Seitsemän kukkulan kaupunki

(Kuvapostaus on odottanut luonnoksissa kohta vuoden. Sama kai se on julkaista, vaikken enää muistakaan reissun yksityiskohtia tai kaikkia vinkkejä. Mutta eipä välitetä siitä.)


Lissabon. Jos haluaa lomaltaan ennemmin rentoa hengailua kuin päätöntä juoksemista nähtävyydestä toiseen, Portugalin pienisuuri ja punakattoinen pääkaupunki on varsin oikea paikka. Leppoisa, kompakti ja lämmin vaihtoehto. Ja mäkinen! Pohkeet saavat kunnon treeniä, jos käyttää jalkojaan julkisten kulkuvälineiden sijaan.

Tuli koluttua kaupunkia ristiin rastiin. Lempipaikoiksi muodostuivat muidenkin turistien suosimat vanhankaupungin Alfama ja iltaelämän keskus Bairro Alto. Myös Baixan, Graçan ja Belémin alueilla tuli käveltyä enemmän ja vähemmän, mutta palasimme silti aina mieluummin Alfaman sympaattisen mäkisille kujille tai Bairro Alton "vihreän kukan" tuoksuisille kaduille, jossa nuorempi väestö viihtyi aamuyöhön asti.

Lähdimme matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla, eikä tuolla isolla vaatemäärällä olisi mitään tehnytkään. Päivät olivat maaliskuun auringossa lämpimät mutta illat viileät, joten neule tai kevyt takki oli t-paitojen lisäksi päivittäisessä käytössä. Osa paikallisista tarpoi kadulla vielä untuvatakeissaan, turistit pääosin hellevarustuksessa. Meille sää oli kuin Suomen kesä, tosin taivas ei vilauttanut kertaakaan minkäänlaista pilvimassaa.

Varasimme sekä lennot että hotellin pikapakettina Ebookers.comin kautta. Majapaikkamme oli pieni leffateemainen lifestylehotelli Hotel Florida, joka oli kaikin puolin ihan sopiva neljän päivän lomallemme. Tosin kävelymatkaa tuli aika paljon ns. mukavimmille alueille, mutta mikäs siinä oli tarpoessa Lissabonin kivoja katuja.

Aamupala ei kuulunut huoneen hintaan, mutta emme sitä kovin kaivanneetkaan. Kävimme mieluummin brunssilla kaupungin eri kahviloissa kuin istuimme hotellin ennakkoon arvattavalla munakokkeli-makkara-hedelmä-aamiaisella.

Kaikkien hehkuttama Alfaman vanha kaupunginosa oli Lissabonia aidoimmillaan. Punaisia tiilikattoja, jyrkkiä mäkiä, kapeita kujia ja erilaisia näköalapaikkoja. Kiersimme paikallisen linnoituksen, Castelo de São Jorgen, istuimme aamupalalla, lounaalla tai muuten vain auringosta nauttien kujien pikkukahviloissa, hyppäsimme pieneen mutta symbaattiseen paikalliseen, keltaiseen ratikkaan ja kävelimme pohkeet tainnuksiin.

Alfaman suosituin (tai ainakin kehutuin) kahvila Pois Cafe löytyi Sé-katedraalin nurkilta, jossa kävimme syömässä yhtenä aamuna pienen brunssin. Paikkaa oli hehkutettu niin Mondon Lissabonin matkaoppaassa kuin myös muualla netissä, ja olihan se ihana, sekä miljööltään että ruoka-annoksiltaan. Voisin hyvin kuvitella hengaavani siellä useamminkin, jos asuisin Lissabonissa.


Pienen kävelymatkan päässä kahvilasta tuli vastaan valtava ulkoilmakirppari, joka ilmeisesti kuuluu alueen viikottaiseen vakio-ohjelmistoon. Valitettavasti en muista enää kyseisen paikan nimeä, mutta löytynee melko lailla kaikista turistioppaista. Mitään löytöjä emme sieltä tehneet, mutta lähinnä kävimmekin vain kurkistelemassa lissabonilaista kirpparifiilistä.

Yksi maininnan arvoisista kahviloista on Pois Cafen lisäksi Baixa/Chiado-alueella sijaitseva (ja Lonely Planetin kautta löytämämme) Vertigo Cafe, joka oli boheemin rento paikka. Mies viihtyi siellä lounaamme jälkeen vielä hyvän tovin samalla kun itse kiertelin lähettyvillä olevia liikkeitä. 


Hieman kauempana keskustasta sijaitseva Belém on todennäköisesti kaikkien Lissabonissa kävijöiden pakollinen "syrjähyppy". Pastéis de Belém myy ainoat ja oikeat pastel de Belém -leivonnaiset eli herkulliset vaniljaleivokset kanelilla ja tomusokerilla höystettynä, joita on pakko tilata kerralla ainakin kaksi. Siis vähintään. Katoavat meinaan hetkessä parempiin suihin... Leivoksia saa onneksi ostaa myös mukaan, jolloin paluumatkallakin voi vielä herkutella.

Pelkkien leivosten takia Belémiin ei tarvitse lähteä (vaikka sekin toki kannattaa), perillä nimittäin on kaikenlaista historiallista nähtävää: useita museoita, suuri Hieronymuksen luostari sekä 1500-luvulla rakennettu Belémin torni, joka on pystytetty mm. Vasco de Gaman löytöretken muistoksi.

Vaikka reissustamme on jo vuosi aikaa, voisin koluta kaupungin uudestaan läpi vaikka heti. Paljon jäi näkemättä, neljässä päivässä ei ehdi kuitenkaan aivan joka paikkaan. Olin matkamme aikaan jo viimeisellä kolmanneksella raskaana, joten esimerkiksi ilta/yömyöhällä avautuvat fadoravintolat jäivät meiltä kokonaan kokematta.

Jos kaupungista haluaa jotain negatiivista sanoa, vahvin vaihtoehto voisi olla huumeet. Meille (tai miehelle) tarjottiin erilaisia huumeita yhdeksän kertaa, keskellä kirkasta päivää suurten aukioiden laidalla, lähinnä Rossiolla. Huumeiden käyttö onkin Portugalissa paha ongelma, mutta onneksi huumekauppiaat antoivat kulkea rauhassa heti kieltävän vastauksen saatuaan.

Lissabon on super, suosittelen.

Tosin seuraavana listallamme on Italia. Tällä hetkellä on menossa buukkaukset Toscanan ja Firenzen suuntaan touko-kesäkuun vaihteessa, joten jos teiltä löytyy vinkkejä jommasta kummasta tai molemmista paikoista, antaa palaa! Tällä hetkellä ostettuina on vasta lennot.