On ollut tällä äitiyslomalaisella vähän kiire. Töitä, töitä ja kaupunkimaratonikävelyä, näin tiivistettynä. Lisäksi pari visiittiä sairaalan puolelle.
Ensimmäisen mammalomapäiväni kunniaksi kävin tutustumassa Kätilöopiston päivystykseen, kun minityyppi joutui yllättäen sydänkäyrille. Parisen kuukautta vaivannut massiivinen nesteturvotus vähintään kolminkertaistui maanantaipäivän aikana, joten soitto viisaammille neuvoi tulemaan lääkäriin näytille. Siellä sitten makoiltiin puolisen tuntia, laskettiin vauvan liikkeitä samalla kun kone piippasi sikiön sydämenrytmit käyrille. Kaikki vaikutti olevan onneksi kunnossa, minunkin arvoni olivat suhteellisen kuosissaan. Lievää raskausmyrkytystä ilmassa, mutta nyt lähinnä vain tarkkaillaan.
Turvotus on vallannut jalkaparkojeni lisäksi jo koko kropan, mikä tarkoitti lopulta sitä, että toinen sairaalakeikka suuntautui tänään terveyskeskuksen ensiapuun. Olen yrittänyt saada kihlasormustani pois jo muutaman viikon ajan, siinä kertaakaan onnistumatta. Leveän vihkini onneksi poistin kaukaa viisaana jo ajat sitten, mutta viisas pää ei taipunut ajattelemaan myös kihlankin poistamista samalla kertaa. Kun kyllähän se silloin mahtui vielä ohuempana rinkulana hyvin sormessa pyörimään...
On käytetty kylmää vettä, saippuaa, ruokaöljyä, tiukkaa ihoteippiä, karhunlankaa, ompelulankaa, hammaslankaa ja vaikka sun mitä lankaa, mutta kihla on istunut tiukasti nestepalloksi turvonneen nivelen alapuolella. Tänään turvotustani ihmettelikin sitten jo muutama lääkäri parin hoitajan kanssa, neuvoivat testaamaan kylmää vettä ja saippuaa (taisin sanoa muutaman valitun sanan siinä vaiheessa), kokeilivat poistaa sormusta lukuisilla eri keinoilla ja toivat lopulta paikalle leikkurin.
Tovi siinä vierähti, mutta ahkeran sahaamisen jälkeen ja kaksien pihtien, kylmäpussin, kylmän veden ja saippuan avulla kihla lopulta antautui. Jäljelle jäi punaisensinisenä loistava sormi, pari verinaarmua ja järkyttävä turvotus, joka ei taida tästä taipua pienemmäksi kuin vasta synnytyksen jälkeen.
Lähes soikeaksi muotoutunut ja reiän kylkeensä saanut kihla on aika surullisen näköinen. Ehkä sen vielä joku kultaseppä saa taiottua henkiin.
(Kyllä, raskaus on oikeasti ihanaa aikaa ja olotila on turvotusta lukuunottamatta edelleen todella hyvä. Mutta onneksi h-hetkeen ei ole enää montaa viikkoa...)
