Seesteistä vappua

Yleensä vappuna oli tapana poksauttaa montaa erilaista kuoharia, syödä espanjalaisia mansikoita, valmispatonkia ja kaikenlaisia juustoja, keksejä ja salaatteja, istua puistoissa vilttikasojen päällä (tukka jäässä ja huulet sinisinä hitaasti sulavien lumikasojen vieressä) ja viettää toukokuun ensimmäistä päivää runsaalla ystäväporukalla satojen tai tuhansien muiden vappuihmisten ympäröimänä.

Ystäväporukka ei ole muuttunut mihinkään, mutta parin viime vuoden aikana vapusta on tullut selkeästi sisätilan tapahtuma. Mukavuus on vienyt voiton palelemiselta, lautaselta löytyy nykyään alusta asti itsetehtyä, grillattua ja savustettua ruokaa, tuoreita salaatteja ja muutamaa eri jälkkäriä. Ympärillä pyörii yhä enemmän lapsia ja koiria, kukaan ei ole jaksanut kaivaa ylioppilaslakkiaan kellarista eikä haalarimuotikaan enää kovin kiinnosta. Sohvannurkassa loikoilee vain tyytyväisiä naamoja.

Ruokaa, lämpöä ja ystävyyttä, eihän sitä muuta tarvitsekaan, edes vappuna.