Suomalaisten lomaklassikossa

Myönnän, olin etukäteen vahvasti ennakkoluuloinen. Saari täynnä turisteja Euroopan eri kolkista. Turistirysä, jossa käryävä nahka kohtaa laitamyötäisessä kulkevan keski-ikäisen enemmistön. Onneksi voi sanoa olevansa edes hiukan väärässä. Teneriffa yllätti positiivisesti, vaikken sinne ehkä toiste haluaisikaan. Toiset pitävät valmiiksi turisteille rakennetusta ympäristöstä kaikkine mahdollisine palveluineen, toiset eivät.

Turisteja oli luultua vähemmän, he käyttäytyivät asiallisesti ja saari oli kokonaisuudessaan monipuolisempi kuin voisi ehkä kuvitella. Kaikille vähän kaikkea. Loka-marraskuun vaihteessa sää oli myös yllättävän hyvä. Lämpölukemat kipusivat lähes päivittäin 30 asteen tuntumaan.

Majoituimme Finnmatkojen kautta Playa de las Américasin Cleopatra Hotelissa, joka oli kokonaisuudessaan varsin tyylikäs vaihtoehto. Lähellä rantaa ja lähellä kaikkia palveluita. Huoneet kaipaisivat päivitystä tähän päivään, mutta kukapa siellä neljän seinän sisällä koko lomaansa viettäisikään.

Jätimme suosiolla väliin valmiit retket ja kuljimme viikon omin päin. Vuokrasimme auton ja kiersimme saaren päivässä. Lounastimme jyrkällä kalliolla sijaitsevassa ravintolassa, kävelimme lähes kuumaisemissa tulivuori-Teiden juurella, juoksimme aamulenkit rantabulevardilla, kävimme hieronnoissa ja kasvohoidoissa sekä tuijotimme avomereltä tulevia vahvoja surffilaineita. Sininen taivas koukutti aurinkotuoleille vain yhdeksi kokonaiseksi päiväksi, muu aika tuli taas touhuttua erilaisissa aktiviteeteissa. Mihin se kissa tai koira karvoistaan pääsee.

Sukellusta emme varsinaisesti suosittele. Eteläosassa on kymmeniä sukelluskeskuksia mutta nähtävästi vain yksi dive site, eikä sekään ole kovin kummoinen, jos on tottunut rikkaisiin koralliesiintymiin ja runsaisiin kalaparviin. Lisäksi sukelluskeskusten suurin motiivi tuntuu olevan rahojen kyniminen innokkailta turisteilta, jotka kokeilevat sukellusta ensimmäistä kertaa eläessään. Harmi heidän kannaltaan, sillä he joutuvat "sukeltamaan" noin viiden metrin syvyydessä, käsi kädessä muiden kokeilijoiden ja oppaan kanssa, polvet laavakivestä verinaarmuille raapiutuneina. Siskoni nimittäin kokeili dyykkausta, muistoksi jäivät aikanaan haalistuvat arvet ja pienenpieni hetki pinnan alla. Onneksi hän oli testannut sukellusta jo aiemmin Thaimaassa, joten tiesi millaista sen olisi kuulunut olla, kunnollisine opastuksineen, testeineen ja sukellusaikoineen. Kreditit Aasian suuntaan.

Kokeneille sukeltajille paikka ei tarjoa kovinkaan paljon. Lisäksi vesi on kylmää, meidän aikanamme vajaa 20-asteista. Ensimmäisellä kerralla sukeltajille jaettiin vain puolipitkät puvut, ja hytisin huulet violetteina jo 15 sekunnin vedessäolon jälkeen. Toisen sukelluskeskuksen mukana saimme onneksi jo lämpimämmät, kokopitkät versiot hupun kera. Veteen ei ole todellakaan asiaa liian kevyessä vaatetuksessa.

Testasimme sukelluksen lisäksi snorklaustakin. Samalla dive sitella, luonnollisesti. Laavakivipohjan yläpuolella, jonka ainoa nähtävyys on iholle pyrkivä kilpikonna. Kiipesi minunkin selkääni pariin otteeseen, vaikka ihan periaatteesta en haluaisi häiritä meren asukkaita. Käske siinä sitten viatonta otusta uimaan vähän hillitymmin.

Oli myös surffausta. Tyynien rantojen jälkeen löytyi myrskyäviä vesiä, jotka olivat lähes mustanaan surffaajista. Ensin pieni info noviiseille kuinka laudan päällä kuuluisi olla, sen jälkeen aaltoihin testamaan teoriaa käytännössä.

Vinkki: älä edes kokeile, ellet omista käsilihaksia. En ihmettele ollenkaan, miksi surffarit näyttävät yleensä olevan kultaisia rantaleijonia timmeine lihaksineen. Ei keskivartalonkaan hallinnasta haittaa ole. Muhkurainen laavakivipohja teki surffauksesta myös haasteellista: mies kaatui laudan päältä rantavedessä suoraan kivien päälle, selkä otti pientä osumaa. Kai pienet vauriot kuuluvat asiaan.

Mikä tärkeintä, oli myös äitini 60-vuotisjuhlintaa. Informoin hotellia asiasta ja äitini sai syntymäpäivän aamunaan pienen suklaakakun. Olin tilannut myös ennakkoon matkatoimiston kautta suuren kukkakimpun ja kuoharipullon, poksautimme sen auki ennen illalliselle lähtöä. Illallisella paikan tenori lauloi äidille syntymäpäivälaulun ja ojensi punaisen ruusun, ravintola puolestaan antoi lahjaksi vielä jälkiruoan pyöreän pikkukakun muodossa, yhdellä kynttilällä. Se päivä jäi toivottavasti muistoihin.

Ymmärän hyvin, miksi saari on lapsiperheiden ja vanhemman väestön suosiossa. Heille Teneriffa tarjoaa ennen kaikkea taattua lämpöä, rauhaa ja rentoutta.

Aktiviteetteja etsivät ja seikkailun janoiset matkustajat löytävät paikkansa todennäköisesti muualta.