Puhelimen verran onnea

Menetin tovi sitten pisteen En ole koskaan -pelissä. Elämääni tuli edellisen kännykän katoamisen myötä vihdoin älypuhelin, jota ilman ei taida olla enää kovinkaan moni tässä maailman kolkassa.

Voiko tavaraan rakastua? Tai muuttua ainakin suuremmaksi Apple-uskovaiseksi?

Nyt vain enää odotan, milloin kännykkä pomppii ensimmäisen kerran näpeistäni kovalle lattialle ja näyttö sanoo surullisesti riks-raks-poks.
Tunnisteet:

6 kommenttia:

  1. Jaana18. helmikuuta 2014 klo 11.17

    Voi rakastua. ;) Eikä ne näytöt mielestäni ihan noin vaan rikki mene, ainakin kun asianmukaisesti puhelinta kohtelee. Toki hyvillä suojakuorilla voi estää tuota vielä pidemmälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo18. helmikuuta 2014 klo 15.15

      Voi kuule, näissä näpeissä hajoilee vahvempikin tavara ;)

      Poista
  2. Hanna18. helmikuuta 2014 klo 14.40

    Onnea, kyllä siihen voi rakastua;) mulla meni vanha puhelin rikki kun tiputin sen ruokakaupassa kaakelilattiaan. Ihan tuhannen päreiksi räsähti näyttö. Nyt on uusi puhelin suojattuna sellasilla "lompakko" kuorilla, jossa tulee etunäytöllekkin läppä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo18. helmikuuta 2014 klo 15.16

      Se voisi olla kätevä. Itse ostin lopulta ihan vain nahkaisen suojakuoren (joka näkyykin kuvassa), vaikka läpällisellä olisi kenties ollut vähän turvallisempaa...

      Poista
  3. Elisa18. helmikuuta 2014 klo 15.12

    Hahaa, itsekin sanoin tänään hyvästit Nokialle ja kaivoin samanlaisen (valkoisen) iPhonen tänään laatikostaan! Ja olen jo nyt rakastunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjo18. helmikuuta 2014 klo 15.18

      Tavararakkaus voi olla vaarallista, mutta kieltämättä uudessa luurissa on tolkuttoman paljon hyviä puolia.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)