Mökkiterveiset osa 2

Ensin oli rokkia, hauskanpitoa, ystäviä ja menojuomaa. Sitten tuli mökkiä, munkkiluostaria, seesteisyyttä ja mehujuomaa. Ja paljon ruokaa. Aivan liikaa. Nimimerkillä kaksi possua.

Kahteen viikkoon ei ole kaivannut suihkua (järvivesi on kunkku), meikkiä, särmiä vaatteita tai toimivaa nettiä. Sen sijaan epäilen, että tulen vielä kaipaamaan aika paljon vieressä sijaitsevaa vattupensaikkoa, lähes rappusilta alkavaa järveä, iltagrillailuja ja ympärivuorokautista aikatauluttomuutta.

Tämän viikon aikana tukka on pysynyt välillä päässä vain pyhällä hengellä, kun olemme veikkailleet löydämmekö myrskyn myötä laiturimme järven selältä tänään vai vasta huomenna. Vettä on myös tullut sen verran, ettei ole tarvinnut anopin mökkikukkasia kovin kastella. Always look on the bright side of life, vai miten se menikään...

Nyt rinkat selkään ja Aasiaan, auringon perässä meren pinnan alapuolelle.

Mökkiterveiset osa 1

Kun unohtaa avata television ja radion, jättää kännykän vahingossa äänettömälle ja pitää päivittäin tärkeimpänä saavutuksenaan puusaunan lämmitystä ja keskiyön tienoilla valmistettua iltaruokaa, voi sanoa olevansa lomalla.

Sitä tämä on ollut. Päivissä leijumista. Paljain jaloin, tuulen, auringon ja pilvien välimaastossa. Vanhempien ja ystävien seurassa, välillä kaksinkin. Mökillä, kylillä ja naapurissa.

Kun herää viiden aikoihin lakkasuolle ja uistelee vielä puolenyön tietämillä tuulisen, mutta kauniin punertavaksi värjäytyneen taivaanrannan alapuolella, ehtii tehdä kaikenlaista. Kuten nukkua, kerätä metsämansikoita, taistella vaahtopäisiä aaltoja vastaan, leikata ruohoa ja lukea sivu tai kaksi viereen raahattua kirjaa. Kaikkea just tässä hetkessä tärkeää, ulkona elämistä. Siellä ötökkäarmeijan keskellä, joka on ollut tänä kesänä yllättävän vaisu.



Kun ei ole nähnyt (tai halunnut nähdä) peilikuvaansa kunnolla viikkoon, ei ole jaksanut harjata hiuspehkoaan ja samat vaatteet kierrättyvät päivästä toiseen, ei välttämättä haluakaan ihan heti palata normaaliin arkeen. Näin on hyvä.