Eräänä päivänä

Sunnuntain tärkeimmät: nukutaan niin pitkään kun ei sinisen valon hämärässä enää jaksa, syödään aamupala vasta reippaasti puolenpäivän jälkeen, pestään pyykkiä (ja silitetään turhan kauan pölyttynyttä, tornimaista pyykkikasaa), vaihdetaan lakanat, hikoillaan salilla, katsellaan jääkiekkoa ja tehdään vähän töitäkin. Ja siinä sivussa mietitään minulle hokkareiden ostamista, jotta pääsisi painelemaan jäällä täysillä turhanpäiväisten kaunoluistinten sijaan, jotka yläasteen opettaja pakotti aikoinaan ostamaan tyttöjen liikuntatunnille. Siihen asti olin tottunut spurttailemaan ja jarruttelemaan poikien luistimilla.

Eikä tuleva, kännykätön maanantai ota päähän yhtään niin paljon, kun on jo osittain kiinni arjessa. Tai ei ole siitä koskaan irti päästänytkään.