Jussin päivät

16 aikuista, kaksi lasta ja koira. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, samassa paikassa, suhteellisen samalla porukalla. Juhannus on aina samanlainen, silti täysin erilainen. Juuri sellainen, kuin sen pitääkin.

Tällä kertaa yllätysvierailulle tulivat myös punkki, pari oravaa, kourallinen hyttysiä ja luvaton määrä paarmoja. Tuskin tulevat kutsutuiksi seuraavalla kerrallakaan.

Suolaista ja makeaa

Mies on tänään synttärisankari. Uusien vuosirenkaiden lisäksi hän sai mahan täyteen varsin terveellistä ruokaa: jättihyvää pitsaa ja iltapalaksi vielä parempaa suklaavadelmaista jalkapalloa. Vaimo oli fiksu ja tilasi yllärikakun kaveriltaan Outilta Kreemitär-nimen takaa. Kelpasi! Niin ulkomuodoltaan kuin maultaankin. Jalkapallosuklaafani oli suu messingillä.

Töölön uudet tähdet

Ensin oli Korjaamo, jossa oli mukava tunnelma, kiva baari, suuri terassi, bändiviikonloppuja, teatteriesityksiä, kirjakauppa ja näyttelytila. Sitten vaunusaliin tuli lisänä Sushibar + Wine, ja naapurin hohdokkuus kasvoi taas pykälän ylöspäin.

Eilen Töölössä vietettiin tapaspäivää, jolloin kymmenkunta ravintolaa tarjosi pientä makumatkaa omiin keittiöihinsä kohtuuhinnoin. Kävimme vetämässä Korjaamolla kolmen sushin setit, kauemmaksi ei migreenin jälkiaalloilla jaksanut syksyisessä kesäkuun säässä kävellä. Hyvää oli, mutta sen tiesi jo entuudestaan.

Ja oi sitä onnea, kun mies bongasi eräänä päivänä, että vanhan ja kuluneen lähipizzerian tilalle olisi vihdoin tulossa uusi, ehompi baariruokapaikka. Aiempi mesta oli kuulemma kaupungin huonoin, joten odotukset olivat kovat uuden omistajan remonttia seuratessa.

Perjantai-illan avajaisvierailu täpötäynnä olleeseen paikkaan veti suupielet hymyyn: Linko on juuri sitä, mitä kulmille oli kaivattukin. Hispterimäinen pizzabaari, jossa tämä pari tulee vierailemaan kerran jos toisenkin, sekä nahkaisessa nojatuolissa hengaillen että kulmapöydissä pizzaa vetäen. Pitäähän se menu testata läpikotaisin.

Omat kotikulmat vain paranevat. Eihän tästä raaski kohta muuttaa enää minnekään.

Päivän tärkein

Joinakin arkiaamuina sitä kaivaa kaapista vain nuutuneita vihanneksia tai kovettuneita leipiä ja toivoo loihtivansa niistäkin aineksista herkkuaamiaisen. Tai edes semitäyttävän. Yleensä lautaselle onneksi eksyy ihan kelpo aamupalakin.

Mutta viikonloppuisin, kun erityisesti mies innostuu kokkauksista, pöydällä keikkuu erilaisia vaihtoehtoja aina marjahedelmäsmoothiesta frittataan tai erikoistäytteisistä leivistä jogurtti-mysli-marjasekoitukseen. Ruokaa tehdään suurella hartaudella ja rakkaudella. Hifistelyä parhaimmillaan.

Muistakaahan lapset, että aamupala on päivän tärkein ateria. Terveisin Martta-täti.

Mitä teidän lautasiltanne löytyy aamuisin?

(Viimeisin kuva on eräältä juhla-aamiaiseltamme. Ihan joka kerta ei pöydästä löydy suklaakakkua, mansikoita ja samppanjaa. Vaikka en kyllä pistäisi pahakseni.)

Viikon huumoriannos

Kävin lähikaupasta lounasta. Poliisina näköjään jälleen, heipä hei!

Uusi elämä

Kaksi vuotta sitten, juhannusjuhlien jälkeen kävelin Naistenklinikalle punainen ruusu kädessäni. Itku tuli perhehuoneen oven avattuani, tuoreiden vanhempien edessä.

Tällä kertaa sydän tiesi tulevasta ja sain nieleskellä ilon kyyneleitä jo kotiovelta asti. Tummatukkainen tyttö valloitti toisen tummatukkaisen.

Joku taika sulla on

Olipa yksi kesäinen lauantai, jota vietettiin ystävien kesken piiiiiiitkän brunssin ja mölkkyilyn seurassa. Arska se jaksoi paistaa ja meininki oli vallan mainio. Illalla jatkettiin vielä Stellan jäähyväiskiertueen avajaiskeikalle ja fiilis vaihtui riehakkuudesta hetkellisesti haikeuteen.

Häävalssin aikana kyyneleet karkasivat paidan kaulukselle.

Ennen viikonloppua

Sisko piipahti kylässä lomansa kunniaksi. Eilinen maistui ainakin mansikoille, korvapuustille ja ilta-auringolle.

Asuntokuumeilua

Kesä saa ihmeitä aikaan. Suupielet pyrkivät väkisin ylöspäin, vaatteet muuttuvat värikkäiksi ja asuntokuume saa utopistiset mittasuhteet. Syytän taivaan vallannutta keltaista palloa ja hinkua hengittää sisällä laajemmin, vaikka viime päivinä aikaa on tullut vietettyä entistä enemmän ulkonakin. Niin, oma piha olisi kiva. Tai edes se parveke.

Olemme pyöritelleet asuinalueita, talotyyppiä ja pohjakaavoja aina silloin tällöin edestakaisin. Suunnitelmat muuttuvat lähes sitä mukaa, kun vuorokausi vaihtuu seuraavaan. Unelmointi ei tunnu löytävän määränpäätä.

Eilen kävimme katsomassa ensimmäistä vakavastiotettavaa asuntoa, josta olisimme voineet antaa tarjouksenkin. Huippusijainti, yli 80 neliötä, ikkunat neljään eri suuntaan, parveke, ei seinänaapureita, täysin remontoinnin tarpeessa. Kaikki kaatui hintaan ja totaalisen överiin hoitovastikkeeseen.

Tänään on uusi näyttö toiseen asuntoon. Funkkistyyliä, yli 100 neliötä, viisi huonetta, parveke, remppakohde. Hinta on suolainen, voi kyllä, mutta kohde onkin kiinnostava lähinnä talon suunnitelleen kuuluisan arkkitehdin takia. Tekeekö se asunnosta erikoisen vai lisääkö tunnettu nimi pelkästään hintaa? Hyvin mahdollista.

Etsintä on saanut jo yhden realistisen askeleen eteenpäin, vaikka kiire ei ole vasta kuin unelmilla. Ehkä tosipaikan tullen kipukynnyskin eli hinta voisi olla jo neuvoteltavissa.

Kuvat Pinterest (1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6)

Kalastajan vaimo

Sillä välin kun minä ahnehdin auringon tuoksua iholleni, kuuntelin tuulen ja lintujen keskinäistä konserttia ja testailin mökille (minua varten) ostettua riippumattoa, mies viritteli hurmoksessa vaappujaan ja keskittyi lempiharrastukseensa antaumuksella. Kilautus kaverille, ja toinen samanhenkinen oli hetkessä upottamassa omat vieheensä järven aaltoihin.

Sain toimia painona veneen keulassa. Otin hommasta kaiken ilon irti.