Mökkiterveiset osa 1

Kun unohtaa avata television ja radion, jättää kännykän vahingossa äänettömälle ja pitää päivittäin tärkeimpänä saavutuksenaan puusaunan lämmitystä ja keskiyön tienoilla valmistettua iltaruokaa, voi sanoa olevansa lomalla.

Sitä tämä on ollut. Päivissä leijumista. Paljain jaloin, tuulen, auringon ja pilvien välimaastossa. Vanhempien ja ystävien seurassa, välillä kaksinkin. Mökillä, kylillä ja naapurissa.

Kun herää viiden aikoihin lakkasuolle ja uistelee vielä puolenyön tietämillä tuulisen, mutta kauniin punertavaksi värjäytyneen taivaanrannan alapuolella, ehtii tehdä kaikenlaista. Kuten nukkua, kerätä metsämansikoita, taistella vaahtopäisiä aaltoja vastaan, leikata ruohoa ja lukea sivu tai kaksi viereen raahattua kirjaa. Kaikkea just tässä hetkessä tärkeää, ulkona elämistä. Siellä ötökkäarmeijan keskellä, joka on ollut tänä kesänä yllättävän vaisu.

Kun ei ole nähnyt (tai halunnut nähdä) peilikuvaansa kunnolla viikkoon, ei ole jaksanut harjata hiuspehkoaan ja samat vaatteet kierrättyvät päivästä toiseen, ei välttämättä haluakaan ihan heti palata normaaliin arkeen. Näin on hyvä.