Yksinkertaista

Olen olevinaan jo pitkään tiennyt, mitä haluan pukeutumiseltani tai kotimme sisustukselta. Simppeliä, ajatonta. Osittain minimalistisuutta. Laadukastakin. Jostain syystä todellisuus ei kohtaakaan täysin ajatusmaailmaani, kaaos tuntuu kävelevän vastaan turhan usein. Niin kirjaimellisesti kuin ajatustenkin tasolla.

Koin eräässä viime syksyn/talven asuntonäytössä herätyksen. Pikkukolmio oli remontoitu täydellisesti lattiasta kattoon pari vuotta aiemmin, puulattioiden hohtaessa valkoisuutta ja valoa. Asunto oli kuin suoraan päiväunistani, tyylikäs mutta kodikas. Lapsiperheen asunnossa näytti olevan kuitenkin vähemmän tavaraa kuin meidän kaksiossamme, vaikka mekään emme huku tavarapaljouteen. Esillä olivat vain tarpeelliset huonekalut, ripauksella henkilökohtaisia sisustusesineitä. Kukkia, kynttilöitä, tauluja, maljakoita, kirjoja. Ja sitä tilaa. Tavaroiden vähyydestä huolimatta asunto oli lämminhenkinen ja kutsuva. Olisin mielihyvin käpertynyt sohvan nurkkaan ja heittänyt viltin jalkojeni päälle, avannut viinipullon ja sytyttänyt kynttilät.

Kotia ei ollut stailattu esittelyä varten, siivottu toki. Siinä vain sattui asumaan eräs tyylikäs sisustusarkkitehti ja -suunnittelija, jonka aavistuksen minimalistinen tyyli niin sisustuksellisesti kuin pukeutumisenkin suhteen on ison peukun arvoinen.


Tuo ajatus muistuttaa minua edelleenkin. Vähemmän on kliseisesti tosiaan enemmän. Tavaraa on sen jälkeen lähtenyt asteittain kierrätykseen, niin kirpparille, siskolle kuin ystävillekin. Jos neliöitä ei ole kovin paljon, sitä vähäistäkään määrää ei halua täyttää turhilla tavaroilla, joita ilmankin elämä jatkuu. Ei meillä vieläkään liikaa tyhjiä nurkkia ole eikä ehkä tarvitsekaan. Tunnearvolla on yleensä enemmän merkitystä kuin esineen varsinaisella funktiolla.

Olen jo pitkään karsinut myös vaatekaappiani ja ostan uutta täytettä enää harvoin. Monesti olen tullut kaupungilta tyhjin käsin, koska kriteerini ovat nousseet asteittain yhä korkeammalle. En haluaisi ostaa enää yhtäkään puseroa tai housuparia, jonka arvelisin jäävän vain yhden kauden tuotteeksi. Jonka nostan rekistä kuukauden päästä ja mietin, mitä hemmettiä sitä tulikaan ostettua. Saumat kiertävät, kangas on nyppyyntynyt ja värit haalistuneet. Hutiostoksia tulee toki joskus tehtyä, mutta haluaisin edelleen pärjätä vähemmällä. Paremmin. Valikoidummin.

Pärjäätkö sinä tai haluatko edes pärjätä?

PS. Lukekaapa aMinimalistin ajatuksia pukeutumisesta ja kuluttamisesta. Loistavia kirjoituksia!

Kuvat Pinterest (1 / 2 / 3 / 4)

Liikunnan ilo ja riemu


Maanantai-iltana aurinko paistoi kirkkaasti ja ulkona tarkeni hyvin lyhyissä shortseissa ja kevyessä paidassa. Juoksin verrytellen, hitaasti. Ylämäkiä, alamäkiä, tasanteita. Keskuspuistoon ja Töölön laitamille. Otin lyhyitä kilpaspurtteja miehen kanssa ja haukoin henkeäni aina seuraavassa mutkassa. Hölkkäsin ja kävelin.

Kävelin. Lopulta kävelin vain. Kotona itkin. Jääpalapussi polvessani kiinni ja hiki selkään jähmettyen.

