Pinkki sunnuntai

Sunnuntait menevät monesti saman kaavan mukaan. Nukutaan arkiaamuja pidempään (koska edellisilta on kuitenkin venynyt taas pitkäksi), syödään aamupala rauhassa ja kelloon vilkuilematta, tuijotellaan leffoja tai luetaan lehtiä, järjestellään paikkoja, pestään pyykkiä, pyyhitään menneen viikon pölyt tasoilta jos jaksetaan ja ollaan vain. Löysäillään.

Vaimoilin meille tänään kuitenkin pari pellillistä porkkanakaurasämpylöitä. Suunniteltu juttu, jota tapahtuu äärimmäisen harvoin. Yleensä ei silloinkaan. Pullantuoksuista kotihengetärtä minusta ei saa, mutta jospa nyt yrittäisi upottaa kätensä kenties vähän useammin siihen sämpylätaikinaan... On siinä touhussa jotain sympaattistakin. Niin kuin epäsymmetrisissä, lämpimissä sämpylöissä, jotka syödään luonnollisesti paksun voikerroksen ja pitkään kypsyneen goudajuuston kera. Drinkkivinkki: God Morgonin mansikka-omena-mustaherukkamehu on rentoon sunnuntaiaamuun aika täydellistä, eikä itse tehty mansikka-mustaherukka-banaanismoothiekaan kovin huonolta siinä vieressä maistu.

Aamupalapöytämme oli tänään hämmentävän pinkki. Tajusin sen vasta kuvista.