Liikunnasta kulttuuriin

Olemme mieheni kanssa liikunta-/kulttuurisetelien suurkuluttajia. Tai minä ainakin olin. Käytin setelini aina suoraan treenipaikkani jäsenmaksuun, joka tuli tätä kautta huomattavasti edullisemmaksi.

Sitten työpaikkani vaihtoi setelit Smartumista Luottokunnan seteleihin. Eipä enää käynytkään salilleni. Ostettuna oli parin sadan euron edestä etuseteleitä, mutta tuijottelin niitä vain tyhmänä kädessäni. Mitäs hiivattia minä näille nyt teen? En minä käy missään jumpissa. Tai kuntosalilla rautaa pumppaamassa. Lenkilläkin saa käydä ihan ilmaiseksi.

Setelit pyörivät laukussani vajaan vuoden. Mies ehdotti aina välillä, että käyttäisimme ne teattereihin. Kaupunki on täynnä erilaisia näytöksiä, sen kun vain valitsisimme omamme. Hyvä ajatus, mutta silti setelit jatkoivat pyörimistään. Laiska ei jaksanut nähdä vaivaa. Pari päivää ennen käyttöajan umpeutumista marssimme lopulta Lippupisteen tiskille ja löimme pöytään molempien setelit ja sporttipassit.

Nyt on sitten nähty jo Patriarkkaa, Nenäpäivää ja muutamia leffoja. Ylihuomenna hän tulee oli listallamme myös, mutta esitys peruuntui samana päivänä. Käytimme takaisin saamamme rahat Siltasessa pariin erikoisolueeseen ja mättöhampurilaiseen. Melko hyvä diili.

Vielä pitäisi nähdä pari muutakin näytöstä. Tässähän joutuu ostamaan kohta lisää seteleitä.

Kuvat: Kansallisteatteri