Se siitä kortisonipiikin ja neljän viikon tulehduskipulääkekuurin tehosta ja toimivuudesta. Se siitä lauantain Midnight Runista. Se siitä (loppuelämän?) juoksemisesta. Polven lamaannuttava kipu ei ole kadonnut minnekään.

Saatana.

Maailma paranee viikonloppuisin

Loppukesään kuuluu saumattomasti ainakin yhdet grillibileet. Ja ystävät. Molempia löytyi lauantaina Espoosta.

Risottoa, ribsejä, salaattia ja crème brûléeta kunnon menojuomilla. Elämme syödäksemme.

Osasta kuvia kiitos Pekalle!

Säteiden seassa

Eilen tuli tavattua eräs mahtava nainen kauniin bloginsa takaa sekä hänen tarkka kameransa. Upea päivä, aurinko paistoi kuin olisi ollut vielä pitkä, kuuma kesä.

Safkaa ja uusia ystäviä

Kourallinen toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, mahtiemäntä ja aivan tolkuttoman hyvää ruokaa. Sellainen oli torstai-ilta, Taiteiden yö. Neljän hengen porukka jatkoi jälkijuhlinnan, matkakeskusteluiden ja drinkkien merkeissä vielä Liberty or Deathiin. Puhelimen yhteystietoihin kerääntyi uusia tuttavuuksia, Helsinki on kyllä hieno paikka.

Joskus ehkä uudestaan?



Veikkailimme illan mittaan kaikkien ammattia. Jostain kumman syystä arvaukset osuivat kohdallani jälleen poliisiksi. Taidan ensi kerralla pukeutua kukkamekkoon ja jättää hiukset huolettomille laineille (eli kähertää hiirenhäntää tuntitolkulla) tiukan poninhännän ja mustan vaatetuksen sijaan.

Juhlan pyörteissä

Joskus pitää vain juhlia. Sutia maalia naamaan, kuoriutua pois virttyneistä verkkareista ja toivoa, että korkokengillä osaisi pitkän tauon jälkeen vielä kävelläkin. Hääpäivä on varsin hyvä syy avata pitkään hellässä säilytyksessä ollut samppanjapullo, kilauttaa lasit yhteen ja maistella kuplajuoman lisäksi täsmälleen samanlaista kakkua, jolla tuli herkuteltua tasan vuosi sitten hääpäivänäkin. Kertoa toiselle, miten tärkeää onkaan, että hän on siinä vieressä. Juosta myöhemmin ratikkaan paljain jaloin, korkkarit kainalossa, koska kengät eivät pysy tahdissa mukana. Hiki on liimannut silkkipaidan selkään kiinni kuin postimerkin ja jalkapohjat ottavat osumaa asfalttiin. Molempia naurattaa.

Lauantaina tuli samppanjan poksautuksen ja kilpajuoksun ohella tehtyä uteliasta päiväkävelyä vihkikirkkomme luona (sääliksi kävi sitä hääparia, joka lähti vihkimisen jälkeen hevoskyydillä, avonaisilla rattailla vesisateeseen - plan B olisi varmaan ollut kiva), extempore lounasreissu KuuKuuhun sekä illalla harkittu retki Olon makumaailmoihin. Sekosin laskuissani viidennen tai kuudennen ruokalajin jälkeen, mutta kukapa näitä muistelee. Ruoka oli niin hyvää ja viinit kuplivan riemukkaita, että vähemmälläkin olisi saattanut kadottaa todellisuuden tajun.

Tumman taivaan alla ja kaupungin valojen loistaessa oranssia valoauraansa hyppäsimme taksiin ja ajoimme vielä ystäväpariskuntamme tupareihin. Onnea ovat omat ja ystävien juhlat, joskus vielä samana päivänä.



Elämässä ei ole koskaan liikaa juhlia, niin pitkään kuin niitä vain jaksaa juhlistaa.

