Love Me Do

Jalat ovat edelleen hellinä lauantain (lähes) koko päivän korkkareilla seisomisesta. Selkä muistuttaa hieman olemassaolostaan ja väsymys alkaa pikkuhiljaa taittua.

Muistin syödä lauantaipäivän ainoan varsinaisen aterian vasta yhdeksältä illalla, kun meno ympärillä hiljeni. Meikki taisi kadota kasvoilta jo puolessa välissä päivää. Esitteitä meni jakoon vino pino, vastapalvelukseksi sain monta pitkää juttutuokiota, hääparien toiveita ja visioita heidän tulevista häistään ja mahdollisista printtitarpeistaan. Ständillemme oli yllättävästi jopa tunkua, sekaan oli välillä vaikea itsekään mahtua. Kotona, myöhään illalla peilistä katsoi vastaan viime aikojen kiireestä muotoutuneet tummat silmänaluset, mutta olo oli silti kuin voittajalla. Kyllä, Suvilahden Kattilahallissa järjestetty Love Me Do -häätapahtuma imi mehut hyvällä tavalla.

Oli vaihtelua jalkautua mahdollisten asiakkaiden pariin julkisessa häätapahtumassa. Ensimmäistä kertaa koskaan. Normaalisti tulee vain piileskeltyä tietokoneen takana ja naputeltua viestejä, suunniteltua printtileiskoja ja toimitettua valmiita aineistoja painettaviksi, välttämättä ilman yhtäkään fyysistä kontaktia asiakkaan kanssa. Hiljaa ja tehokkaasti, turhia mainostamatta.

Mutta silti, miten paljon tuntemattomien kanssa pidetyt juttutuokiot antavatkaan. Vain yhden päivän aikana. Uusien tuttavuuksien lisäksi myös uusia duuneja. Eihän siitä nyt voi olla pitämättä, vaikka tämä on edelleenkin lähinnä vain harrastus päätyöni ohella.

Kiitos Annika, Domi ja Heidi, meillä oli hyvä jengi! Kiitos morsiamet, sulhaset, kaasot ja muut kävijät!

(Korukuvasta kiitos Domille – kuten myös upeiden korujen lainasta! ♥)