Hikihommia ja lihasjumeja

Olen harrastanut urheilua koko ikäni. Lapsena taistelin verenmaku suussa kilpahiihdossa ja -yleisurheilun moninaisissa lajeissa, vanhemmiten löysin paikkani hien- ja linimentinhajuiselta thainyrkkeilysalilta, sixpackien ja kovien treenien keskeltä. Ei se ole liikunta eikä mikään, jos onnistumisten seasta ei löydy välillä verta, (hius)murtuneita luita ja mojovia mustelmia. Puhumattakaan tulehtuneista lihaksista, kohoumiksi paisuneista verenpurkaumista, kosketusaroista sääriluista ja pelonsekaisesta hullunkiillosta silmissä. No ymmärrätte pointin. Thainyrkkeilyssä ei juurikaan tuijotella peilistä oikeita liikeratoja.

Kipuileva polveni on ollut tehokas liikunnan estäjä. Ei ole tarvinnut pukea päälleen seksikkäitä nyrkkeilyshortseja saati kääriä käsiinsä hiestä mustuneita käsisiteitä pitkään aikaan. Lihakset ovat kokeneet massiivisen kadotuksen kunnosta puhumattakaan. Fysioterapeuttini kehottikin viimeksi käymään nyrkkeilysalin sijaan kuntosalilla. Vahvistaa polvilihasta erilaisilla liikkeillä ja toistoilla iskujen, potkujen ja torjunnoista aiheutuvan kivun sijaan.

En ole käynyt perinteisellä kuntosalilla yli kymmeneen vuoteen. Salilla heiluminen ei ole kiinnostanut kuten eivät normaalit ryhmäliikuntatunnitkaan: en saa niistä tarpeeksi sydämentykytystä ja adrenaliinia, jotta jaksaisin innostua pidemmäksi aikaa. Kun ei niissä oikein kilpailla, edes harjoitusmielessä ja itseään vastaan. No nyt on parempi olla kiinnostunut, veri vetää kuitenkin hikiareenoille. Kaivoin naftaliinista treenikamat ja olin valmis uuteen taistoon, jota ei määrittäisikään enää sparriparin askelkuviot ja lyöntitiheys.

Sitä tunsi itsensä aasiksi jalosukuisten hevosten keskuudessa, joka yritti leikkiä, että joskus on jopa urheilua harrastanutkin. Narumakaronikädet tärisivät punttien alla, vatsalihakset ottivat kyytiä jumppapallon kanssa ja selkä sai keppiä. Mites se polvi?

Katsotaan seuraavalla salikerralla uudestaan. Jos pääsen vielä huomennakin lihastuskissani sängystä ylös. Liikuntatauko taisi kestää aavistuksen liian pitkään (note to self: ei ole ehkä järkevää aloittaa turhan painavilla painoillakaan).