365 päivää

Se oli kirjaimellisesti kesän viimeinen päivä. Aurinko paistoi, helli juhlaparia ja vieraita, hikipisarat ilmestyivät paidan kauluksille. Seuraavana päivänä alkoi syksy vesisateineen ja viileine ilmoineen.

Nyt on jo ensimmäinen hääpäivä.

365 vuorokauteen on mahtunut paljon pusuja, halauksia, nauruja, suruja ja itkuja. Onneksi kainalossani on edelleen maailman paras elämänkumppani.



Jokohan voisi pitää uudet bileet?


Kuvat Sakari Röyskö ja Rauni E

Kesän jälkeen

Kumisaappaat, nahkatakki ja sateenvarjo. Rusketus rapisee paperinkuivalta iholta pois tomusokerin lailla, hei hei vaan sillekin. Kiva kun kävit.

Kotona untuvapeitot sujahtivat takaisin pussilakanoiden sisään, enää ei tarkene olla ilman. Teetä kuluu taas sammioittain, uusi kynttiläkin löysi pöydältä jo väliaikaisen paikkansa. Ja se flunssa! Vieläkin yrittää mokoma pitää tiukasti otteessaan, meitä molempia.

Syksy on täynnä musiikkia, mutta ennen kaikkea Williamia. Kuunnelkaa vaikka.

Intoa vielä myöhemminkin

Vanhin kummityttöni aloitti eilen kolmannen luokan. Ystäväni lähettämässä kännykkäkuvassa hymyilevä tyttö odottaa uutta kouluvuotta 8,5-vuotiaan ylpeydellä ja innokkuudella. Kolmasluokkalainen on tietysti isompi, vanhempi ja viisaampi kuin vuotta aiemmin. Askeleen lähempänä aikuisuutta ja itsenäisyyttä.


Tuli nostalgiafiilikset. Muistin omat, ala-asteaikaiset varhaissyksyn kouluaamut, jolloin uutta lukukautta odotti pitkän ja lähes tylsän kesän jälkeen suurella innolla. Päälläni oli hyvällä tuurilla Anttilasta tilatut tai Tokmannilta ostetut uudet vaatteet, penaalissa odottivat käyttämättömät kynät ja (haju)kumit. Reppukin sai aivan uudet kirjat täytteekseen. Koulukaverit pysyivät samoina ja turvallisina, pienessä koulupiirissä ei tarvinnut jännittää uusia ihmisiä. Rakastin koulua ja uusia oppiaineita, olisin halunnut olla koulussa pidempäänkin mitä lukujärjestys kertoi. Kadehdin vanhempia koulukavereita, joiden "työpäivä" kesti jopa kolmeen saakka. Minäkin halusin!

Ala-asteajoista on jo sen verran aikaa, ettei menneisyydestä muista kuin hajanaisia mielikuvia ja tunnetiloja. Mutta sen syksyisen innokkuuden toivoisin pysyvän vielä mukanani.

Ristiin rastiin

Sillä välin, kun muut keinuivat Flown festarialueella musiikin ja tuulen tahdissa sekä kippistelivät kuoharilla, me podimme loman jälkeistä flunssaa, hautauduimme osittain nenäliinakasojen ja vitamiinipommien alle ja vietimme rauhallista viikonloppua. Joskus näinkin.

Sunnuntaina toivuimme jo asuntonäyttöihin, joiden siivittämänä kiersimme Helsinkiä lännestä itään, etelästä pohjoisempaan. Tuli nähtyä Laajasaloa, Tammisaloa, Maununnevaa, Pakilaa ja Paloheinää. Rivareita, paritaloja, omakotitaloja. Joko asunnoista on pula tai sitten osuimme keskelle napakymppejä. Hädin tuskin mahduimme muiden katselijoiden joukkoon, esitteetkin loppuivat pääosin kesken.



Pidän siitä, että töihin on lyhyt matka, ruuhkissa ei tarvitse istua, keskustaan pääsee nopeasti ja helposti, palvelut ovat kirjaimellisesti nurkan takana, ystävät lähellä ja meri vieressä.

