Osa matkastani kulkee Keskuspuiston halki. Ilmassa tuoksuvat joskus hevoset (ja niiden lannat), lenkkipoluilla juoksevat usein kuntomyyrät ja hyvällä tuurilla auringon säteetkin saattavat vilahtaa puiden oksissa. Iltapäivän pimeyden keskellä edessä oleva polku on jo huomattavan erilainen kuin aamun valoisimpina tunteina. Sillä ei ole kuitenkaan väliä. Kävellessä rentoutuu, luurit korvilla ja askeleissa tuttu rytmi.
On niin hävyttömän helppoa hypätä yleensä ratikkaan. Odottaa sitä pinna kireällä ja kärsimättömästi, ainahan se on kuitenkin myöhässä. Hytistä pysäkillä sen sijaan, että ottaisi vain jalat alleen ja kävelisi. Eihän tuo parin kilometrin matka suuntaansa ole yhtään mitään.
Kaikkeen tottuu. Teininä pitkät ja pimeän metsäiset kävelymatkat läheisimmälle bussipysäkille olivat normaalia arkea, myöhemmin kaikki alle kymmenen kilometrin (työ)matkat tuli taitettua pyörällä. Milloin sitä kasvoikaan kermaperseaikuiseksi, joka ei hyödynnä enää normaalia hyötyliikuntaa?
Kun muutti Helsinkiin. Kun jokaiselle pysäkille pysähtyy vähintään viisi eri bussia ja neljä eri ratikkaa. Kun on niin saamarin helppoa.
Mä olen nyt viimeisen viikon ajan hypännyt auton kyytiin, karmee flunssanen olo ollut jo pitkään - ärsyttävän pitkä flunssa..ilman kuumetta tosin niin töihin olen raahautunut. Muuten olen pyöräillyt töihin.
VastaaPoistaHyvä sinä, ja paranemisia! :) Mun pyörä on varmaan jo ruosteessa, en ole kovin käynyt edes tarkistamassa... ja mulla on siihen pyörään sentään nastarenkaatkin, huoh. Entinen aktiivipyöräilijä käyttää nykyään vain julkisia, voi rähmä.
PoistaMä oon taas hyvinkin tunnettu siitä, että joka paikkaan on käveltävä. Lopputuloksena se, et hikipäässä aina joka paikassa, ku lisäks tietty aina vähä kiire ja myöhässä (raivostuttavaa)... Kaupunkilomilla saan seuralaisilta tästä jopa usein palautetta eli vähempikin riittäis... Erityisesti jos sanon, et "ei sinne oo pitkä matka" niin usein muut on lopulta hieman eri mieltä =D
VastaaPoistaLomakaupunkikävely on eri asia, 20 kilsaa päivässä on normisettiä ;) Arjessa vain laiskuus ja helppous tulee helpommin vastaan. Otan siis susta mallia! Tai siskostani. Se varmaan kävelee vielä joku päivä Helsingistä Utsjoelle.
PoistaMä rakastan tätä keskustassa asumisen "ajattomuutta" eli siis sitä, että ei tarvitse tuijotella aikatauluja kun lähtee jonnekin, sen kun menee ja ottaa ensimmäisen bussin/sporan. Otaniemeen verrattuna tämä on ihan herkkua :)
VastaaPoistaSiinä mielessä life is good :)
PoistaOih! Tuota samaa olen kysynyt itsetäni... Ennen pyörä ja jalat olivat normaaleja kulkuvälineitä, nyt viimeiset vuodet olen käyttänyt julkisia lähes kaikkiin matkoihin. Niin alas en ole kuitenkaan vajonnut että yhden-kahden pysäkin välin ajaisin bussilla (ratikalla saatan sen tehä).
VastaaPoistaTein tänä syksynä päätöksen, että nyt loppui turha ajelu ja siirryn taas jalka peliin. Olen yrittänyt kävellä kaikki lyhyet matkat, "jopa" keskustasta Tuppuraisen tarhalle ja se on melkein mitalin paikka ;) Se on alkanut näkyä ja tuntua, olen tyytyväinen ja kummityttösi tykkää suunnattomasti.
Hyvähyvä :) Mulla polvi rajoittaa vielä jonkin verran, kovin pitkiä matkoja en pysty tällä hetkellä kävelemään, mutta työmatkoista on hyvä aloittaa.
Poista