Meediot yhdessä koossa

Vietimme medianomien kesken toissa lauantaina ensimmäistä luokkakokousta. Kymmenen vuoden tauon jälkeen kukaan ei ollut tietenkään muuttunut. Kaikilla oli samat hauskat jutut, samat hymyt, samat ilmeet ja eleet. Tarinointi tuntui jatkuvan siitä mihin se kymmenen vuotta sitten jäi, aika nostalgista.

Hassua ajatella, että olin vasta lukiosta päässyt lakkipää, kun aloitin kyseisen korkeakoulun. Nuorin ja ainoa 18-vuotias koko porukasta. Suurin osa uusista opiskelijoista oli kahdenkympin toisella puolen, vanhimmat taisivat olla reippaasti yli kolmekymppisiä.

Huvittavaa myös ajatella, miten kouluun tuli haettua: tein ennakkotehtävät leikkaa ja liimaa -yhdistelmällä ihan paperi/sakset-komboa käyttäen. Eipä silloin ollut kotona vielä viimeisintä tekniikkaa sisältävää tietokonetta (saati erilaisia kuvankäsittely- tai vektoriohjelmia), jolla homman olisi voinut tehdä tyylikkäämmin.

Kävelimme parin opettajan kera entisen opinahjomme vanhoilla käytävillä, uusissa luokkahuoneissa, äänittämöissä ja studioissa. Tuijottelimme meidän opiskelijoiden mukaan nimettyjä huoneita ja koneita sekä kuuntelimme ääni- ja kuvapuolen opettajien mietteitä nykyopiskelusta. Oli yllättäen aika haikeaa. Ikävä 2000-luvun alkua.

Sanoinkin kesken illan, että kävisin milloin tahansa uudestaan kyseisen koulun. Ehkä suuntaus oli oikea, kun ala jaksaa edelleenkin kiinnostaa. Tai sitten suurin vaikutus oli ihmisillä – tyypit kun olivat (ja ovat edelleenkin) aivan huippuja. Niin opiskelijat kuin opettajatkin.