Pitäisin myös siitä, jos ympärillä ei olisi seinänaapureita, ulko-ovelta alkaisi oma piha ja perunamaa, meri olisi vieläkin lähempänä ja asuintilaa olisi huomattavasti enemmän.

Minä kallistuin jo enemmän oman pihan puoleen, mies haluaa pysyä edelleen kantakaupungissa.

Oma (pieni) piha kantakaupungista? Ensi sunnuntaina katsellaan kai taas.

Reissussa: Koh Samui

Kiinnyn helposti uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Kun hyvästien aika tulee, pienet kyyneleet kutittavat silmäluomia ja hymy haihtuu hetkeksi. On vaikea luopua jostain tutuksi käyneestä. Niin kävi tälläkin reissulla. Kun saapui uuteen resorttiin tai hotelliin, oli ensin kylässä vain uutena tulokkaana. Mutta kun tuli aika lähteä, tuntui menettävänsä samalla pienen palan sydämestään ja osan tuttavistaan. Niitä pieniä sydämenpalasia tuli kylvettyä muutamaan otteeseen Thaimaan itäpuolelle.

Matkareportaasia ei pitänyt tulla. Sitten mietin omaa nettikäyttäytymistäni. Kaivan lomakohteesta aina ennakkotietoa kauhakaupalla: etsin kaikenlaisia vinkkejä ja tarinoita henkilöiden omista, henkilökohtaisista näkökulmista, jotka paljastavat relevanttia kohdetietoa enemmän kuin yksikään mainosgurun muokkaama esiteteksti. Positiivisen tiedon lisäksi rehellisesti myös sitä negatiivista, ennen kaikkea realistista. Siksi tämä reportaasi. Kahlatkaa jos jaksatte.

Vietimme viisi yötä Koh Samuilla, seitsemän Koh Taolla ja puolitoista vuorokautta Bangkokissa. Tulossa joskus myöhemmin siis vielä postaukset Koh Taosta ja Bangkokista.

KOH SAMUI
Thaimaan kolmanneksi suurin saari Koh Samui sijaitsee Siaminlahdella, Thaimaan mantereen itäpuolella. Samuin lähellä, venematkan päässä sijaitsevat pienemmät saaret Koh Phangan ja Koh Tao. Phangan on tunnettu Full Moon -partyistaan, Taolla reppureissaajat suorittavat yleensä sukellusrastin. Ensimmäiselle viikollemme sattuikin sopivasti Phanganin täydenkuunjuhlat, mutta päätimme jättää ne välistä, vaikka kokemus olisi varmasti ollut ikimuistoinen. Kolmekymppisenä arvostaa lomallaan enemmän rauhallisia ja rentoja iltoja kuin läpiyön kestävää, ankaraa juhlimista.

Samuille pääsee ainakin Bangkokista kätevästi lentäen Bangkok Airwaysin kautta. Yhtiö lentää saarelle yksinoikeudella, joten kotimaanlennoista tulee yllättävän kalliit lentoyhtiön monopoliaseman vuoksi. Edullisempi vaihtoehto onkin bussin ja veneen yhdistelmä Chumphonin (Bangkok-Chumphon-Koh Samui) kautta, mutta matka-aika samalla pitenee.

Varasimme lennot ja majoitukset omatoimisesti, jolloin saimme vapaammin päättää majoitusvaihtoehdoista ja niiden sijainneista. Buukkasimme kaikki majoitukset etukäteen, sillä kesä on saarilla ruuhkaisinta aikaa. Koh Taolla pieni osa reppureissaajista joutuikin nukkumaan yllätyksekseen rannalla, paljaan taivaan alla.

AJANKOHTA
"Eikös siellä ole kesällä juuri sadekausi?" Riippuu minne päin Thaimaata menee. Koh Samuilla runsaammat sateet alkavat vasta loka-marraskuussa, joten Suomen kesäaika on vielä hyvää aikaa matkustaa. Toki silloin tällöin satelee, mutta aurinko tarttuu siitäkin huolimatta. Ilmasto on aina trooppinen, ympäri vuoden.

