Lapin lumoissa 2/2

Ne kauneimmat kuvat menivät jo. Nyt tulee pelkkää utuista ja harmaata.

Tiistai 12.2. // Lumikenkäilyä Kuertunturille // Pakkasta -10

Pilvinen päivä, mikä tarkoitti sitä, että tunturin laelta ei näkisi yhtään mitään. Menimme silti, tällä kertaa kenkäilimme tosin Kuerille. Alkumatkalla oli (liikaa) ulkomaalaisia turisteja, sillä reitti tunturin laelle oli superhelppo ja loiva, lisäksi melko tallottu monen eri kulkijan voimin. Pääsimme perille nopeasti, mutta kun pilvessä oli tullut hengailtua muutama tovi, päätimme valita jälleen kokonaan oman, umpihankisen reittimme ja suuntasimme alas toisesta suunnasta. Onneksi lähdimme, sillä lasku oli huomattavasti jyrkempi, mielenkiintoisempi ja rauhallisempi. Saimme tarpoa lumessa ihan keskenämme ja upota hankeen aina kun siltä tuntui.

Näettekö tuon tunturin huipun kaukana edessä? Ai ettekö? Emme nähneet mekään.

Keskiviikko 13.2. // Hiihtoa // Pakkasta -8

S&C lähtivät ajamaan jo heti aamusta takaisin Itä-Suomeen, meillä sen sijaan loma vielä jatkui. Halusimme käydä hiihtämässä, vaikka sää ei ollutkaan kovin kummoinen, pikemminkin harmaa ja mitäänsanomaton. Teimme silti aamulenkin lisäksi vielä pidemmän vedon iltapäivällä.

Torstai 14.2. // Laskettelua Ylläksellä // Pakkasta -4

Ei aurinkoa edelleenkään. Sen sijaan matalalla kulkevien pilvien lisäksi naamaa piiskasi hyytävä, todella jäinen lumisade, ja mitä nämä hullut tekevät? No laskettelevat, yli kuusi tuntia! Eteensä ei nähnyt Ylläksen huipulla juuri yhtään, pilvet suostuivat väistymään osittain vasta rinteiden alaosassa. Gondolihissikään ei ollut huonon sään takia käytössä, joten ankkurihississä oli kyyti aika jäätävää. Tilaa oli tosin lasketella, ei tarvinnut pelätä laskevansa kanssarinteilijän päälle. Mutta ehkä tämän tyylinen sää sai olla viimeinen kerta laskettelulle, tästä lähtien sukset löytävät jalkoihin vain aurinkoisella säällä.

 Tuosta lähtee siis rinne. Hyvin näkyy.

Perjantai 15.2. // Hiihtoa // Pakkasta -2

Viimeinen kokonainen Lappipäivä. Väsymys alkoi olla jo huipussaan, mutta päätimme lähteä silti vielä hiihtämään. Suunnitelmissa oli vetää vain palauttava ja kevyt kahdeksan kilometrin lenkki Latvamajan kautta, mutta pieni piru pään sisällä tahtoi enemmän. Jos kerran hiihdetään niin hiihdetään sitten kunnolla, viimeisen kerran. Miehen naama levisi isoon hymyyn (ihan oikeasti, se hymyili eikä irvistänyt!), kun kysyin kesken matkan hiihdettäisiinkö sittenkin se pidempi versio, 20 kilometrin veto tunturien välistä? Yes sir! Sen jälkeen pitikin sivakoida jo aikaa vastaan, sillä olimme lähteneet lenkille vasta reippaasti iltapäivän puolella ja pimeys uhkasi laskeutua päällemme. Latu ei ollut valaistu, mutta ehdimme kuin ehdimmekin mökille ennen auringonlaskua.

Mahtava reissu, sekä itse hiihtopäivä että koko loma!