Selkokieltä

Mies pitää kännykässään Marjo–suomi-sanakirjaa. Sinne ovat päätyneet tähän mennessä jo ainakin sanat vatuloida, ymmyrkäisenä, punaltaa ja piätäkauten.

Yllättävän vähän. Pitänee selkeästi miettiä muitakin mukavia murresanoja, ettei kotiseutu kokonaan häviä lauserakenteista.

(Olemme molemmat idästä kotoisin. Minä vain satuin asumaan noin 75 kilometriä miestä idempänä.)
Tunnisteet:

10 kommenttia:

  1. Minna8. joulukuuta 2013 klo 19.08

    :D tunnistan kyllä vatuloimisen ja ymmyrkäisen vaikka oonkin hidas hämäläinen ;)

    VastaaPoista
  2. Leena9. joulukuuta 2013 klo 15.54

    Enhän mä edes tajunnut noiden olevan murresanoja, paitsi punaltaa on kyllä mulle ihan uusi siltikin t: kahden savolaisen lapi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo9. joulukuuta 2013 klo 21.38

      Kyllähän nyt savolaiset viäntää suht samaa murretta kun karjalaisetkin! :)

      Poista
    2. Perunalastu10. joulukuuta 2013 klo 8.08

      Niin, savolaiset ja pohjoiskarjalaiset. Ennen karjalanmurre tarkoitti nimenomaan kaakkoismurteita eli eteläkarjalaisia ja siirtokarjalaisten murteita. Pohjoiskarjalassa puhuttu murre taasen on savolaismurteita. Nimim. evakon jälkeläinen

      Poista
    3. Marjo10. joulukuuta 2013 klo 8.21

      Kyllä, just näin.

      Poista
  3. Marjo9. joulukuuta 2013 klo 20.26

    Kodikkaita sanoja! Piätäkaute tulttii tuas! Liäkärin miärräämät liäkkeet jiäkuapisa. :D

    VastaaPoista
  4. Syhi / Syhinä-blogi9. joulukuuta 2013 klo 20.40

    Meillä aina töissä vatuloidaan ja sisko on tosi usein ymmyrkäisenä :) Noita kahta muuta en ole koskaan kuulutkaan, mutta punaltaminen kuulostaa kivalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo9. joulukuuta 2013 klo 21.39

      No se ei aktiviteettina ole kyllä kovinkaan mukavaa ;)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)