Postikortit Suomen kesästä

Sillä välin kun me kotiuduimme pitkältä lomalta vihreästä Itä-Suomesta Helsingin tummille kaduille, järjestelimme kotimme maalauskaaoksen keskeltä taas asuttavaksi ja suunnittelimme sekä vietimme tyttäremme ristiäisiä, kuumin kesä vuosikymmeniin vaihtui kuin salaa viileään alkusyksyyn. Tai loppukesään, kai elokuun loppua voi edelleen väittää kesäksi, kun ulkona tarkenee kuitenkin ilman sukkia, vaikka kaulassa roikkuu jo yhä useammin kaulaliina.

Blogi on jäänyt vähän unholaan, mutta uinukoon aikansa. Tällä hetkellä tuntuu niin paljon tärkeämmältä pitää tyttöä sylissä ja katsella, kuinka pieni suppusuu nousee nykyään jo hymyyn. Se osaa olla aika uskomaton näky.

Mutta kesä, onneksi tulet taas ensi vuonna!

Kesällä tuli hankittua ruskein napa koskaan, vietettyä lapsen kanssa kuumimmat hetket edes hiukan viileämmissä sisätiloissa ja karattua muutaman kerran järvelle, uistimet veneessä mukana ja bikinit aurinkorasvasta hikoutuen. Karman laki osaa olla ilkeä: en päässyt uimaan koko kesänä erinäisten synnytyksestä johtuneiden tulehdusten takia, mutta taisin kompensoida sitä syömällä litroittain jäätelöä.

Melko tyhjä oli kameran muistikortti. Joskus riittää, että elämän kokee juuri siinä hetkessä, ilman väliin tulevia linssejä.

4 kommenttia:

  1. Toi jätskillä uinnin kompensoiminen on kyllä hyvä! ;)
    Itse harrastin samaa.

    VastaaPoista
  2. Väliin tulevat linssit ovat muuttaneet aika paljon. Olen itsekin alkanut harrastaa sellaista, että jätän vaan kameran kotiin, puhelimen laukun pohjalle, ja keskityn täysin hetkeen. Nauttikaahan pienen enkelin hymystä ja viilenevistä päivistä. Kesä todellakin on myös ensi vuonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Ja muistoissa on aina kesä ;)

      Poista