Kuitenkin pari huomiota: empiirisen tutkimuksemme perusteella saaren itäpuolella sataa enemmän kuin länsipuolella. Majoituimme ensimmäiset kolme päivää saaren päärannalla Chawengilla, ja koko sen ajan taivas oli enemmän ja vähemmän sadepilvessä. Siirryttyämme länsipuolelle pilvet kaikkosivat. Syy: saaren keskellä on suuria kukkuloita, jotka keräävät itseensä kaikki mahdolliset pilvet ja jotka tuuli työntää avomereltä lännestä itään. Ei kannata oleskella itäpuolella, jos haluaa saada auringosta kaiken ilon irti. Ainakaan siis kesäaikaan, talvi- ja kevätkaudet saattavat tietysti olla säiden puolesta erilaisia. Sitä paitsi länsipuoli on muutenkin mukavampi paikka, vaikkakin hivenen tuulisempi.

Vinkkivitonen: jos haluaa välttää kaukomatkoillaan suomalaisia, Aasiaan kannattaa matkustaa nimenomaan kesällä. Emme törmänneet Samuilla yhteenkään suomalaiseen. Epäilen, että heitä kuitenkin jossain siellä kivien koloissa piileskeli.

MAJOITUS
Saarella on lukuisia kauniita rantoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän turistien valtaamia. Jos kaipaa ihmisten seuraa, vilkasta meininkiä, palveluita, jokaöisiä rantabileitä ja kilometreittäin valkoista hiekkaa, kannattaa majoittua itäpuolelle saaren päärannan eli Chaweng Beachin tienoille. Jos taas haluaa lomaltaan lähes neitseellistä rauhaa, länsipuoli on parempi vaihtoehto. Rannat eivät ole niin hienot kuin itäpuolella, mutta vastaavasti kilometrin säteellä et näe ehkä yhtäkään ihmistä. Vain aurinko, meri ja hiekka. Luksusta! Pohjoisen rannat eivät pikasilmäyksellä tehneet vaikutusta. Vieressä oli liikaa liikennettä, kiirettä ja hektistä menoa. Saaren eteläisimmillä rannoilla emme ehtineet käydä. Päärantojen lisäksi saarelta löytyy toki lukuisia pieniä, yksityisten hotellien ja resorttien käytössä olevia rantoja.

Rannat ovat Koh Samuilla (ainakin kesäaikaan) enemmän oleskelua kuin uimista varten. Vesi on karannut niin kauas, ettei uimareissusta kannata haaveilla, ellei ole valmis kahlaamaan montaa sataa metriä - ja siitäkin huolimatta vesi saattaa ylettyä edelleen vain nilkkoihin. Uima-allas on majoituksessa lähes ehdoton, jos haluaa pulahtaa kesken paahteen muuallekin kuin hiekkamättääseen.

Me halusimme tieten tahtoen ensimmäisiksi päiviksi menon, meiningin ja palveluiden ytimeen eli päärannalle Chawengille: pääsimme sieltä helposti skootterilla tutkailemaan saaren kokoa ja tarjontaa, eikä sijainti saaren keskiössä haitannut yhtään. Iltaisin oli myös kiva kävellä kilometreittäin jatkuvaa rantaa pitkin, istua hetki säkkituoleissa mahtidrinkkejä juoden ja tulimiehiä tuijottaen. Drinkit tosiaan! Sen parempia emme ole saaneet vielä missään. Ikinä.


Ensimmäinen majoituspaikkamme oli Pandora Lifestyle Hotel, jota pitää todella rento ja mukava ranskalaismies Yannick. Paikka oli pieni ja värikäs, kuin aikuisten The Flingstones-tyylinen betonibungalowikylä Chaweng-rannan pohjoisosassa. Meri ei ole aivan hotellin vieressä ja uima-allaskin oli pikemminkin kastautumisallas, mutta meitä ne eivät haitanneet. Kävimme huoneessamme vain nukkumassa, päivät viiletimme tukka hulmuten skootterin selässä.

