Sillä välin, kun Etelä-Suomi
ilmeisesti paistatteli kesäisen auringon loisteessa, ei itärajalla tarvinnut miettiä Gore-Texia ja kumisaappaita kevyempää vaatetusta. Odotin optimistisesti ulkoiluviikonloppua, mutta välillä lähes vaakatasossa piiskannut sade oli varsin hyvä motivaattori viettää aikaa pääosin neljän seinän sisällä.
Mökillä lepakot olivat vielä hiljaa ja maasto armottoman ankean värinen. Mennessä jouduin väistämään hirvi-herraa, joka loikkasi eteeni kovin lupia kyselemättä. Hämmentävän hetken jälkeen tajusin iskeä jarrun pohjaan ja seurasin, kuinka eläin jolkotteli määrätietoisesti kohti rauhallisempia maisemia. Sydämeni taisi tosin kiihdyttää hetkeksi maksimivauhtiinsa.
Yritin kovasti bongailla korvasieniäkin. Ei onnistunut, vaikka kävelimme yhden jos toisenkin hakkuualueen ja metsätien ristiin rastiin. Tällä kertaa palkaksi tuli vain luihin ja ytimiin tunkeutunut Siperian tuuli. Huppu silmillä ja sormet punaisina tuli hieman vain ikävä niitä etelän lämpölukemia.
Lähtöpäivänä kuulin, että sienitaivas olisi löytynyt toisesta suunnasta. Lämmittävä aurinkokin jaksoi tulla esiin tietysti silloin, kun vatsa oli täynnä äitienpäiväherkkuja ja jalka tukevasti jo kaasupolkimella.
Hui hirvi! Onneksi ei käynyt kuinkaan! välillä on kivakin ihan luvan kanssa vaan kölliä sisällä ja lueskella kirjoja, kyllä sitä sitten taas toisella kertaa ehtii ulkoillakin :) (paitsi että henk koht musta tuntuu, että tuo "välillä" on käytännössä aina, nimim laiskapaska :D)
VastaaPoistaHirveä hirvi se olikin, onneksi ei tullut osumaa. Ja juu, aina saa onneksi laiskotella, satoi tai paistoi ;)
Poista