Tammikuu oli varsinaista myllerrystä, jonka vuoksi päätin vihdoin antaa hetken aikaa itsellenikin, kiitos erään ystäväni esimerkin. Ensin saman ystävän kanssa maailmanparannussessio sushibuffan parissa, illalla hetken mielijohteesta varattu aika jalkahoitoon. Se taisikin olla viimeinen hetki ennen atooppisen ihoparkani kokonaan poiskuoriutumista, kotirasvaus ei tunnu näköjään koskaan laiskalta onnistuvan. Eivät ne kynnetkään enää kovin näteiltä näyttäneet, häihin laitettu geelilakkaus piti vielä parissa varpaassa itsepintaisesti hengestään kiinni. Olen aikaansaamaton, tiedän.
Puolitoista tuntia euforista hoitoa, lopuksi vielä kesää huutava lakkaus. Jaloista puuttuvat enää varvassandaalit ja niiden alta kuuma, auringolta tuoksuva hiekka. Kohta, kohta, ihan kohta!
Mä "hemmottelen" itseäni kerran kuussa ammattilaisen tekemällä kulmien siistinnällä ja värjäyksellä. En vaan jaksa värkätä niiden kanssa itse!
VastaaPoistaMä nypin kulmani silloin kun jaksan, eli ehkä liian harvoin ;) Onneksi ei tarvitse värjäillä, jotain hyötyä tummista kulmistakin.
PoistaMäkin käyn kerran kuussa siistimässä kulmat. Ei vaan onnistu multa :(
VastaaPoistaLisäksi lyhythiuksisena kampaamo on hyvin tuttu paikka. Sokeroinnissa käyn myös kerran kuussa ja useamman kerran vuodessa kasvohoidossa, mutta mun iho onkin niin mälsä, kun kuivuu päähän kiinni, vaikka yritetään mitä..
Jalkahoidossa kävin pari kertaa. Viime keväänä ja sitten häitä ennen, mutta viimeisen kerran jälkeen isovarpaiden kynnen reunat alkoi kasvaa ihoon sisälle ja oli sitten hetkeen viimeinen kerta, kun menen jalkahoitoon. Tosi hauskaa oli yrittää saada varpaankynnet pelastettua :(
Ai tosiaan, käynhän mä noin kolmen kuukauden välein kampaamossakin. Mut jotenkin sitä ei laske hemmotteluksi, kuuluu melkein "pakollisena" perusarkeen.
PoistaVarpaankynsissä on omat hankaluutensa. Mullahan tulehtui molemmat ukkovarpaiden kynnet intissä, ja siellä ne sitten operoitiinkin (kuten huomaa kuvastakin, ei kovin siistiä leikkausjälkeä kummassakaan). Onneksi eivät tulehtuneet sentään yhtäaikaa.
Mulla on luonnostaan samanlaiset pottuvarpaat! :O Kannattiko tota paljastaa? :D
PoistaSulla mitään pottuvarpaita ole :)
PoistaHaha, oletpa ajankohtaisella aiheella liikenteessä, tulin meinaan juuri kasvohoidosta! :)
VastaaPoistaAjattelin kirjoitella siitä huomenna blogiini juttua, mutta vastauksena postaukseesi: nykyään useammin kuin ennen, ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa. Jännä miten aina tuntuu, että se hemmottelu muka pitäisi ansaita jotenkin.
Koska varatessani kasvohoidon jälkeen aikaa jalkahoitoon (ensi kuussa, jee!), varasin ajan päivän sen jälkeen, kun olen selvinnyt ensimmäisestä opinnäytetyöseminaarista ja huomasin toteavani kosmetologillekin, että "joo, mä voin tulla silloin, koska edellisenä päivänä on juuri ollut ihan kauhea päivä".
Ihminen on kumma otus. :)
Nimenomaan! Tuntuu lähes törkeältä tuhlata itseensä kymmeniä euroja mistä tahansa hoidosta "ilman sen kummempaa syytä", kun sen rahan voisi olevinaan käyttää muuhunkin... Mutta toisaalta, mikä olisi välillä parempi satsauskohde kuin oma nassu tai keho? Pitäähän sitä saranatkin joskus öljytä ;)
PoistaMä oon näissä hemmotteluasioissa ehkä maailman surkein! Yleensä rahanreikää löytyy muualta, ja pyrin aikatauluttamaan töiden ulkopuolista tekemistä mahdollisimman vähän, joten erilaisten tuunaus- ja puunausaikojen varaaminen, saati niihin lähteminen on mulle äärimmäisen vastenmielistä (sitä paitsi useimmat hoidot kutittavat) :DD
VastaaPoistaVastenmielistä? No ei kai! Onhan se nyt ihanaa olla jonkun toisen hemmoteltavana, musta ainakin. Mutta jos ne vielä kutittavatkin, niin hoitoihin varmasti suhtautuukin sitten jo vähän eri tavalla ;)
Poista