Tuli nostalgiafiilikset. Muistin omat, ala-asteaikaiset varhaissyksyn kouluaamut, jolloin uutta lukukautta odotti pitkän ja lähes tylsän kesän jälkeen suurella innolla. Päälläni oli hyvällä tuurilla Anttilasta tilatut tai Tokmannilta ostetut uudet vaatteet, penaalissa odottivat käyttämättömät kynät ja (haju)kumit. Reppukin sai aivan uudet kirjat täytteekseen. Koulukaverit pysyivät samoina ja turvallisina, pienessä koulupiirissä ei tarvinnut jännittää uusia ihmisiä. Rakastin koulua ja uusia oppiaineita, olisin halunnut olla koulussa pidempäänkin mitä lukujärjestys kertoi. Kadehdin vanhempia koulukavereita, joiden "työpäivä" kesti jopa kolmeen saakka. Minäkin halusin!
Ala-asteajoista on jo sen verran aikaa, ettei menneisyydestä muista kuin hajanaisia mielikuvia ja tunnetiloja. Mutta sen syksyisen innokkuuden toivoisin pysyvän vielä mukanani.
Oijoi, ne uudet kirjat! Nostalgiaa parhaimmillaan :) Repäsin ja ilmottauduin ranskan kurssille läheiseen kansalaisopistoon, kun tuli niin valtava tarve aloittaa jotain uutta :D (kielihän ei siis ole uusi, mutta viimeisimmistä sen opinnoista on kuitenkin jo tovi aikaa) Syksyinen innokkuus on mahtavaa.
VastaaPoistaSe on! Mä jo mietin kans, mitä kaikkea uutta voisikaan aloittaa, kunhan flunssa sallii lopullisesti väistyä. Suunnitelmia on jo kovasti.
Poista