Lisänä ovat vain kamerat ja hattupäiset vanhat rouvat, käytävät tulvivat kukkia ja parvella veisaa enkeliääninen kuoro.
Juhlaa arjen keskellä
Lisänä ovat vain kamerat ja hattupäiset vanhat rouvat, käytävät tulvivat kukkia ja parvella veisaa enkeliääninen kuoro.
Vihreää mustan ja valkoisen rinnalla
Avasin kirppiskauteni viime viikonloppuna. Vierailen kirppareilla laiskuuden vuoksi harvoin, mutta nykyään en voi enää jättää väliin vanhempieni naapurissa sijaitsevaa (paikalliseen väkilukuun suhteutettuna) kohtuullisen suurta kirpparia. Sieltä tuli kotiutettua aikoinaan häihimmekin muutama varsin kelpo tavara.
Vihreä, yhden kukan maljakko kustansi euron. Piristää kummasti sateistakin päivää.
Vihreä, yhden kukan maljakko kustansi euron. Piristää kummasti sateistakin päivää.
Ulkona kylmä, sydämessä lämmin
Sillä välin, kun Etelä-Suomi ilmeisesti paistatteli kesäisen auringon loisteessa, ei itärajalla tarvinnut miettiä Gore-Texia ja kumisaappaita kevyempää vaatetusta. Odotin optimistisesti ulkoiluviikonloppua, mutta välillä lähes vaakatasossa piiskannut sade oli varsin hyvä motivaattori viettää aikaa pääosin neljän seinän sisällä.
Mökillä lepakot olivat vielä hiljaa ja maasto armottoman ankean värinen. Mennessä jouduin väistämään hirvi-herraa, joka loikkasi eteeni kovin lupia kyselemättä. Hämmentävän hetken jälkeen tajusin iskeä jarrun pohjaan ja seurasin, kuinka eläin jolkotteli määrätietoisesti kohti rauhallisempia maisemia. Sydämeni taisi tosin kiihdyttää hetkeksi maksimivauhtiinsa.
Yritin kovasti bongailla korvasieniäkin. Ei onnistunut, vaikka kävelimme yhden jos toisenkin hakkuualueen ja metsätien ristiin rastiin. Tällä kertaa palkaksi tuli vain luihin ja ytimiin tunkeutunut Siperian tuuli. Huppu silmillä ja sormet punaisina tuli hieman vain ikävä niitä etelän lämpölukemia.
Lähtöpäivänä kuulin, että sienitaivas olisi löytynyt toisesta suunnasta. Lämmittävä aurinkokin jaksoi tulla esiin tietysti silloin, kun vatsa oli täynnä äitienpäiväherkkuja ja jalka tukevasti jo kaasupolkimella.
Mökillä lepakot olivat vielä hiljaa ja maasto armottoman ankean värinen. Mennessä jouduin väistämään hirvi-herraa, joka loikkasi eteeni kovin lupia kyselemättä. Hämmentävän hetken jälkeen tajusin iskeä jarrun pohjaan ja seurasin, kuinka eläin jolkotteli määrätietoisesti kohti rauhallisempia maisemia. Sydämeni taisi tosin kiihdyttää hetkeksi maksimivauhtiinsa.
Lähtöpäivänä kuulin, että sienitaivas olisi löytynyt toisesta suunnasta. Lämmittävä aurinkokin jaksoi tulla esiin tietysti silloin, kun vatsa oli täynnä äitienpäiväherkkuja ja jalka tukevasti jo kaasupolkimella.
Valon väreissä
Vaikka puissa ei vielä kovin viherräkään, on se varma kesän merkki, kun verkkokalvoille siivilöityy sisustuskuvia pelkkien värien kautta. Keltaista, punaista, vihreää, ei värillä väliä.
Saman voisi sanoa pukeutumisestanikin. Mustasta goottinaisesta kuoriutuu kesän kynnyksellä aina värikkäämpi valoon astunut hippiäinen. Antaa värien vain valloittaa, syksyllä jaksaa taas mököttää tummien vaatteiden suojassa.
