sillä väliä. Minä taas olen jälleen vuoden vanhempi ja viisaampi, vaikka olo ei kovin viisastuneelta tunnukaan päässähumisevan syysflunssan takia. En ole puhaltanut kakkukynttilöitä enää moneen vuoteen, mutta lähes odotan jo sitä, että tyttäremme saa aikanaan aloittaa omat puhalluksena. Ovathan synttärikemut nyt juhlinnan arvoisia.

Jos pystyisin, kaataisin tänään itselleni kuitenkin lasin viiniä. Tai avaisin edes sen Fresita-pullon, jonka ostin yhtenä kesän kuumimmista päivistä odottamaan jääkaappiin kenties yhtä vieläkin kuumempaa päivää. (Jostain syystä pullo jäi juomatta. En ymmärrä vieläkään että miksi, koska koko hemmetin kesähän oli yhtä tulipalokuumuutta. Tuolla se pullo edelleen jääkaapissa patsastelee.) Mutta koska sain eilen popsittavakseni antibioottikuurin, kippistän uusille vuosirenkailleni vain mielessäni. Ehtiihän tässä juhlia ja tanssia vielä joskus myöhemminkin.

PS. Laitoin kommentteihin päälle sanavahvistuksen. Meni lopullisesti hermo robottiviesteihin, joita tulee päivittäin iso kasa.