Eräänä aamuna töihin kävellessäni tuntematon, nuori vastaantulija sanoi kohdatessamme Huomenta. Sanoi sen myös seuraavalle kävelijälle. Ja sitä seuraavalle. Hämmennyin, mutisin vastaan tuskin kuultavasti samat huomenet.
Töissä freelancertoimittajalle tekemäni taitto sai häneltä välittömästi vuolaan, kehuja sisältävän palautteen. Tuijotin viestiä hetken hymyillen ja päätin säilyttää sen niitä hetkiä varten, kun usko omiin, uudistuviin taitoihin olisi taas koetuksella.
Maksoin salikorttini vahingossa liian suurella virikesetelimäärällä. Kun olin siirtymässä pukuhuoneesta kuntosalin puolelle, virkailija odotti minua oven takana ja ojensi ylimääräiset setelini takaisin.
Teimme kotona illallista, enkä yksinkertaisesti jaksanut raivata jälkiäni aterian jälkeen. Painuin sohvalle, vedin hupparin hupun päähäni ja nukahdin lähes sekunnissa. Kuulin heiveröisen uneni läpi, kuinka mies kasasi astiat koneeseen, pyyhki tasot ja järjesteli tavarat paikoilleen hiljaa, varoen herättämästä.
Eri päivien pieniä iloisia asioita. Yhdessä niistä kasvaa mieleenjäävän suuria.
Ihan totta; pienet hyvät hetket vievät hetkeksi tylsän arjen yläpuolelle ja yksikin "Hei" voi pelastaa päivän!
VastaaPoistaKyllä!
PoistaIhana hyvänmielen postaus :) Monessa pienessä asiassa on paljon hyvää kun katsoo oikeasta vinkkelistä.
VastaaPoistaPitäisi vain muistaa katsoa useammin sitä oikeaa vinkkeliä :)
PoistaElämässä on juuri noita ihania hetkiä, monet vain unohtavat nauttia ja kunnioittaa niitä. :)
VastaaPoistaOsaisikin nauttia joka päivä kaikista pienistäkin asioista. Selkeä opettelun paikka.
Poista