Kuvat Pinterest (1 / 2 / 3 / 4)
Saman voisi sanoa pukeutumisestanikin. Mustasta goottinaisesta kuoriutuu kesän kynnyksellä aina värikkäämpi valoon astunut hippiäinen. Antaa värien vain valloittaa, syksyllä jaksaa taas mököttää tummien vaatteiden suojassa.
Kuvat Pinterest (1 / 2 / 3 / 4)
Rajaseutu kutsuu
Viikon sisään on mahtunut töitä niin toimistolla kuin kotona, seminaareja, palavereita, ystävien näkemistä ja juhlimista pienemmällä ja vähän suuremmalla porukalla, Thaimaan lentojen ja majoitusten varaamista muutaman puuduttavan intensiivi-illan jälkeen, autorallia Helsingin eri kaupunginosissa uuden, mahdollisen asuinalueen etsimistä varten, hyvää mieltä, pahaa mieltä, juoksulenkkiä ja lihasten surkastumisten kiroilua, treffien sopimisia ja MM-jääkiekkoa.
Nyt sitten vielä istutaan reippaat viisi tuntia autossa ja odotetaan, että päästään perillä rantasaunan lempeisiin löylyihin. Mies taitaa silti odottaa kuumeisimmin loppuviikon kalastusreissuja, kun jäät ovat vihdoin suvainneet väistyä järven laineilta.
Kevät on aika ihanaa aikaa, minilomia toisensa perään. Sunnuntaina vielä juhlitaan äitejäkin, halit heille kaikille! Omaani halaan tiukasti paikan päällä.
Nyt sitten vielä istutaan reippaat viisi tuntia autossa ja odotetaan, että päästään perillä rantasaunan lempeisiin löylyihin. Mies taitaa silti odottaa kuumeisimmin loppuviikon kalastusreissuja, kun jäät ovat vihdoin suvainneet väistyä järven laineilta.
Kevät on aika ihanaa aikaa, minilomia toisensa perään. Sunnuntaina vielä juhlitaan äitejäkin, halit heille kaikille! Omaani halaan tiukasti paikan päällä.
Biisi ei liity tähän päivään mitenkään, onpahan vain kaunis sävellys. Rentouttavaa helatorstaita!
11 + 11 sitä sun tätä
Syytän lahoa muistiani, joka ei aina elä ajantasalla. Tämä haaste taisi tulla jo jokunen kuukausi sitten, ups. Kyseessä on siis 11 random-faktaa ja 11 vastausta annettuihin kysymyksiin. Kiitos Miss J!
1) Olen opiskellut kiinaa. Ni Hao Ma?
2) En osaa tehdä kärrynpyörää.
3) Syön harvoin karkkia ja valikoin niistäkin vain kirpeimmät vaihtoehdot.
4) Äitini on tehnyt ruokaa ammatikseen, mutta allekirjoittanut osasi ensimmäiseen omaan asuntoonsa muuttaessaan keittää hädin tuskin perunoita. Sittemmin olen parantanut tapani.
5) Haluaisin päästä kisaamaan Selviytyjissä tai vastaavissa seikkailuturnajaisissa, vaikkakin ilman julkisuusaspektia. Samantyylisissä pikkukisoissa tuli oltua aikoinaan opiskeluaikaisessa työpaikassani, joka järjesti seikkailupäivän aina kerran syksyssä Kolin rinteillä. Mielettömän hauskaa, ainakin tälle voitontahtoiselle höyrypäälle!
6) Olen ollut kantamassa äitini äidin arkkua.
7) Olen kotoisin niin pieneltä paikkakunnalta, että ala-asteellamme oli oppilaita (minun kouluaikanani) enimmillään vain 13 ja yksi opettaja. Koko koulussa. Nostimme koulun omat lounasperunat ja jäädytimme luisteluradan vuorotellen. Ja juoksimme ja hiihdimme, paljon. Opin pelaamaan joukkuepelejä (edes vähän sinne päin) vasta yläasteella, koska ihmisiä ei ollut ala-asteellamme tarpeeksi joukkueiden muodostamiseen. Tulenkin olemaan ikuisesti yksilöurheilija.
