Joka vuosi sama juttu. Kun postiluukusta alkaa tipahdella jouluisia kortteja, sitä miettii omaa saamattomuuttaan. Ei olisi kovin suuri vaiva tehdä kortteja itsekin ja lähettää ne ympäri maailmaa, ystäville ja sukulaisille. Eihän? Saatu kortti on aina henkilökohtaisempi ja mieleenpainuvampi tervehdys kuin jouluaattona ketjukirjeenä lähetetty joukkotekstari tai Facebookin seinälle heitetty yhteisviesti. Aivan kuten syntymäpäiväkorttikin. Että joku näkee nykypäivänä vaivaa kirjoittamalla postiosoitteen osoiteriville ja maksamalla lähetyksestä vielä postimaksun. Että joku ajattelee juuri sinua.
Ehkä ensi vuonna minäkin. Tai sitä seuraavana. Tänä vuonna joulukorttijuna meni jo.
Nyt kun ennättäisi saada vielä sen kuuluisan joulumielenkin. Lumeksi kutsuttu valkoinen aines auttaisi aika paljon asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti