80-luvun nostalgiaa

Muistatteko kun...

  • sai miettiä, ostaako merkkareita 10, 20 vai 50 pennillä (tai tuhlasiko peräti pari markkaa!)
  • autoissa ei ollut turvavyöpakkoa
  • telkkarista näkyi hyvällä tuurilla kolme kanavaa
  • ja vaihtaaksen kanavan, joutui hilaamaan takamuksensa telkkarin äärelle
  • suurinta hittiä siellä väritelkussa olivat ainakin Olipa kerran elämä, Pekka TöpöhäntäNikke Knatterton, Tohtori Sykerö, Alfred J. Kwak, Histamiini, Peukaloisen retketPoliisikoira RoiTao Tao, Tarkkis, Mummo... ja ne sadat muut yhtä koukuttavat ohjelmat aina myöhäisillan Dallasia ja Dynastiaa myöten
  • ja lukupuolella jylläsivät Neiti Etsivät, Viisikot ja Anni Polvan Tiina-kirjat
  • permanentti oli päivän tyylisana (vai sittenkin kreppiraudalla sähäköitynyt kuontalo?)
  • ja ne megalomaaniset olkatoppaukset, hiihtarit ja toppahaalarit kera neonvärien
  • välitunneilla/kavereilla pelattiin tervapataa ja polttopalloa
  • ja ylipäätään leikittiin koko ajan ulkona, kesällä ja talvella
  • tai testailtiin itsekseen Cokis-, Fanta- ja Sprite-jojoja
  • puheluita ei koskaan aloitettu kysymällä "Missä olet?"
  • ja muistettiin ulkoa kaikkien kavereiden puhelinnumerot
  • kirjekavereita etsittiin ulkomaita myöten heti sen jälkeen, kun englannin kielen tunnit alkoivat
  • vesisängyt olivat IN
  • Euroviisuissa ei ollut moniosaisia semifinaaleja, osallistuvista maista oli mukana myös Jugoslavia
  • Nintendo-konsoli ja Super Mario -peli olivat hotinta hottia
  • korvalappustereoissa soi aina radion eri kappaleista itsenauhoitettu c-kasetti
  • purkkapaketeissa oli julkkisten kuvia
  • hajukumit, hajutarrat ja My Little Ponyt olivat pelkkää pinkkiä ja imelää hajumaailmaa

Mitähän nykyajan lapsille jää lapsuudestaan pääosin mieleen?

14 kommenttia:

  1. Olen syntynyt vasta '95, mutta melkein kaikki mainituista telkkariohjelmista ja kirjoista on kuulunut myös mun lapsuuteen. Euroviisuissa ei todellakaan ollut semifinaaleita, välkillä pelattiin polttopalloa ja pikipataa. Kavereiden puhelinnumerot piti muistaa, ja oli ihan kamalaa, jos puhelimeen vastasikin kaverin sijasta tämän isoveli! Niin ja kreppirauta... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasari ja ysäri olivatkin aika lailla hitsautuneet yhteen, loistovuosikymmenet ;) Nykyään kaikki tuntuu muuttuvan niin nopeasti, huomattavan paljon pienemmällä aikavälillä. Harmi sinänsä.

      Poista
  2. Uujee, kaikki osuu ja uppoaa tällaiseen 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa lapsuutensa viettäneeseen (paitsi turvavyöpakottomuutta en muista) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se koski siis takapenkkiä. Piti ihan googlata oikea vuosi, jolloin laki muuttui: takapenkille tuli turvavyöpakko v. 1987. Siihen asti siellä heiluttiin heinämiehinä ;) Vähän eri menoa kun nykyisin...

      Poista
  3. Muistan, muistan... ja nyt iloitsen, kun säästetyt Tiina-kirjat ovat nyt meidän neidille kelvannut luettavaksi. Olkatoppauksien lisäksi muistan käyttäneni sinistä ripsaria! Oi niitä aikoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kummitäti käytti myös aina sinistä ripsaria, mahtava kasarityyli!

      Poista
  4. Ai vitsi, pitäisi oikein aikuisiällä lukea joku Neiti Etsivä, ne kun oli mun suosikkikirjoja. Välillä ihan oikeasti kaipaa noilta ajoilta mm. ihmisten puhelinkäyttäytymistä, silloin kun kukaan ei vastannut puhelimeen "Niin?" tai "Haloo?"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä uskaltaisinko itse lukea yhtään lapsuuden suosikkikirjaa. Siinä pilaisi kenties hienot muistot :) Sama on käynyt jo joillekin leffoille.

      Poista
  5. Aivan paras lista! Hiihtarit forevör :D Ja vesisänkyä suurempaa parhautta ei ollutkaan! Hyvää makumaasta -karkit maistuu edelleen Neiti Etsivältä, koska luin varmaan kaikki ne kirjat mässyttäessäni kaverin laivatuliaisina tuomaan jättisäkkiä kyseisiä karkkeja.. :) Jojot, voi jojot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi muistoja! Niitähän riittää, lista voisi jatkua loputtomiin.

      Poista
  6. OOOH! Niiiiiin moneen kohtaan jouduin nyökyttelemään, ja vähintään hymähtämään! Puhelimeenkin vastattiin aina sukunimellä.
    Mä muistan, kun kaverin kanssa tuli itku, kun aamulla odotettiin TaoTaoa, ja sitten kun sen aika tuli, meille kerrottiin, että yöllä oltiin siirretty kelloja tunnilla eteenpäin. Sinne meni jännä jakso! Ja eipä ollut ees nettiä, mistä sen olis voinu kattoa jälkeenpäin.

    Ja boonuksena: mä voitin sellasen kultaisen Cokis-jojon jojokilpailusta!!! :D Arvaa oliks kaverit kateellisia!?!?

    ..ja mä vieläki toivon, että mulla olis sellanen vanha nintendo ja Super Mario, oli se vaan niin hyvä... Ei oo noi kolmiulotteiset piupiu jutut mitään siihen verrattuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultainen jojo! Vähän kade olisin kyllä ollut. Kai se on sulla edelleen tallessa? ;)

      Sitä Nintendoa kaipaan minäkin. Annettiin konsoli aikoinaan mun serkun pojille ja se on jo menneen talven lumia... ihan kirjaimellisestikin.

      Poista
  7. Niin muistan kaiken! Mä rrrrakastan kasaria <3

    VastaaPoista