Juhlan pyörteissä

Joskus pitää vain juhlia. Sutia maalia naamaan, kuoriutua pois virttyneistä verkkareista ja toivoa, että korkokengillä osaisi pitkän tauon jälkeen vielä kävelläkin. Hääpäivä on varsin hyvä syy avata pitkään hellässä säilytyksessä ollut samppanjapullo, kilauttaa lasit yhteen ja maistella kuplajuoman lisäksi täsmälleen samanlaista kakkua, jolla tuli herkuteltua tasan vuosi sitten hääpäivänäkin. Kertoa toiselle, miten tärkeää onkaan, että hän on siinä vieressä. Juosta myöhemmin ratikkaan paljain jaloin, korkkarit kainalossa, koska kengät eivät pysy tahdissa mukana. Hiki on liimannut silkkipaidan selkään kiinni kuin postimerkin ja jalkapohjat ottavat osumaa asfalttiin. Molempia naurattaa.

Lauantaina tuli samppanjan poksautuksen ja kilpajuoksun ohella tehtyä uteliasta päiväkävelyä vihkikirkkomme luona (sääliksi kävi sitä hääparia, joka lähti vihkimisen jälkeen hevoskyydillä, avonaisilla rattailla vesisateeseen - plan B olisi varmaan ollut kiva), extempore lounasreissu KuuKuuhun sekä illalla harkittu retki Olon makumaailmoihin. Sekosin laskuissani viidennen tai kuudennen ruokalajin jälkeen, mutta kukapa näitä muistelee. Ruoka oli niin hyvää ja viinit kuplivan riemukkaita, että vähemmälläkin olisi saattanut kadottaa todellisuuden tajun.

Tumman taivaan alla ja kaupungin valojen loistaessa oranssia valoauraansa hyppäsimme taksiin ja ajoimme vielä ystäväpariskuntamme tupareihin. Onnea ovat omat ja ystävien juhlat, joskus vielä samana päivänä.

Elämässä ei ole koskaan liikaa juhlia, niin pitkään kuin niitä vain jaksaa juhlistaa.