Järvelle pääsisi jo

Viime pääsiäisenä ympärillä hohti valkoinen lumi ja ojensimme kasvot auringolle jään päällä kävellen ja pilkkien. Tänä vuonna lunta sai etsiä suurennuslasilla, veneet olivat lähes valmiina kevään ensimmäisiä ristiretkiä varten ja arska se vaan jaksoi paistaa yhä edelleen. Tuo ihana keltainen pallo, joka pakotti jopa huokailemaan turhan paksujen vaatekerroksien alla.

Mies tosin hurmaantui sulasta järvenselästä sen verran voimakkaasti, että ilmeisesti palaamme mökille seuraavan kerran jo kolmen viikon päästä. Kalalle. Se on kova polte se.

Tuli vierailtua mökkimaisemien lisäksi kaupungilla, pikatreffattua ystäviä ja testattua uutta paikallista baaria (joo äiti, join teetä). Raahasin minilomalle mukaan myös kaksi suurta kassillista vanhoja sisustuslehtivuosikertoja, jotka sain selailtua ja luettua ennätysajassa. Sohvalla röhnöttäen ja pääsiäismunia ahmien. Jostain syystä kotona ei ole koskaan aikaa lukemiseen, ilmeisesti korjausliikkeen paikka.

Voi kun sama lämpö jatkuisi vielä pitkään, yhä kuumenevana aina tuonne syyskuulle asti. Vaikka koira ei taida ihan samaa mieltä ollakaan, sen verran uutterasti hän jaksoi etsiä yhä vain harvinaisemmiksi käyviä, kiteisiä lumikasoja.