8) Olen nähnyt lapsena kaikki mahdolliset metsäneläimet aina susista ja karhuista lähtien. Elävänä ja kuolleena. Koirat oli pakko pitää korkeiden häkkien sisällä. Juu, maalla oli mukavaa.
9) Työskentelin lukio- ja korkeakouluopiskelujeni ohella seitsemän vuotta kaupan kassalla, enkä nostanut koskaan opintolainaa.
10) Mitä tulisempi ruoka, sitä parempi. Mies itkee joskus chilikyyneleitä siinä vaiheessa, kun minä lisään mausteita. Serkkuparkani taisi kerran tyhjentää koko asuinalueemme kaivon poltteen tuskassaan...
11) Olen asunut pari vuotta Tampereella.
1) Mikä on mottosi?
Kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran.
2) Mistä unelmoit?
Kesälomaan on enää pari hassua kuukautta!
3) Jos saisit viettää päivän näkymättömänä, mitä tekisit?
Apua...
4) Lempiruokasi?
Kaikki karjalaiset, perinteiset herkut juuri uunista tulleina ja mahdollisimman rasvaisina. Karjalanpiirakat, kukkoset, kukot, sultsinat, vatruskat, tsupukatkin ovat hyviä. (Uutta sanastoa muille kuin karjalaisille? :D) Ja pastat, salaatit, itämaiset ruoat ja muutkin herkut. Hyvin tehty ruoka on aina lempiruokaa.
5) Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Päiväkirjaa ei ole tullut kirjoitettua teini-iän jälkeen, kamerakin sai levätä aiemmin lähes käyttämättömänä.
6) Jos elämässäsi ei olisi yhden päivän ajan sääntöjä, mitä tekisit?
Rikkoisin varmaan niitä kaikkia.
7) Miten rentoudut?
Miehen kainalossa ja läppäri sylissä tai hyvä kirja kädessä.
8) Lempielokuvasi?
Ne löytyvät täältä.
9) Mitä tavaraa sinulla tulisi eniten ikävä, jos koko materiaalinen omaisuutesi katoaisi?
Tietokone, joka sisältää uskomattoman määrän valokuvia ja muistoja.Tai pikemminkin ulkoinen kovalevy...
10) Suosikkimatkakohteesi?
Aasia, maalla ei väliä. Pääasia että aurinko paistaa, paikassa on sukelluskeskus ja mahan saa täyteen hyvää ja mausteista ruokaa.
11) Jos voittaisit lotossa päävoiton, mitä tekisit?
Pakkaisin rinkan täyteen kirjoja ja painuisimme miehen kanssa maailmalle. Mukaan saisi tulla tietysti myös sisarukset ja vanhemmat.
Haaste lentää eteenpäin seuraaville:
IMAGE black and white
Ihana elämäni - Rouva Koo
OmaDeco by J
By Domi
1) Olen opiskellut kiinaa. Ni Hao Ma?
2) En osaa tehdä kärrynpyörää.
3) Syön harvoin karkkia ja valikoin niistäkin vain kirpeimmät vaihtoehdot.
4) Äitini on tehnyt ruokaa ammatikseen, mutta allekirjoittanut osasi ensimmäiseen omaan asuntoonsa muuttaessaan keittää hädin tuskin perunoita. Sittemmin olen parantanut tapani.
5) Haluaisin päästä kisaamaan Selviytyjissä tai vastaavissa seikkailuturnajaisissa, vaikkakin ilman julkisuusaspektia. Samantyylisissä pikkukisoissa tuli oltua aikoinaan opiskeluaikaisessa työpaikassani, joka järjesti seikkailupäivän aina kerran syksyssä Kolin rinteillä. Mielettömän hauskaa, ainakin tälle voitontahtoiselle höyrypäälle!
6) Olen ollut kantamassa äitini äidin arkkua.
