Täältä joutaisi sokereita muillekin

Toiset pärjäävät testaamatta, toiset joutuvat sokerirasitukseen raskausaikanaan peräti kolmesti. Ja kelle se nalli sitten napsahtikaan (ja kolmas kerta toden sanoi ja muuta yhtä viisasta): tervetuloa raskausajan diabetes. En kyllä olisi sitä kaipaillut, mutta lähisuvun diabetesvarjoa ei näköjään voinut enää väistää.

Lienee syytä lopettaa hedelmien mättäminen ja supersyntisen suklaan ostaminen.

(Kuvituksena työkaverini lapsen piirros, joka koristaa toimistomme ovea.)
Tunnisteet:

10 kommenttia:

  1. Iina24. huhtikuuta 2014 klo 19.46

    Hui! Mitä tuo konkreettisesti ja oikeasti sitten tarkoittaakaan? Tsemppiä ja voimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo24. huhtikuuta 2014 klo 20.02

      Enpä usko että se elämääni hirveästi kuitenkaan muuttaa. Lähinnä joudun mittailemaan sokereita päivittäin (kunhan ensin saan sen kojeen), noudattamaan tiukempaa ruokavaliota ja lisäämään liikuntaa. Liikun nytkin vielä päivittäin (hyötyliikuntaa toki pääosin), joten en nyt tiedä miten paljon enemmän tässä pitäisi vielä rehkiä... Insuliinipistoksia ei siis tartte onneksi tehdä :)

      Veikkaan, että itselläni arvot nousivat sukurasitteen takia (äidilläni on diabetes) sekä siksi, että syön muiden hiilareiden ohella todella paljon hedelmiä. Niitähän ei radin aikana saa juurikaan edes syödä, koska fruktoosi on juuri sitä itseään eli sokeria. Ja ei kai se ole pahasta jättää ne suklaaherkutkin väliin...

      Aiemmissa rasituskokeissa arvot olivat aina ihanteelliset, mutta näköjään loppuraskaudesta elimistö ei enää kestä sokeria samalla tavalla.

      Poista
  2. Siru24. huhtikuuta 2014 klo 20.22

    Voi kulta, onpa kurja uutinen... Mutta noilla edellämainituilla "korjauksilla" tilanne pysyy varmasti aisoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo24. huhtikuuta 2014 klo 20.29

      Toivotaan, onneksi tätä raskautta ei ole enää siinä mielessä kovin paljoa jäljellä :)

      Poista
  3. Isosisko24. huhtikuuta 2014 klo 22.34

    Voi harmi! Tsemppiä loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  4. Anna M25. huhtikuuta 2014 klo 11.10

    Vakava aihe, mutta kuva sai minut repeämään silti ihan täysin. Mainio.

    Tsemppiä ja voimia, pienen hetken jaksaa onneksi ihmistaimen vuoksi varmasti puristaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo25. huhtikuuta 2014 klo 11.14

      Piirros kuvaa fiiliksiä parhaiten ;) Eihän tämä nyt maailmaa kaada, ja tottakai lapsen vuoksi tekee mitä vain.

      Poista
    2. Aurinkoprinsessa27. huhtikuuta 2014 klo 12.08

      Sama fiilis, kurjaa, mutta mahtava kuva! :D Onneks ei tosiaan ole enää pitkään tuota kanniskelua jäljellä. :) Ja etpähän pääse tekemään samaa (virhettä?) kun mä: loppuspurttina viis lisäkiloa melkeinpä yksinomaan jätskillä. :D

      Poista
    3. Marjo27. huhtikuuta 2014 klo 22.17

      Mä en ole ehtinyt vielä tämän kesän jätskikautta edes aloittaa, mutta enköhän mä tule perässä kiloineni ;)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)