Tämän kylän poikii

Yhteislaulussa on jännä voima. Sitä kuuluu hetken verran samaan heiluvaan kastiin kaikkien muiden keikalla olevien kanssa. Kädet hakkaavat rytmikkäästi tahtia, vartalo keinuu, sanat muistuvat automaattisesti mieleen tutumpien biisien myötä. Pariisin Kevät rokkasi jälleen.

Olemme Arton kanssa entisiä opiskelukavereita. Siinä missä minä suuntauduin uusmediaan ja graafiseen suunnitteluun, Arto valitsi äänipuolen. Luonnollisesti.

Ensi kesänä vanha opiskelujengimme kokoontuu jälleen, kymmenen vuoden tauon jälkeen. On mielenkiintoista nähdä, miten kenenkin urapolku on kulkenut.

Mitä heille kaikille kuuluu? Kuinka moni on enää opiskelemallaan alalla?