Yksinkertaista

Olen olevinaan jo pitkään tiennyt, mitä haluan pukeutumiseltani tai kotimme sisustukselta. Simppeliä, ajatonta. Osittain minimalistisuutta. Laadukastakin. Jostain syystä todellisuus ei kohtaakaan täysin ajatusmaailmaani, kaaos tuntuu kävelevän vastaan turhan usein. Niin kirjaimellisesti kuin ajatustenkin tasolla.

Koin eräässä viime syksyn/talven asuntonäytössä herätyksen. Pikkukolmio oli remontoitu täydellisesti lattiasta kattoon pari vuotta aiemmin, puulattioiden hohtaessa valkoisuutta ja valoa. Asunto oli kuin suoraan päiväunistani, tyylikäs mutta kodikas. Lapsiperheen asunnossa näytti olevan kuitenkin vähemmän tavaraa kuin meidän kaksiossamme, vaikka mekään emme huku tavarapaljouteen. Esillä olivat vain tarpeelliset huonekalut, ripauksella henkilökohtaisia sisustusesineitä. Kukkia, kynttilöitä, tauluja, maljakoita, kirjoja. Ja sitä tilaa. Tavaroiden vähyydestä huolimatta asunto oli lämminhenkinen ja kutsuva. Olisin mielihyvin käpertynyt sohvan nurkkaan ja heittänyt viltin jalkojeni päälle, avannut viinipullon ja sytyttänyt kynttilät.

Kotia ei ollut stailattu esittelyä varten, siivottu toki. Siinä vain sattui asumaan eräs tyylikäs sisustusarkkitehti ja -suunnittelija, jonka aavistuksen minimalistinen tyyli niin sisustuksellisesti kuin pukeutumisenkin suhteen on ison peukun arvoinen.


Tuo ajatus muistuttaa minua edelleenkin. Vähemmän on kliseisesti tosiaan enemmän. Tavaraa on sen jälkeen lähtenyt asteittain kierrätykseen, niin kirpparille, siskolle kuin ystävillekin. Jos neliöitä ei ole kovin paljon, sitä vähäistäkään määrää ei halua täyttää turhilla tavaroilla, joita ilmankin elämä jatkuu. Ei meillä vieläkään liikaa tyhjiä nurkkia ole eikä ehkä tarvitsekaan. Tunnearvolla on yleensä enemmän merkitystä kuin esineen varsinaisella funktiolla.

Olen jo pitkään karsinut myös vaatekaappiani ja ostan uutta täytettä enää harvoin. Monesti olen tullut kaupungilta tyhjin käsin, koska kriteerini ovat nousseet asteittain yhä korkeammalle. En haluaisi ostaa enää yhtäkään puseroa tai housuparia, jonka arvelisin jäävän vain yhden kauden tuotteeksi. Jonka nostan rekistä kuukauden päästä ja mietin, mitä hemmettiä sitä tulikaan ostettua. Saumat kiertävät, kangas on nyppyyntynyt ja värit haalistuneet. Hutiostoksia tulee toki joskus tehtyä, mutta haluaisin edelleen pärjätä vähemmällä. Paremmin. Valikoidummin.

Pärjäätkö sinä tai haluatko edes pärjätä?

PS. Lukekaapa aMinimalistin ajatuksia pukeutumisesta ja kuluttamisesta. Loistavia kirjoituksia!

Kuvat Pinterest (1 / 2 / 3 / 4)

2 kommenttia:

  1. Oi ihan samoin aatoksin täälläkin brutukseni! En edes muista milloin olisin ostanut jotain vaatetta hääpukua lukuunottamatta. Eikun muistanpas. Viime talvena Benettonilta harmaan neuleen. Tuntuu kestävän ja pysyvän muodissa.

    Kodin sisustuksen suhteen kovasti yritän leikkiä väreillä, mutta kun mieli vain halajaa seiniin sitä valkoista. Ehkä pitää vain antaa periksi ja sutia kohta valmistuvan ullakonkin seinät vain valkoisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen on aina hyvä, nimimerkillä "pamautan kohta tykillä rikki nuo meidän värilliset seinät". Väriä voi olla sitten tekstiileissä, jos siltä tuntuu :) Mulla ei nyt tunnu. Mustavalkoisuus on aika kingi.

      Poista