Kaunista kuin vaahtokarkkia

Uusimmassa Dekossa on asunto, jonka näkeminen sekä ihastuttaa suuresti että harmittaa pienesti. Fanittamani sisustusarkkitehti Joanna Laajiston perheen kotihan se, kaikessa valkoisuudessaan, valoisuudessaan ja tyylikkyydessään. Kaunis kuin mikä, silmät voisivat tapittaa kodista napattuja kauniita kuvia vaikka kuinka pitkään.

Mutta arvaatkaa vaan harmittaako, sillä kyseinen huoneisto olisi ollut kenties meidänkin napattavissamme silloin toista vuotta sitten, kun asuntoa etsimme? Jälkikäteen olen potkinut itseäni persuksille jo monet kerrat, mutta silloin olimme vasta aloittaneet uuden kodin etsinnän, eikä kyseinen sokkeloinen, pimeän oloinen ja täydellisen remontoinnin tarpeessa oleva 4h + k kovin houkuttelevalta vaikuttanut. Ei edes niin paljoa, että olisimme vaivautuneet näyttöön asti. Pakko myös myöntää, että asunnon myyntihinta huiteli valmiiksi jo budjettimme kattorajoissa, ja kun siihen olisi vielä lisännyt remppakustannukset, on jossittelu aika turhaa.

Otimme kuitenkin opiksemme. Nyt emme päästä enää yhtään hiomattomalta timantilta vaikuttavaa, mahdollista kotia näpeistämme, jos budjetti sen vain sallii. Eipä sen puoleen, että niitä olisi ollut liikaa tarjolla tähänkään asti.

Kuvat Mikko Ryhänen