Kattilahallista uusi Valtteri

Kulunut viikko on mennyt sen verran kelloa vastaan taistellen ja univelasta kärsien, että sunnuntain olisi melkein voinut pyhittää jo ansaitusti lepopäiväksi. Sen sijaan suuntasin aamupäivästä ensimmäistä kertaa järjestetylle, Helsingin Suvilahdessa sijaitsevalle Kattilahallin kirpputorille, jonne olin ilmoittautunut myyjäksi vasta viikkoa aiemmin. Onneksi mahduin mukaan, sillä tavaraa ja vaatetta löytyi yllättävän paljon myyntiin asti, vaikka mitään ylimääräistä ei pitänyt kaapeissamme enää olla. Jostain kumman syystä sitä vain silti aina riittää. (Tosin veikkaan, että tätä tyhjentymistahtia asumme kohta varsin väljässä ja minimalistisessa asunnossa.)

Koska Helsingin (ja kaiketi koko Suomen) suurinta ja perinteistä kirpputoria eli Valtteria ei enää ole, on vastaavanlaiselle kirpputoritapahtumalle ollut aika paljonkin kysyntää. Siitä kertoi jo massiivisen pitkä jono, joka kuulemma kiemurteli jopa Kattilahallin taakse vielä pari tuntia avaamisen jälkeen. Sisään ei päästetty kuin tietty määrä asiakkaita kerrallaan, ehkä ihan fiksuakin. Tilat eivät ole kuitenkaan turhan suuret.

Pääsin kamoineni aika lailla paraatipaikalle, joten meininki oli varsin loistava. Menen aivan taatusti joskus uudestaankin, jos komerot uhkaavat ennen pitkää täyttyä taas käyttämättömistä tavaroista.

Jos asut pääkaupunkiseudulla etkä ehtinyt mukaan vielä tälle kerralle, seuraava kirppistapahtuma järjestetään sunnuntaina 30. maaliskuuta klo 12–17 (myyntipaikan hinta on 30 euroa). Vielä ehtii mukaan myyjäksi, ilmeisesti pari paikkaa on ainakin vapaana. Mukaan kannattaa roudata oma rekki, pöytä tai mikä tahansa tavarat esille tuova laitos, sillä kirppiksellä ei ole tarjottavanaan mitään muuta kuin lattiapaikka. Meikä luotti pyykinkuivaustelineeseen, joka ei vakaudessaan ollut se paras vaihtoehto, mutta parempi silti kuin paljas lattia pelkkä viltti peitteenään.

Nyt ruokaa naamariin ja töiden kimppuun – ehkä sitä vapaata sunnuntaita ehtii viettää ensi viikollakin.