Nykyään poika skeittaa, hiihtää ja pesäpalloilee kaapit täyteen mitaleita ja pokaleita. Päässä on kai kovinkin nykymuodikas lainetöyhtö, jota taisin viimeksi nähdessäni vähän tätimäisesti ihmetellä ja pörröttää. Facebookissakin näyttää olevan jo kunnon posetusta.
Poika tuli pari kesää sitten Helsingin sykkeeseen meille yöksi. Tuskailin jo etukäteen, mitä ihmettä me voisimme 10-vuotiaan kanssa tehdä. Ei mitään? En minä osaa enää leikkiä, apua! Jotenkin aavistelin, että hän ei ehkä arvostaisi vain kalsarisillaan sohvalla makoilua.
Ahdoin viikonloppumme lopulta täyteen ohjelmaa: Korkeasaarta (joka äitinsä mukaan oli pojalle oiva paikka, mutta minä taisin lopulta diggailla enemmän), Linnanmäkeä (äitinsä mukaan poika ei viihdy huvipuistoissa, mutta jostain kumman syystä kiepuimme siellä silti kuutisen tuntia, loppuun saakka), lasersotaa (josta poika oli niiiiin innoissaan, että silmät vaan loistivat), pojan toiveesta RAXissa herkuttelua (se oli edelleenkin kaukana gourmeesta) ja 3D-leffaa (jossa poika eläytyi niin voimakkaasti, että yritti napata olevinaan kohti lentävän nuolen käsiinsä).
Olin viikonlopun jälkeen niin rättipoikki, että saatoin pojan ilomielin sunnuntain aamujunaan. Hauskaa meillä silti oli. Ensi kesänä meininki voi olla vähän eri, kun pojasta on kasvanut jo hielle haiseva varhaisteini. Tai sitten ei. Villi veikkaukseni on, että actionia saisi ainakin olla.
Synttäri- ja joululahjat ovat jo kauan olleet vaatimuslistaltaan pleikkaripelejä. Pelkästään. Tänä vuonna paketoin jotain muuta. Pojan isä vinkkasi, että kummilapseni pitää skeittivaatemerkistä, jota ei heiltä päin saa. Pukki siis antoi jouluna superhienon t-paidan ja synttärilahjaksi lähetin saman merkin pipon. Se oli niin tyylikäs, että taidan ostaa itselleni samanlaisen.
Kyllähän nyt 12- ja 31-vuotiaat voivat käyttää samoja vaatteita. Terveisin dinosaurus.
Tottakai voi! :D
VastaaPoistaJes!
Poista