7) Olen kotoisin niin pieneltä paikkakunnalta, että ala-asteellamme oli oppilaita (minun kouluaikanani) enimmillään vain 13 ja yksi opettaja. Koko koulussa. Nostimme koulun omat lounasperunat ja jäädytimme luisteluradan vuorotellen. Ja juoksimme ja hiihdimme, paljon. Opin pelaamaan joukkuepelejä (edes vähän sinne päin) vasta yläasteella, koska ihmisiä ei ollut ala-asteellamme tarpeeksi joukkueiden muodostamiseen. Tulenkin olemaan ikuisesti yksilöurheilija.
8) Olen nähnyt lapsena kaikki mahdolliset metsäneläimet aina susista ja karhuista lähtien. Elävänä ja kuolleena. Koirat oli pakko pitää korkeiden häkkien sisällä. Juu, maalla oli mukavaa.
9) Työskentelin lukio- ja korkeakouluopiskelujeni ohella seitsemän vuotta kaupan kassalla, enkä nostanut koskaan opintolainaa.
10) Mitä tulisempi ruoka, sitä parempi. Mies itkee joskus chilikyyneleitä siinä vaiheessa, kun minä lisään mausteita. Serkkuparkani taisi kerran tyhjentää koko asuinalueemme kaivon poltteen tuskassaan...
11) Olen asunut pari vuotta Tampereella.
1) Mikä on mottosi?
Kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran.
2) Mistä unelmoit?
Kesälomaan on enää pari hassua kuukautta!
3) Jos saisit viettää päivän näkymättömänä, mitä tekisit?
Apua...
4) Lempiruokasi?
Kaikki karjalaiset, perinteiset herkut juuri uunista tulleina ja mahdollisimman rasvaisina. Karjalanpiirakat, kukkoset, kukot, sultsinat, vatruskat, tsupukatkin ovat hyviä. (Uutta sanastoa muille kuin karjalaisille? :D) Ja pastat, salaatit, itämaiset ruoat ja muutkin herkut. Hyvin tehty ruoka on aina lempiruokaa.
5) Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Päiväkirjaa ei ole tullut kirjoitettua teini-iän jälkeen, kamerakin sai levätä aiemmin lähes käyttämättömänä.
6) Jos elämässäsi ei olisi yhden päivän ajan sääntöjä, mitä tekisit?
Rikkoisin varmaan niitä kaikkia.
7) Miten rentoudut?
Miehen kainalossa ja läppäri sylissä tai hyvä kirja kädessä.
8) Lempielokuvasi?
Ne löytyvät täältä.
9) Mitä tavaraa sinulla tulisi eniten ikävä, jos koko materiaalinen omaisuutesi katoaisi?
Tietokone, joka sisältää uskomattoman määrän valokuvia ja muistoja.Tai pikemminkin ulkoinen kovalevy...
10) Suosikkimatkakohteesi?
Aasia, maalla ei väliä. Pääasia että aurinko paistaa, paikassa on sukelluskeskus ja mahan saa täyteen hyvää ja mausteista ruokaa.
11) Jos voittaisit lotossa päävoiton, mitä tekisit?
Pakkaisin rinkan täyteen kirjoja ja painuisimme miehen kanssa maailmalle. Mukaan saisi tulla tietysti myös sisarukset ja vanhemmat.
Haaste lentää eteenpäin seuraaville:
IMAGE black and white
Ihana elämäni - Rouva Koo
OmaDeco by J
By Domi
1. Miten menee?
2. Musta vai valkoinen?
3. Kumman kaa: Niko Kapanen vai Jarkko Ruutu?
4. Paras ruokaohjeesi?
5. Korkkarit vai tennarit?
6. Extremein tekosi?
7. Löytyykö tatuointeja nyt, joskus vai ei koskaan?
8. Maalla vai kaupungissa?
9. Mieleenjäävin lomapaikka?
10. Urheilu vai musiikki?
11. Elämäsi haasteellisin hetki?
Suuret kiitokset myös LittleB:lle ja Kittylle blogitunnustuksista! Ovat tainneet kiertää jo aika lailla, mutta annanpa siitä huolimatta ne molemmat eteenpäin yllämainituille neljälle blogistille.
