Kun Neiti E sai nimen

Tyttäremme ristiäisiä vietettiin jo melkein kaksi kuukautta sitten (kas, niin se aika menee). Pidimme kastetilaisuuden Temppeliaukion kirkossa ja kahvitukset kotonamme pienellä ydinporukalla. Päivä oli kaunis, mukava ja rento, ei muuta olisi voinut toivoakaan.

Neiti osasi olla hiljaa ja rauhallinen kastamisen ajan, mutta sen jälkeen ääntä lähtikin. Kovaa ja korkealta, normaaliin tapaansa.

Etsin muuten koko ristiäisviikon itselleni juhla-asua, mutta lopulta päädyin vuosia vanhaan mekkooni ja kirkkaansinisiin kenkiini. Mekko kiristi etumuksesta ja varpaat olivat puuduksissa vielä pari päivää kemujen jälkeenkin, mutta samapa tuo. Tulipahan uusiokäytettyä tehokkaasti omaa vaatekaappiaan. Tyttäremme kastemekkokin oli varsin vanhaa ikäluokkaa. Vuosia sillä taitaa olla takanaan jo yli neljäkymmentä, ja kyseisessä suvun perinnemekossa on aikoinaan kastettu minutkin.


Päätimme pitää kahvitilaisuuden kotonamme, vaikka neliöitä onkin meillä varsin vähän. Hyvin silti mahduimme, jokainen vieras taisi päästä istumaankin edes jossain vaiheessa.

Halusin säästää hermojani ja tilasin lähes kaikki tarjottavat kaveriltani Outilta, joka hääräilee Kreemitär-yrityksensä takana. Ihania luomuksia! Itse tein pelkästään salaatin ja äitini toi mukanaan perinteisiä karjalaisia herkkuja, vatruskoita.

Taitavat kaikki juhlat olla samanlaisia: päivä hujahtaa ohi niin kovalla vauhdilla, ettei ehdi edes kissaa sanoa.

Kuvat Sakari Röyskö

Treffit Nukkumatin kanssa

Uni, miten ihana asia – ja useamman lapsiperheen unelma numero yksi, veikkaisin. Tyttäremme alkuviikkojen noin kahden tunnin vuorokausiunista on onneksi päästy jo pidemmälle, mutta haaveilen silti edelleen katkeamattomista, vähintään viiden tunnin yhtäjaksoisista unista. Ja kun viime aikoina ilmestyneeseen tiheän imun kauteen lisätään meikäläisen jo lähes vitsiltä vaikuttava, kolmatta viikkoa jatkunut flunssa poskiontelotulehduksineen, alkaa väsymyksen taso olla aika megalomaaninen. (Kuka muuten sanoo, että tiheän imun kausi kestää vain päivän tai pari? Ei muuten kestä.)

Onneksi vauvalla on olemassa isovanhemmat, jotka ajavat pyydettäessä sen 500 kilometriä suuntaansa vain siksi, että vanhemmat pääsevät yhdeksi yöksi hotellin valkoisiin lakanoihin. Nukkumaan. Ostin korvatulpat, tein oloni mahdollisimman mukavaksi muhkeiden hotellihuoneen tyynyjen ja peittojen keskellä ja nukuin. Lähes yhdeksän tuntia! Se on saavutus se. Toki heräsin yön aikana tottumuksesta sen kymmenkunta kertaa, mutta onneksi nukahdin aina välittömästi uudelleen.


Eihän yksi nukuttu yö vielä ihmeitä tee, viikko voisi olla jo eri asia. Äitiyshormoneilla jaksaa kuitenkin yllättävän pitkälle, normioloissa univaje voisi olla varmasti raskaampaa kestää. En tosiaan kadehdi uniongelmaisia, jotka eivät saa nukuttua syystä tai toisesta oikein koskaan. Suuret sympatiat heille.

33 on hyvä luku

Joinakin vuosina 9. lokakuuta on ollut jo lunta maassa ja tieltään on saanut potkia höttöisiä lumikasoja, joskus taas aurinko on puskenut kirkkaita säteitään ruskan läpi. Yleensä, kuten tänä vuonna, sää on vain tylsän harmaa. Ei juurikaan mitään muistiinpantavaa tai kehuttavaa ulkoilman suhteen.

Mutta ei sillä väliä. Minä taas olen jälleen vuoden vanhempi ja viisaampi, vaikka olo ei kovin viisastuneelta tunnukaan päässähumisevan syysflunssan takia. En ole puhaltanut kakkukynttilöitä enää moneen vuoteen, mutta lähes odotan jo sitä, että tyttäremme saa aikanaan aloittaa omat puhalluksena. Ovathan synttärikemut nyt juhlinnan arvoisia.



Jos pystyisin, kaataisin tänään itselleni kuitenkin lasin viiniä. Tai avaisin edes sen Fresita-pullon, jonka ostin yhtenä kesän kuumimmista päivistä odottamaan jääkaappiin kenties yhtä vieläkin kuumempaa päivää. (Jostain syystä pullo jäi juomatta. En ymmärrä vieläkään että miksi, koska koko hemmetin kesähän oli yhtä tulipalokuumuutta. Tuolla se pullo edelleen jääkaapissa patsastelee.) Mutta koska sain eilen popsittavakseni antibioottikuurin, kippistän uusille vuosirenkailleni vain mielessäni. Ehtiihän tässä juhlia ja tanssia vielä joskus myöhemminkin.

PS. Laitoin kommentteihin päälle sanavahvistuksen. Meni lopullisesti hermo robottiviesteihin, joita tulee päivittäin iso kasa.

Takkivinkki

Terveisiä sairastuvalta. Vajaan viikon kestänyt raju flunssa paljastui tänään poskiontelotulehdukseksi, jota yritän nyt parannella melkoisen univajeen kera. Samaan saumaan kun sattui meidän pikkuneidin (jo parisen viikkoa kestänyt) tiheän imun kausi, jolloin imetyskertoja saattaa olla kymmenenkin per yö. Haukotus.

Oli tarkoitus käydä pienellä kierroksella keltaisten haamujen ryysiksessä eli Stockmannin Hulluilla päivillä, mutta tässä olotilassa ei tee mieli tehdä mitään muuta kuin käpertyä neidin kanssa sohvalle ja torkuttaa yhä vain korkeammaksi käyvien nenäliinapinojen keskellä. 



Vinkkaan kuitenkin, että jos hakusessasi on kiva ja laadukas trenssimäinen takki (olematta kuitenkaan trenssi), huomenna eli torstaina näyttäisi tulevan myyntiin sama Tiger of Swedenin takki, jonka ostin itse viime syksynä ihan normaalihintaisena. Takki on ollut aivan loistava: olonsa tuntee heti skarpimmaksi, kun sen vetää niskaansa lököfarkkujen ja tennareiden kera. Toki se menee myös fiinimpienkin vaatteiden ja korkkareiden kanssa, mutta eipä ole ainakaan meikäläisen tarvinnut viime aikoina kiskoa päälleen muita kuin mahdollisimman rentoja versioita.

Ei ole maksettu mainos. Ilmainen vinkki vain.