Kalastajan vaimo

Sillä välin kun minä ahnehdin auringon tuoksua iholleni, kuuntelin tuulen ja lintujen keskinäistä konserttia ja testailin mökille (minua varten) ostettua riippumattoa, mies viritteli hurmoksessa vaappujaan ja keskittyi lempiharrastukseensa antaumuksella. Kilautus kaverille, ja toinen samanhenkinen oli hetkessä upottamassa omat vieheensä järven aaltoihin.

Sain toimia painona veneen keulassa. Otin hommasta kaiken ilon irti.


Tunnisteet:

7 kommenttia:

  1. Anonyymi3. kesäkuuta 2013 klo 22.05

    Kyllä Pohjois-Karjalassa on kaunista. Kaipaan järven rannalle puhtaan veden ääreen. Toi rapakko jota mereksi kutsutaan ei ihan sykähdytä.
    -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo4. kesäkuuta 2013 klo 8.35

      On sentään edes jotain vettä lähettyvillä ;) Mökillä oli menossa aika hurja siitepölykausi, veden pinta ihan keltaisena. Onneksi se on juhannukseen mennessä jo kadonnut.

      Poista
  2. Unknown4. kesäkuuta 2013 klo 9.31

    Ihanaa tunnelmaa kuvissa! Ja aivan mahtava kuvasarja muutenkin, kalapolon matka järvestä lautaselle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo4. kesäkuuta 2013 klo 9.35

      Kamera lauloi aina oikeissa kohdissa ;) Ekassa haavissa on tosin hauki, toisessa kuha ja lautasella on pelkkää kuhakeittoa.

      Poista
  3. Aurinkoprinsessa5. kesäkuuta 2013 klo 11.03

    Aika rankkaa toi sun elämäs näyttäs olevan.. :D Mahtavaa!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi21. lokakuuta 2013 klo 19.45

    Tapasin lauantaina äitisi ja siskosi pitkästä aikaa. Kävin norjassa viime syksynä. Hieno reissu. T. Jorma

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)