Suuret kiitokset myös LittleB:lle ja Kittylle blogitunnustuksista! Ovat tainneet kiertää jo aika lailla, mutta annanpa siitä huolimatta ne molemmat eteenpäin yllämainituille neljälle blogistille.
Keväinen ruokailta
Niin pitkään kuin henki pihisee, ystävät kuuluvat elämään yhtä takuuvarmasti kuin ruokakin. Onneksi molemmista voi nauttia usein yhtäaikaa.
Joku ehti syödä jälkkäristään jo puolet, ennen kuin muisti ikuistaa tämän(kin) makean hetken. Ei kai sen niin väliä.
Joku ehti syödä jälkkäristään jo puolet, ennen kuin muisti ikuistaa tämän(kin) makean hetken. Ei kai sen niin väliä.
Treenimusiikki kadoksissa
Olen yleensä treenannut milloin minkäkin hevijytkeen tai pillipiiparimaisen musiikin tahtiin thainyrkkeilysalillamme. Musiikkiin kun ei siellä oikein voi itse vaikuttaa. Toisaalta, metallimiesten ärjynnät käyvät varsin hyvin kamppailulajin taustaralliksi. Ärjyyhän siinä samalla aina itsekin, hiki silmissä kirvellen ja naama osumista punoittaen.
Juostessa tahdin ja sävelen saa valita itse, mutta olen luottanut aina tylsästi iPodini rauta-ajoilta asti olleeseen musakirjastoon, joka ei ole tainnut vaihtua saati lisääntyä juurikaan vuosien saatossa. Yleensä soittimeni huudattaa juoksun kannalta turhan hitaita ralleja Kentiltä, Tehosekoittimelta, Apulannalta ja muilta perinteisimmiltä artisteilta. Ei oikein askel osu samaan tahtiin, vaikka miten venyttäisi. Rytmin pitäisi olla nopeaa ja iskevää, jotta sitä edes luulisi kulkevansa lennokkaasti.
Mitä musiikkia sinä kuuntelet treenatessasi? Vai kuunteletko ollenkaan? Tällä hetkellä ainoa kunnon tempoa ylläpitävä ralli mikä itselleni mieleen tulee, on David Guetta feat. Kid Cudin Memories. Tai Röyksopin The Girl And The Robot. Ja Stepan Lastenlaulu! Ei viitsisi kuitenkaan vain niitä huudattaa tuntia tai puoltatoista putkeen. Been there, done that.
Juostessa tahdin ja sävelen saa valita itse, mutta olen luottanut aina tylsästi iPodini rauta-ajoilta asti olleeseen musakirjastoon, joka ei ole tainnut vaihtua saati lisääntyä juurikaan vuosien saatossa. Yleensä soittimeni huudattaa juoksun kannalta turhan hitaita ralleja Kentiltä, Tehosekoittimelta, Apulannalta ja muilta perinteisimmiltä artisteilta. Ei oikein askel osu samaan tahtiin, vaikka miten venyttäisi. Rytmin pitäisi olla nopeaa ja iskevää, jotta sitä edes luulisi kulkevansa lennokkaasti.
Mitä musiikkia sinä kuuntelet treenatessasi? Vai kuunteletko ollenkaan? Tällä hetkellä ainoa kunnon tempoa ylläpitävä ralli mikä itselleni mieleen tulee, on David Guetta feat. Kid Cudin Memories. Tai Röyksopin The Girl And The Robot. Ja Stepan Lastenlaulu! Ei viitsisi kuitenkaan vain niitä huudattaa tuntia tai puoltatoista putkeen. Been there, done that.
Kesän aloitus
Se on kuulkaas kesä kohta, kun ulkona tarkenee (auringon salliessa) ilman takkia, ympärillä on liuta ystäviä ja grilli hehkuu ensimmäistä kertaa kuumuutta talven jäljiltä. Eihän tästä vuodenajasta nyt voi olla pitämättä.
Vappu oli rennon mukava, nyt taas jaksaa.
Vappu oli rennon mukava, nyt taas jaksaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)