Paikan aamupala oli reissumme parhaimpia: yksilöllisesti tehtyä crepsejä, pannukakkuja, pikkuvoileipiä, salaatteja, erilaisia tuoreita hedelmiä, munakasvaihtoehtoja, kaikkea mahdollista. Kahvinkin sijaan espressoa, harvinaista! Tulisin uudestaankin, erityisesti Yannickin takia. Vuokrasimme hänen kauttaan skootterin (200 TBH/pvä, noin 5 euroa), eikä vuokraus olisi voinut olla helpompaa ja kivuttomampaa.

Siirryimme Chawengilta saaren länsipuolelle Lipa Noi -rannalle, jota oli mainostettu rauhan tyyssijaksi. Sitä se olikin. Hektisen itäpuolen jälkeen länsi tuntui kuin aivan eri saarelta. Majoituimme vain 11 villaa käsittävään, perheomistuksessa olevaan Viva Vacation Resortiin, jossa oli kaikki kohdallaan. Resortilla oli oma rannan pätkä, omat hierojat, riippumatot... Villa käsitti kokonaisen pienen talon, josta löytyi makuuhuone, olohuone, alkovi, suuri kylppäri ammeen kera, kaksi wc:tä ja pieni vaatehuone. Villan edessä oli vielä terassi merinäköalalla. Mieletön! Palvelu oli myös uskomattoman ystävällistä, yksilöllistä ja niin mieleenpainuvaa, että itku puristi kurkkua kun paikasta piti lähteä. Jos jotain negatiivista haluaa sanoa, olkoon se ranta. Se oli lähes yhtä matala kuin itäpuolellakin, mutta pienen kahluumatkan jälkeen uiminen onnistui hyvin.

Resort ei ole turhaan ansainnut ensimmäistä sijaansa Trip Advisorissa Lipa Noi -rannan majoituksista. Suosittelemme ehdottomasti kaikille, erityisesti romanttista lomaa viettäville pariskunnille. 10 pistettä ja papukaijamerkki.


SUKELLUS
Jos meinaa reissata samalla matkalla myös Koh Taolle, kannattaa jättää sukellus tältä saarelta väliin. Kaikki sukelluspaikat ovat Koh Taon ympäristössä, joten sukelluksista tulee Samuin kautta vain kalliimmat ja matka-ajoista huomattavasti pidemmät. Jos taas rahaa riittää ja aikaa on, antaa palaa vain.

Snorklaustakaan ei kannatta Samuilla yrittää. Vesi on yllättävän sameaa, enkä ainakaan itse törmännyt kovin kummoisiin koralliriuttoihin.

TEKEMISTÄ JA NÄKEMISTÄ

1. Tamarind Springs Spa
Koh Samuilla ei voi jättää välistä Thaimaan parhaimmaksi kylpyläksi valittua Tamarind Springs Spata. Kauniissa viidakkolehdossa, suurten graniittilohkareiden keskellä sijaitseva ulkoilmakylpylä on ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Ensimmäiset puolitoista tuntia saa kiertää kolmessa eri rentoutuspisteessä, loppuajan on tiedossa hierontaa pitkän kaavan (ja oman valinnan) mukaan. Yhteensä koko kylpyläkokemus kestää neljästä viiteen tuntia.

Kivien muodostamiin luoliin on rakennettu aromaattisia tuoksua antavia höyrysaunoja ja viileän veden altaita, joissa saa kylpeä sarongit päällä rauhassa omaan tahtiinsa. Eräällä pisteellä pystyi tekemään itselleen kokovartalokuorinnan luonnonmukaisilla aineilla, minkä jälkeen matka jatkui uuden höyrysaunan ja virkistävän altaan myötä vegaanisen aterian ja terveysjuomien pariin. Päivä päättyi 2,5 tunnin hierontaan. Valitsin itselleni Forest Dreaming -setistä puolentoista tunnin klassisen kokovartaloöljyhieronnan sekä tunnin pää-, niska- ja hartiarentoutuksen. Hierontapaikat olivat viidakkolehdon rinteessä, hieman erillään saunoista ja altaista, jolloin luonnon kauneus ja hiljaisuus tuli esiin yläilmoista käsin. Kävisin milloin tahansa uudestaan!

2. Rantahieronnat
Jos taivaallisen hieronnan saa alle kympillä ja manikyyrin parilla hassulla eurolla, ei tulisi mieleenkään jättää niitä väliin. Matkan aikana tuli testattua kaikkea mahdollista hierontaa, pari kertaa manikyyrit ja pedikyyritkin. Taisin kuluttaa kaikkiin hemmotteluihin rahaa yhteensä sen verran, mitä Suomessa menee yleensä yhteen hierontakertaan. Pihimpikin tykkää.

3. Vesiputous Na Muang
Saaren suurin ja komein, ei kuitenkaan kovin erikoinen. Oli silti kiva pulahtaa päivän kuumuudessa virkistävään, makean veden luonnonaltaaseen, vaikka vieressä keikistelikin silloin japanilaisneito kaikissa mahdollisissa asennoissa ja kivien koloissa miehensä kameralle.

4. Ang Thongin merikansallispuisto
Samuin länsipuolella sijaitseva puisto koostuu 40 pikkusaaresta, jonka kauniille autiosaarille kirjailija Alex Garland sijoitti romaaninsa Laguuni (The Beach) salaisen paratiisin. Retki suojeltuun saaristoon olisi kestänyt kokonaisen päivän, joten aikataulumme ei antanut siihen tällä kertaa periksi. Varmasti näkemisen ja kokemisen arvoinen.

5. Big Buddha -patsas
Jos patsaista pitää, kannattaahan se jättimäinen, kultainen patsas saaren pohjoispäädyssä käydä katsomassa. Patsas tosin näkyy aika kauas muutenkin.



RUOKA
Hei, se on Thaimaa. Ruoka on tulista, mausteista ja törrrrrrrkeän hyvää. Paitsi sushi. Älä edes yritä, sitä he eivät valitettavasti osaa tehdä maistuvaksi.

Yksi parhaimmista ravintolakokemuksista oli Chawengin kylässä sijaitseva Spirit House, johon Yannick ystävällisesti soitti meille varauksen. Suosittelemme! Todella hyvää ruokaa raunionomaisessa tilassa. Kannattaa pyytää varaus Garden View -puolelle, samalla saa trooppiset puutarhanäkymät. Loppulasku ei ollut thaimaalaisittain edullisimmasta päästä, kysessä on kuitenkin fine dining -ravintola.

Myös saaren pohjoisosassa, Bophut Beachilla sijaitsevasta Fisherman's Villagesta eli entisestä kalastajakylästä saa hyvää, autenttista ruokaa. Söimme siellä kerran (Starfish & Coffee), mutta jos aikaa olisi ollut enemmänkin, toinen visiitti olisi ollut ehdoton. Sen sijaan edulliseksi ja loistavaksi hehkutettu Ninja oli hiukan pettymys. Ruoka oli toki edullista, mutta ei juuri eronnut muista ruokapaikoista ruoan maun suhteen. Hyvää perusruokaa varsin alkeellisessa ympäristössä.



ALL IN ALL
Verrattuna esimerkiksi rauhalliseen Koh Lantaan, Koh Samui on Krabin kaltainen menomesta. Mukava saari, vaikkakin kovin turistoitunut monien muiden Thaimaan kohteiden kanssa. Saari on myös selkeästi enemmän nuorten kuin perheiden suosiossa.

Jos menisimme uudestaan, majoittuisimme pääosin rauhalliselle länsipuolelle, jossa ainoina aktiviteetteina ovat lähinnä auringossa löhöäminen ja simpukoiden bongailu. Skootterilla pystyy huristelemaan kyllä ympäri saarta, jos hullujen thaimaalaisten sekaan ujuttautuminen ei pelota. Tai ylipäätään koko vasemmanpuoleinen liikenne.